Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Uskontojen arvo on rauha: poliitikoille oma valta on makeinta

Mikko Heikka
Blogit Ykkösketju 29.12.2012 10:00

Lähi-idän uskontojen välinen sovinto elää vain piispojen, rabbien ja imaamien keskuudessa.

Kuvitus Outi Kainiemi.

Lähi-itään tulisi perustaa Euroopan unionin tapainen Lähi-idän unioni. Näin esitti Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilaisen kirkon piispa ja Luterilaisen maailmanliiton presidentti Munib Younan Porin Suomi-Areenassa kesällä.

Younan totesi, että vaikka talous on vaikeuksissa ja paha olo lisääntyy Euroopassa, unioni on luonut turvallisuutta ja rauhaa, josta sen perustajat unelmoivat. Vanhat veriviholliset Saksa ja Ranska on kesytetty, ja Britanniakin on mukana, ainakin puoliksi.

Myös Lähi-idän rauhan rakentamiseen tarvittaisiin Younanin mielestä poliittinen yhteisö, joka perustuisi Lähi-idän maiden ja uskontojen yhteisille arvoille. Unionin rakentamiseen voitaisiin kuitenkin käydä vasta, kun oikeus vallitsee sekä Israelissa että Palestiinassa, Younan totesi.

Idea tuntuu haihattelulta. Israelin ja palestiinalaisten konflikti näyttää ratkaisemattomalta. Syyrian taistelut, monien arabimaiden epävakaa tilanne ja Iranin pelätty ydinase varjostavat turvallisuutta. Mutta epärealistinen oli myös Euroopan unionin tienraivaajien unelma. Eurooppa oli säpäleinä, ja sotien haavat olivat avoimia. Päättäjät tiesivät, että jos ei löydetä suurta visiota, tankit ovat kohta kaduilla.

Lähi-idässä tankit ovat kaduilla. Sodan uhka on todellinen. Silti uskonnollisten johtajien unelma elää. Poliitikot ja kenraalit elävät päivän kerrallaan, piispat, rabbit ja imaamit katsovat kauas.

Vaikka ongelmat ovat poliittisia, niiden ratkaiseminen ei ole vain poliitikkojen asia. Younan uskoo, että uskonnot ovat merkittäviä vaikuttajia oikeudenmukaisuuden ja sovinnon toteuttamiseksi. Toistaiseksi uskontojen välinen sovinto elää piispojen, rabbien ja imaamien keskuudessa. Kun se leviää kaduille ja toreille, muutos alkaa.

Lähi-idän uskonnolliset johtajat ovat käyneet jo vuosia hyvähenkistä dialogia. Laajalti tunnettu on 138:n eri islamilaisiin koulukuntiin kuuluvan uskonoppineen asiakirja A Common Word between Us and You. Se sai alkunsa paavi Benedictus XVI:n vuoden 2006 surullisenkuuluisasta Regensburgin puheesta, jonka muslimit kokivat vähättelevänä ja loukkaavana.

Asiakirjan mukaan islam ja kristinusko perustuvat yhteisiin arvoihin Jumalan rakkaudesta ja lähimmäisen rakastamisesta. Se ei takertunut pyhien kirjoitusten jakeisiin eikä vanhoihin oppilauselmiin. Oppineet nostivat esiin islamia, juutalaista uskontoa ja kristinuskoa yhdistävät arvot. Niitä ovat rauha, oikeudenmukaisuus, anteeksiantamus ja sovinto.

Myös Norjan kirkon ja Jordanian Interfaith Coexistence Research Center -järjestön asiakirjassa kutsutaan kaikkia alueen johtajia toimimaan rauhan, oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien toteuttamiseksi Lähi-idässä.

Merkittävä asema on juutalaisten, muslimien ja kristittyjen johtajien perustamalla Council of Religous Institutions in the Holy Land -järjestöllä. Yhdysvaltojen ulkoministeri Hillary Clinton ja varapresidentti Joe Biden neuvottelivat Lähi-idän tilanteesta järjestön johdon kanssa maaliskuussa Washingtonissa.

