Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Tulonjaon polarisoituminen

Blogit Ykkösketju 29.10.2013 16:30
Osmo Soininvaara
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Suomi nousi parissa sukupolvessa luokkavihan vaivaamasta ja laajan köyhyyden riivaamasta yhteiskunnasta sopuisaksi kansankodiksi. Voidaan kiistellä, johtuiko tämä poliittisista päätöksistä, ammattiliittojen joukkovoimasta vai markkinamekanismin imusta. Uskoisin, että tarvittiin niitä kaikkia.

Demokraattisin päätöksin on rakennettu voimakasta sosiaalipolitiikkaa. Oikeudenmukaisuudella oli kansan selvän enemmistön tuki. Sitä joudutti vielä kommunismin pelko, joka sai myös henkisesti toista mieltä olevat myöntymään.

Voidaan keskustella siitä, onko ammattijärjestöjen palkkakartelli hyvä vai huono asia nykyoloissa, mutta teollisuuden nousun aikana se näyttää olleen välttämätön. Ilman ay-liikettä olisi juututtu ”ei ostovoimaa – ei kasvua” -ansaan, joka pitää monia maita köyhyydessä.

Kumpikaan näistä ei olisi riittänyt, ellei markkinatalous olisi toiminut nousevan työväenluokan hyväksi. Nopeasti kasvava teollisuus tarvitsi työvoimaa niin kipeästi, että hyvä ammattiduunari olisi menestynyt lähes yhtä hyvin ilman ammattiyhdistysliikettä neuvotteluissa työnantajien kanssa. Joukkovoimallakaan ei voida palkkoja pitää roimasti yli markkinahinnan.

Niinpä 1980-luvun lopulle tultaessa Suomi oli teollisuusmaa, jossa oli voimakas keskiluokka ja jossa duunariammateissakin saatiin hyvää liksaa ja jossa yhteiskunnalliset jännitteet olivat lieviä menneisiin vuosikymmeniin verrattuina. Vihanpidon laantuminen oli yksi menestyksen edellytys, koska sosiaaliset vastakkainasettelut halvaannuttavat kehitystä.

200 000 työpaikkaa kadonnut

Sen jälkeen palkkakehitys on polarisoitunut nopeasti. Runsaassa vuosikymmenessä palkka-asteikon keskiosasta on kadonnut yli 200 000 työpaikkaa, pääasiassa miespuolisilta SAK:laisilta aloilta.

Hyväpalkkaisten duunariammattien katoaminen on ollut yhtä nopeaa kuin oli pienviljelijätalouden alasajo 1960-luvulla. Silloin se aiheutti politiikan kentällä massa siirtymisen keskustapuolueesta vennamolaisiin, nyt demareista perussuomalaisiin.

Osa noista työpaikoista on vaihtunut työttömyydeksi, osittain ne ovat korvautuneet korkeapalkkaisilla akateemisilla työpaikoilla, osittain matalapalkkaisilla työpaikoilla. Paperityöläinen ei ole siirtynyt akateemisiin hommiin, mutta hänen lapsensa on saattanut niin tehdä.

Kaksihuippuiseksi muuntuvan palkka-asteikon tasoittaminen korottamalla matalapalkka-alojen palkkoja ei oikein toimi, koska nuo ammatit ovat suurelta osin palvelualoilla. Työnantaja on loppukuluttaja, joka ei kallista palvelutyötä osta. Matalapalkkaisesta työstä ei kotitalouksien eikä yritysten kannata maksaa kovin paljon vaan jättää mieluummin työ teettämättä.

Paperitehtaan sisällä voidaan sopia, että osa tehtaan tuottavuudesta käytetään myös siivoojien palkkoihin, mutta sitä ei voida sopia, että Kaipolan pizzeriassa maksetaan kunnon palkkoja, koska paperiduunarikaan ei maksa pizzasta ylihintaa.

Vahva keskiluokka on yhteiskuntarauhan edellytys. Tulonjaon polarisoituminen on paitsi ikävä myös vaarallinen asia.