Juutalaisten sankareita eivät ole koskaan olleet kenraalit tai pankkiirit vaan oppineet ja taiteilijat, sanoo juutalainen professori Elliot N. Dorff. Hänen mukaansa kovien taloudellisten ja sotilaallisten arvojen sijasta ihmisoikeudet ja ihmisarvo ovat keskeisiä juutalaisten uskonnossa.

Ihmisarvo nousee siitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia. Tämän Toora toistaa kolme kertaa luomiskertomuksen alussa, että yksinkertaisinkin ymmärtää, mistä juutalaisuudessa on kysymys.

Dorff kuvaa juutalaisen uskonnon eetosta Jesajan kirjan yhdennentoista luvun näyllä tulevasta rauhanajasta: kerran koittaa aika, jolloin susi kulkee karitsan kanssa ja vasikka syö yhdessä leijonanpennun kanssa. Tämä messiaaninen aika on suuri visio, johon juutalaisuus pyrkii.

Messiaan tulemiseen asti elämä on kuitenkin väkivallan varjostama. Siksi sekä Toora että Talmud hyväksyvät puolustuksellisen sodan. Hyökkäyssota ja kostosota eivät ole luvallisia. Israelin käyttämiin ennalta ehkäiseviin iskuihin ei löydy perinteestä vastausta, ja siksi mielipiteet jakautuvat. Dorff korostaa, että juutalaisen uskonnollisen kirjallisuuden mukaan siviilien koskemattomuutta tulee kunnioittaa.

Lähi-idän julmuudet ja terrori-iskut ovat luoneet kuvaa juutalaisuudesta ja islamista väkivaltaisina uskontoina. Kuitenkin klassisen Bamidbar Rabbah -tekstikokoelman mukaan ”Jumalan nimi on rauha”. Rauha on myös islamin perusarvo.

Islamin tuntijat Kristiina Kouros ja Susan Villa ovat korostaneet, että islamin keskeiset arvot ovat vapaus, tasa-arvo, oikeus, veljeys ja rauha ihmisten kesken. Näistä voidaan johtaa lähes kaikki keskeiset ihmisoikeudet, kuten oikeus elämään, kidutuksen kielto, uskonnon ja mielipiteen vapaus, oikeudellinen tasa-arvo ja sukupuolten välinen tasa-arvo. Arvoista käsin voidaan tarkastella myös islamin kiisteltyjä käsitteitä, kuten fatwaa ja jihadia.

Lähi-idän uskonnolliset johtajat pyrkivät avaamaan yhteisöjensä jäsenille uskontojen perusarvot. Dialogin tavoitteena on myös vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Tämä työ on vaikeinta, sillä poliitikoille oma valta on makeinta. Kansan ja maanosan etu jää jalkoihin.

Lähi-idän unioni on kaukana. Tai se saattaa olla lähellä. Se uinuu syvällä maanosan uskonnollisten johtajien mielissä. Kun se muuttuu kansan tahdoksi, ratkaiseva askel on otettu.

Teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 51-52/2012.

Mikko Heikka

Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.

Keskustelu

Pohjan Akka,

Kyllähän lähes kaikki ihmiset haluavat ja pystyvät toimimaan hyvien asioiden puolesta.

Kun Suomi hyökkää Afganistaniin, se tukee maan hyvien arvojen mukaisia rakenteita ja suojaa sen ihmisiä.
Kun Usa hyökkää Irakiin, se rakentaa demokratiaa ja puolustaa irakin yhteiskunnan rakenteita ja ihmisiä.
Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, se puolusti suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja suomalaisia ihmisiä.

Sinulla on vain niin kamalan negatiivinen näkökulma asioihin.

Pekka,

Arvot ovat eri asia kuin asiat.

Olisi kai pitänyt kirjoittaa: omien uskontojensa hyvien arvojen mukaisesti.

Tapasi/näkemyksesi solmia asiat on mutkikas, ilmeisesti ei edes sarkastinen vaan jotakin muuta.

Pahalla on monia kasvoja, näkyvät ja peitetyt.

Oletko sitä mieltä, että uskonnoilla ei ole puhdasta arvoa rauhaan pyrkimiseen, kuten Heikka näkee?
Rakkaudettomuus eli itsen rakastaminen ennen muista välittämistä on kaiken pahan ja myös sodan alku ja juuri.

Oletko siis sitä mieltä, että Suomi lähettäessään rauhanturvaajia Afganistaniin rakastaa enemmän itseään kuin afganistanilaisia? Missä se itserakkaus näkyy tai on piilossa? Rahalla sitä ei ainakaan voi perustella, koska osallistuminen maksaa meille, ei tuota taloudellista hyötyä.

Pekka,

Arvot ovat eri asia kuin asiat.

Olisi kai pitänyt kirjoittaa: omien uskontojensa hyvien arvojen mukaisesti.

Tapasi/näkemyksesi solmia asiat on mutkikas, ilmeisesti ei edes sarkastinen vaan jotakin muuta.

Pahalla on monia kasvoja, näkyvät ja peitetyt.

Oletko sitä mieltä, että uskonnoilla ei ole puhdasta arvoa rauhaan pyrkimiseen, kuten Heikka näkee?
Rakkaudettomuus eli itsen rakastaminen ennen muista välittämistä on kaiken pahan ja myös sodan alku ja juuri.

Oletko siis sitä mieltä, että Suomi lähettäessään rauhanturvaajia Afganistaniin rakastaa enemmän itseään kuin afganistanilaisia? Missä se itserakkaus näkyy tai on piilossa? Rahalla sitä ei ainakaan voi perustella, koska osallistuminen maksaa meille, ei tuota taloudellista hyötyä.

P. Raukko: Ei USA aloittanut Korean sotaa tai Vietnamin sotaa. Eivät Lähi-idän sodatkaan yleensä USA:n aiheuttamia ole olleet, vaikka niihin onkin sekaantunut. Poikkeuksena toki nuo Irakin operaatiot, tosin niissäkin eräs Saddam oli vaikuttavin tekijä. Pääosin Lähi-idän konfliktit ovat arabimaiden aiheuttamia. Joko niiden keskinäisiä kiistoja tai sitten seurausta sairaalloisesta Israel-vastaisuudesta, kuten 1967. Arabialaisuuden ja islamilaisuuden kyvyttömyys hyväksyä juutalaisvaltio on edelleenkin se suurin este rauhalle alueella.

P, Raukko: ”Usa on vain hyvä esimerkki siitä väkivallasta ja riistosta, jota DuPond kutsuu sivistykseksi ja kehittyneisyydeksi.”

USA:a voidaan toki syyttää siitä, että se maailmanpoliisina (jota kaikki kulissien takana tukevat, EU:kin) sekaantuu näihin kehitysmaakonflikteihin. Ei se silti syyllinen niihin ole. Onko Etelä-Korea kärsinyt USA:n riistosta, mielestäni päinvastoin. Itse olisin aikakoneella toivonut, että Pohjois-Korea ja koko Vietnam olisi kärsinyt samanlaisen kohtalon kuin Etelä-Korea. Huimaava taloudellinen ja elintason nousu yhdistettynä demokratian nousuun on jotain mitä kommarien ”voittamat” maat eivät ole saavuttamassa lähimpiin sukupolviin oman hölmöytensä vuoksi. Eikö kommunismi Kiinaakin rajoittanut kehittymästä vuosikymmenten ajan?

USA:ko sitä pahaa luo. Ei. Minusta aivan jotkut muut.

Jos USA:n vaikutus Afganistanissa tai Irakissa säästää maat islamilaiselta hallinnolta, homma on minusta hyvin hoidettu. Kenenkään ei talibantyyliseen hallintoon tulisi alistua. Toivon noiden valtioiden säästyvän niin islamilaiselta kuin sosialistiseltakin hallinnolta ja omaksuvan mallin, joka edes vähän muistuttaa läntistä demokratiaa.

Valtio joka ei huolehdi kansalaisistaan tai kohtelee heitä huonosti ei ansaitse oikeutta olla valtio. Niinkuin perhe joka ei huolehdi lapsistaan tai kohtelee heitä pahasti ei ansaitse olla ”perhe”.

Kun syntyy uusi valtio muut maat tunnustavat sen valtioksi De facto tai sitten eivät. Asia riippuu siitä katsotaanko sen kykenevän huolehtimaan kansalaisistaan.

Tarvittaisiin vielä kansainvälinen säädös että tunnustukset voidaan myös vetää pois. Sen jälkeen olisi toimittava niinkuin perheinstituutiossakin, valtiolta otettaisiin ”kansa huostaan”. Näin tehtiin Irakissa…se ”säädös” vain puuttui.

Nyt toimittiin niinkuin poikajoukossa ”kova jätkä” sanoi että nyt turvat kiinni nyt tehdään näin.

Jälkimutinoita on ollut vaikka kaikki tietävät mistä on kysymys. ”Besserwissereitä” riittää…

Pohjan Akka,

Arvot ovat todellakin eri asia kun asiat, ja arvot ovat kokonaan eri asia kuin uskonnot. Uskonnoilla ei ole mitään omia arvoja. Niillä on vain omat uskomukset. Arvot ovat uskonnoista riippumattomia. Olen monesti kysynyt kristinuskoisilta esimerkkiä kritillisistä arvoista. En ole koskaan saanut yhtään perusteltua vastausta.

Uskonnot synnyttävät empatiakyvyttömyyttä ja siksi ne ovat usein sodan syy ja sitä ylläpitävä voima. Tosin monta kertaa uskonnot ovat vain hyväksikäytettyä ”hyödyllisiä idiootteja”

Suomi ei ole lähettänyt Afganistaniin yhtään rauhanturvaajaa, vaan ainosataan miehitysjoukkoja.
Jos tarkastellaan rauhanturvaajan työnkuvaa ja sanan semantiikkaa, niin rauhanturvaajan olemassolo ja tehtävän hoito edellyttää että on olemassa rauha, jota rauhanturvaaja ylläpitää ja turvaa. Afganistanissa ei ole missään konfliktin vaiheessa ollut osapuolten keskenään sopimaa rauhaa, vaan tilannetta parhaiten kuvaava sana on jo vuosikymmenet ollut sota. Suomalaiset palkkasoturit ovat siis todellisuudessa turvanneet ja ylläpitäneet sotaa Afganistanissa muiden miehitysjoukkojen osana.

DuPont,

Pääsääntö on, että diktatuurit ovat sisäisesti väkivaltaisia, ja demokratiat ulkoistavat väkivaltansa omien rajojensa ulkopuolelle.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Demokratioilla+on+pime%C3%A4+puoli+ulkoinen+laajentumishalu/1101981603697
Kumpiko on enemmän oikein tai väärin, on lähinnä makuasia. Jos lasketaan pelkkiä ruumiita, niin demokratia on väkivaltajärjestelmänä ainakin ylivoimaisen tehokas.

Mikä on Usan ja talebanien suhde Afganistanistanissa?
Neuvostoliiton yrittäessä omalla vuorollaan miehittää Afganistania, Usa rahoitti ja aseisti talebaneja vastustaakseen NL:n pyrkimyksiä. Voidaan kai sanoa, että talebanit ovat Usan luomus, tai oikeastaan vain yksi niistä lukemattomista ”käsistä karanneista mopoista”, joita lähihistoriamme on pullollaan. On erittäin vaikea löytää maailmasta sellaista diktatuuria tai hirmuhallintoa, jota Usa ei olisi jossain vaiheessa tukenut ja aseistanut. Tähän joukkoon mahtuvat talebanien lisäksi mm. Pol Pot ja Saddam.

Pekka,

sinunkin elämänkatsomuksesi on yhdenlainen uskonto, ja varsin ehdoton.
Sinun kanssasi pääsee syntymään aitoa dialogia yhtä vähän kuin adventistiystäväni kanssa, joka edelleen uskoo, että Jumala loi maailman 6000 ja risat vuotta sitten ja raamattua pitää lukea sananmukaisesti. Pienintä yhteistä nimittäjää, josta presidentti Niinistö juuri puhui, ei hänen kanssaan saa syntymään.
Sinunkin kanssasi dialogi syntyy vain sinun ehdoillasi. Sillä tavalla ei onnistu vaikuttamaan ihmisiin, ainoastaan erottumaan muista omaksi lahkokseen.

Heikka yllä lähti etsimään pienintä yhteistä nimittäjää. Rauhan arvo olisi uskontojen kannalta pienin yhteinen nimittäjä, joka syntyy vain uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muista ihmisistä välittämisen kautta.
Länsimaisen demokratian pakkosyöttäminen ei ole sen suvaitsevampaa ja ihmisarvoisempaa kuin lähetyssaarnaaminenkaan.
Vain esimerkki voi toimia, ja sekin, jos ihmisen mieltä ei ole jo lapsen kasvatuksessa lukittu, kuten kunnon adventistilla tai islamistilla.
Lapsen kasvatus on siis avain, sukupolvien välisen mielenohjauksen katkaiseminen. Sen uskonnolliset johtajat voivat yhteisellä sopimuksella saada aikaan, sitten joskus. Uskonnolliset johtajathan ovat luoneet kasvatuksellaan kaiken sen, mitä maailmassa nyt on. Muutos lähtee uskonnollisista johtajista. Sallivatko he vai eivät.

DuPont,

”Pääosin Lähi-idän konfliktit ovat arabimaiden aiheuttamia. Joko niiden keskinäisiä kiistoja tai sitten seurausta sairaalloisesta Israel-vastaisuudesta, kuten 1967. Arabialaisuuden ja islamilaisuuden kyvyttömyys hyväksyä juutalaisvaltio on edelleenkin se suurin este rauhalle alueella.”

Mennäänpä juurille.
Mikä älämölö perus-suomalaisissa (miehissä) onkaan syntynyt siitä, kun pääasiassa Uudellemaalle on tuotu somaleja ja kurdeja!
Naiset ovat aina olleet heimojen pyhintä omaisuutta, se miesten kukkaro, jota ei vieraille hevillä luovuteta. Oman heimon pedofiilit on hyväksytty, mutta vielä 1950-luvulla olivat eriväriset miehet suomalaisnaisten viejinä vihattuja. Naiset tekivät Armista kultin, miehet mulkoilivat. Netin tultua miehet ovat saaneet äänensä kuuluviin ja haukkuvat kukkahattutädit, jotka selittävät sosiaalisin syin muualta tulleiden miesten viettikäytöstä.
No, tämä oli sivujuonne, mutta mielestäni järkyttävän tosi kuvaus perus-suomalaisen miehen syvien juurien olemassaolosta ja voimasta.
Verrataanpa Israeliin, joka on Uudenmaan kokoinen läntti arabien keskellä, mutta juuri sitä länttiä, jolla suuri osa palestiinalaisista sai leipänsä ja kalansa ennen Israelin valtion perustamista.
Miten käyttäytyisivät suomalaiset, jos maattomiksi jääneet kurdit muuttaisivat sadoin tuhansin Uudellemaalle ja perustaisivat sinne oman valtion, ja eurooppalaiset ja USA tukisivat sitä??? HAH! Olisimmeko sairaalloisesti kurdivastaisia? Mikä olisi kykymme hyväksyä islamilainen valtio, joka kaiken lisäksi rakentelee siirtokuntia parhaille Lapin hiihtorinteillekin?

”Toivon noiden valtioiden säästyvän niin islamilaiselta kuin sosialistiseltakin hallinnolta ja omaksuvan mallin, joka edes vähän muistuttaa läntistä demokratiaa.”

Toivominen ei mitään auta, mitä sitten tarkoitatkaan.
Ranska on aika sosialistinen valtio, taloudessa jopa kansallissosialistinen, koska se ei pysty kaappaamaan kansalleen töitä osaamisella vaan valtion tuella rahoittajapankeille, jotka saavat Olkiluodon ja loistoristeilijöiden tapaisista kaupoista takkiinsa. Pankkien tappiot sosialisoidaan euroalueella.
Kiina on hyvä esimerkki siitä, miten kommunismi ja ateismi muuttuvat sitä mukaa, kun rajat aukenevat ja hyvinvointi lisääntyy. Ulkopuolisilla ei ole muita keinoja vaikuttaa kiinalaisiin kuin talousyhteistyö. Fiksut ihmiset ymmärtävät sitten kyllä, miten kansalaisia alistavat korruptio voitetaan avoimuudella.
Indonesia on rauhanomainen muslimivaltio, jossa Ahtisaaren rauhantyö sai tuloksia.

Ennen vanhaan kaikki heimojohtajat olivat kuninkaita (Suomessakin), useissa uskonnoissa myös jumalan edustajia kansansa keskuudessa, siis jumalia, kuten Jeesuskin, Jumalan poika, Jumalan henkeä. Jeesuksen pääsanoma oli rakkaus, toisista ihmisistä välittäminen, suvaitsevaisuus.
Aina kun yksittäistä ihmistä on alettu palvoa muista kuin rakkauden syistä, on syntynyt suuria riskejä rauhalle, usein omaan rotuun tai heimoon perustuvia vaatimuksia ja edelleen sotia. Hitler lienee paras esimerkki nykyajasta. Sellaisia syntyy heti, kun avoin keskustelu tukahdutetaan ja vallanhimoisen ihmisen propaganda saa yksinoikeuden.
Muhammed oli mies, joka vallanhimoisesti vääristi alkuperäisen islamin, sanovat islamia tutkineet ihmiset. Muhammedin vallankäyttö ja itsekkyys on päinvastainen liike kuin Jeesuksen uskonpuhdistus Mooseksen-Hammurabin silmä silmästä, hammas hampaasta -oikeudenmukaisuudesta.
Islamissa on edelleen eriasteisina molempia suuntia, alkuperäisiä Allah-muslimeja sekä Muhammedin kostonhimoisia seuraajia. Siksi arabimaissa ja muualla musliminuskoisissa maissa kahakoidaan keskenäänkin.
Miten me voimme siihen vaikuttaa muutoin kuin rehellisen, oikeudenmukaisen taloudellisen yhteistyön kautta?

Pienin yhteinen nimittäjä, rauha, saavutetaan vain taloudellisella oikeudenmukaisuudella.
Sitä ei saavuteta niin, että joillakin valtioilla on oikeus ikuisesti vain ottaa kauppataseen ylijäämää, aseidensa tuella, kun toiset valtiot tietoisesti pidetään kyvyttöminä hankkimaan kauppataseen ylijäämää.

Miten uskonnot voivat vaikuttaa tämän ongelman ratkaisuun? Mitä Niinistö asiasta sanoi?

Kun tulin laittaneeksi aiemmin linkin varsin kriittiselle sivustolle, niin lainataanpa tasapuolisuuden vuoksi Talmudia:
”Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.
Kiddushin 68a: Ei-juutalaiset ovat eläimiä, aaseja.
Midrash Talpioth 225d: Jehova loi ei-juutalaiset ihmisen muotoisiksi, niin ettei eläinten muotoisten eläinten tarvitse palvella juutalaisia. Ei-juutalainen on niin ollen ihmishahmon omaava eläin, jonka on palveltava juutalaista yötä päivää. Heitä ei voi koskaan vapauttaa tästä palvelusta.”

Eli juutalainen asenne toisuskoisiin on kuin islamilainen dhimmi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Dhimmi

Pohjan Akka

Erittelisitkö hieman, mikä elämänkatsomuksessani on mielestäsi uskonnollista ja millä perusteella?

Olen toistuvasti ihmetellyt, miksi uskonnollisella ihmisellä on niin pakoittava tarve selittää uskonnottomuus uskonnoksi. Vielä hämmentävämpää on, että uskonnollisuuden leimaa väkisin lyömällä uskonnollinen ihminen pyrkii usein väheksymään ja mitätöimään uskonnottomuutta. Tämä sama ristiriita on mielestäni sinunkin kommentissasi.

En oikein ymmärtänyt sitäkään, kuinka rajoitan jotenkin sinun mahdollisuuttasi aitoon vapaaseen dialogiin, tai miksi koet että dialogi käydään juuri minun asettamilla ehdoilla?
Mikä on se tapa tai tekniikka, jolla olen saanut sinun mielesi ja vapaan tahtosi hallintaani?

Pekka,

Elämänkatsomus on kunkin usko(nto). Niin minä sen näen. En usko olevan usko(nno)ttomia ihmisiä. Kuka uskoo mihinkin.
Sikäli kuin olen seurannut kirjoituksiasi, arvostan valtaosaa elämänkatsomuksestasi.

Ilmaisin epätarkasti. Et tietenkään rajoita mahdollisuuttani vapaaseen dialogiin, emmekä me kumpikaan saa toistemme tahtoa hallintaamme. Tuskin siihen pyrimmekään.

Pohjan Akka,

Jos mikä tahansa elämänkatsomus tai tapa ajatella on uskonto, niin mihin koko sanaa tarvitaan? Uskontohan on silloin laimennettu mitääntarkoittamattomaksi mössöksi.
Minusta uskonnolla voi viitata vain sellaisiin katsomuksiin, joissa edellytetään uskomista johonkin yliluonnolliseen, jota ei edes oleteta voitavan järjellä selittää.

Jos ihmisen koko elämänkatsomus on hänen uskontonsa, niin edustaako vasemmistolaisesti ajatteleva kristity eri uskontoa, kuin oikeistolaisesti ajatteleva kristity?
Tai edustavatko yhteiskunnallisista asioista lähes identtisesti ajattelevat samaa uskontoa, vaikka toinen uskoisi jumalan olemassaoloon, ja toinen ei?

Näitä käsitteitä…!!!
Wikipedia:
Elämänkatsomus tai elämänkäsitys on määritelty muun muassa kokonaiskäsitykseksi ihmiselämän merkityksestä.[1] Elämänkatsomuksella saatetaan tarkoittaa samaa kuin maailmankatsomus.[1][2]
Elämänkatsomustiedon opintoaineistoa toimittanut Erkki Hartikaisen mielestä elämänkäsitys on parempi sana kuin elämänkatsomus. Kun ihminen alkaa puhua, hän ei yleensä aloita sanoilla ”Minun katsomukseni on..” vaan ”Minun käsitykseni on…”.[3] Sana ”katsomus” viittaa vain näköaistiin.[4][5] Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä.[6] Ihmisen käsitysten kokonaisuus muodostaa todellisuuskäsityksen.[7] Inhimilliset käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia ja usein virheellisiä. Yksilöllä on käsitys omista arvoista ja tavoitteista. Tämä käsitys on osa yksilön todellisuuskäsitystä, vaikka arvot ja tavoitteet eivät ole tosia tai epätosia.[8]

Nähtyäni juuri sattumoisin tiedeohjelman kvanttimekaniikan laeista ja matematiikasta, tuyoreimmista tutkimuksista, huomioni kiinnittyi tähän: ”Koska elämä on todellisuuden osa, elämänkäsitys on osa todellisuuskäsitystä”.
Selviääkö todellisuus ihmiselle siis matematiikan kautta? Onko jumala se, joka ohjaa sitä hiukkasen kanssa samassa tahdissa sykkivää paria, mitä todellisuutta ihminen ei näe ja mille hän ei vielä ole keksinyt matemaattista kaavaa? Vai onko jumala se pari itse?
Maailmanloppu ei tullut vielä ainakaan heti ihmisen opittua rakentamaan atomipommin, mutta onko maailma ohjelmoitu niin, että kun ihminen keksii kaavan, jolla pääsee käsiksi siihen näkymättömään pariin, niin luuleeko ihmisen paha puoli sitä ”valtaa pitäväksi” jumalaksi ja pyrkii tappamaan sen, – jolloin ihminenkin sammuu?
Meneekö siihen aikaa vielä se reilu 4000 vuotta, mikä joillakin uskomusjärjestelmillä häämöttää – vai ikuisuus?

Joo, käsityksiä jumaluudesta (ja jumalattomuudesta) on monenlaisia.
Uskonto ja sen lahko on aina yhdenlaisen käsityksen omaavien joukko.

Meni kauas rauhasta – vai menikö?

Noihin ”Uskonoppineihin” ei ole paljon luottamista, kun heidän maailmankuvansa
perustuu niin ilmiselvästi humpuukiin.
Mitä tulee Afganistanin sotaan, Pekka Raukko on oikeassa.
Siellä ovat onneansa koettaneet imperiumit satojen vuosien ajan ja aina on lähtö tullut.
Niin tulee lähtö käpälämäkeen American Imperiumillekin ihan tässä lähiaikoina.
” Ja meidän nilkit painaa perässä ”

HaMi toi esille mielenkiintoiset sitaat juutalaisten suhtautumisesta ei-juutalaisiin eli hyväksikäytettyjä hölmöjähän tässä ollaan, mutta miksihän Suomessa niin moni kristitty käyttäytyy sekopäisen fanaattisesti puolustaen Israelin tai sen kansalaisten tai kansalaisten tekoja.

Koska huomautukseni ”Islam on poliittinen ideologia ja ”odd man out” ekumeenisessa utopiassa” ei kohdannut tässä keskustelussa vastustusta, pidän lausetta yhä relevanttina havaintona.

Uskovaiset uskovat ”uskomiseen”, kun taas uskonnottomalle (minä ja muutama muukin) asioiden tulee olla todistettuja tai todistettavissa…tietenkin monet arkipäivän itsestäänselvyydet poislukien.

Elämänkatsomus ilmaisuna tuntuu jotenkin määrittelemättömältä ettei siitä tiedä onko se joku ”korttitalo” vai mikä ”häkkyrä” se mahtaa olla. Sen määrityksiä saattaa löytyä yhtä monta kuin on määrittelijääkin.

Olla hyvä ihminen? Eihän se ainakaan tunnu mahdolliselta. Tarkoittaakohan elämänkatsomus yleensäkään että sitä miettivän henkilön tulisi olla ”jonkinlainen”? Vai tarkoittaako se sitä hänen pitäisi vaIn ajatella olevansa jonkin tietynlainen?

Jos taivaassa on vain näitä ”tietynlaisia” (hyviä) ihmisiä niin siellä on varmaan tosi tylsää.

Ollako vai eikö olla?

Ennen poliittisia järjestelmiä ja poliitikkoja oli vain kirkko ja itsevaltiaita allianssissa ja sodat olivat loputtomia.

No se oli HaMilta todella pähkinänkuoressa sanottu.

Jos sallit niin täydennän sitä hieman. Ennen poliittisten järjestelmien tuloa hallitsija ”omisti” kansan…vaikka se on selvää yksinvaltiutta niin haluan mutkistaa asiaa ja nimittää sitä pikemminkin ”omistussuhteeksi”…niinkuin vaikkapa Aleksanteri ensimmäinen omisti Venäjän ja myöhemmin hankki omistukseensa myös Suomen. Monet viisaatkin opettavat että Suomi oli Venäjän hallinnassa. Eihän se niin ollut vaan Suomi oli keisarin omistuksessa niinkuin Venäjäkin.

Mitä tulee sotiin, eikös se ollut niin että sodankäynti oli hallitsijahuoneelle kunniaksi (luepas Vänrikki Stoolin tarinasi uudelleen). Ruotsikin soti pitkin poikin Eurooppaa ja suomalaiset hurjapäät etunenässä.

Ja kyllä siitä Eino Leinokin puhuu…sain tarmon julman taivaan jumalilta…ennen tuoksinan alkua pyydettiin aina siunausta Jumalalta.

Ja ei kun menoks…

Näitä luetaan juuri nyt