Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Tapahtuuko Italiassa ihme?

Sixten Korkman
Blogit Ykkösketju 15.5.2013 10:46

Kävin Ateenassa syksyllä 2008, pari vuotta ennen Kreikan velkakriisin puhkeamista.

Kreikan valtio oli jo tuolloin velkaantunut yli korvien, vaihtotaseen alijäämä oli jättimäinen (noin 15 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon) ja pankkien taseissa oli suuria riskejä. Paikallisten ekonomistien puheet vahvistivat vaikutelmaa, että Kreikan talouden näkymät olivat lohduttomat ja umpikuja vääjäämättä edessä.

Kysyin viranomaisilta Kreikan talouspolitiikan strategiasta ongelmien ratkaisemiseksi. Vastaus kuului:

”Kreikka on sellainen maa, jossa aika ajoin tapahtuu ihmeitä.”

Siinä se strategia oli, he odottivat ihmeen tapahtuvan.

Vaan kun ei tapahtunut, ja sitten kävi niin kuin kävi. (Syystä voi ihmetellä, että Kreikan kriisi sittemmin näytti tulleen yllätyksenä niin komissiolle kuin Euroopan keskuspankille.)

Italia on moniongelmainen maa.

Sen talous on polkenut paikallaan jo parin vuosikymmenen ajan. Tuotanto on nyttemmin laskussa ja työttömyys nousussa. Valtion velkaa on kertynyt pari tuhatta miljardia euroa (yli kymmenen kertaa Suomen BKT), noin 130 prosenttia suhteessa Italian kokonaistuotantoon.

Työmarkkinat ovat jäykät. Pankkijärjestelmä ei enää rahoita talouden selkärankaa, lukuisten pienyritysten toimintaa. Kilpailukykynsä Italia on EMU-kaudella tärvellyt enemmän kuin mikään muu euromaa. Poliittinen järjestelmä on toistuvasti todistanut kyvyttömyytensä talouden kannalta välttämättömiin uudistuksiin.

Mario Monti, arvostettu entinen komissaari, nimitettiin Italian pääministeriksi marraskuussa 2011. Seuraavan kahden vuoden aikana hänen hallituksensa teki parhaansa kääntääksensä Italian talouden parempaan suuntaan.

Vuoden 2012 marraskuussa Mario Monti lupasi Brysselissä pitämässään esitelmässä jopa tehdä ihmeen. Hän näet lupasi osoittaa, että Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker on väärässä.

Juncker on tunnetusti sanonut poliitikoista, että ”kyllähän me tiedämme mitä pitäisi tehdä – mutta kun emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi jos teemme sen”. Meistä moni on sitä mieltä, että Juncker on tässä osunut aika lailla naulan kantaan.

Monti kuitenkin väitti, että hänen hallituksensa oli tehnyt kipeitä päätöksiä, niin kuin olikin, ja korosti silti säilyttäneen kannatuksensa, ja siltä silloin tosiaan näytti. Mutta sitten kansalaiset alkoivat tuntea Montin hallituksen päätösten seurauksia kukkaroissaan – ja siitä hei eivät pitäneet.

Helmikuun vaaleissa kävi sitten niin kuin kävi: Montin puolue sai alle kymmenyksen äänistä, yli puolet meni Silvio Berlusconin ja Beppe Grillon pellepuolueille. Ja nyt uusi Enrico Lettan hallitus on peruuttamassa Montin hallituksen päätöksiä, niistä kun kansalaiset eivät pitäneet.

Ei Italian poliitikoilta kannata ihmeitä odottaa. Sen sijaan voi ihmetellä, että rahoitusmarkkinat näyttävät luottavan Lettan johtaman hallituksen kykyyn luotsata maataan parempaan tulevaisuuteen. Pitkien valtionlainojen korot ovat siedettävän 4 prosentin tuntumassa ja viime viikkoina ne ovat alentuneet.

Sijoittajilla on hämmästyttävä taipumus katteettomaan optimismiin. He eivät suostu näkemään, että Italian talous on kuralla ja poliittisen järjestelmän surkeus ennallaan. Ei näin voi jatkua kovin pitkään.

On vain ajan kysymys, milloin euroalueen kriisi Italian takia kärjistyy uudelleen. Tai sitten Italiassa pitäisi tapahtua ihme.

Sixten Korkman

Kirjoittaja toimii Aalto-yliopistossa Professor of Practice -tehtävässä. Professuurin ala on taloustiede.

Keskustelu

Täsmälleen. Ihmeitä talouden lainalaisuuksissa ei vain tapahdu.
Junckerin ja Lafontainen kaltaisia totuudenpuhujia on EU:ssa valitettavan harvassa, ja totuudenpuhujista ei tunnetusti pidetä, joten mieluummin esitetään toivottu todellisuutena.

EMU oli yhtä yltiöpäinen ja harkitsematon syöksy tuntemattomaan, kuin Suomen liittäminen siihen vain ilmoitusmenettelynä.
Yhteisvaluutta on romuttanut lähes kaikki EU:n omat alkuperäiset periaatteet, ja tilalle on euron myötä tullut ikään kuin sosialistinen yhteisvastuu, mikä on omiaan näivettämään euroalueen lisäksi koko EU:n.
Jäsenvaltioiden taloudellinen eriarvoisuus olisi luonnollinen tila, ne kun taloudenpidoltaan, työnteoltaan, ja tehokkuudeltaan eivät ole samanarvoisia ja samantasoisia, mutta eurosta on tullut jatkuvasti pönkitettävänä luonnollisen tilan este ja EU:n sosialistinen ulottuvuus.
http://www.talouselama.fi/uutiset/euron+perustajiin+kuulunut+saksalaisministeri+vaatii+loppua+katastrofaaliselle+yhteisvaluutalle/a2183162

Moni ei ehkä tule huomanneeksi, että koko niemimaa kulttuurisesti suunnattoman arvokas. (niinkuin Kreikkakin tai Egyptin pyramidit).

Tältä kannalta katsoen se voi sokaista kenet tahansa ja saada muutamaksi silmänräpäykseksi (tai muutaman napin painalluksen ajaksi) unohtamaan terveen järjen, sillä siitä on kai nyt pulaa ollut ei suinkaan rahasta…maailmallahan on valtavasti ”laiskaa kahisevaa”.

Kyllähän ne siellä Välimeren rannalla tämän tietävät.

Vain uskonnot voivat tehdä ihmeitä ja nekin ”ihmeet” ovat mahdollisia vain sokean uskomuksen puitteissa, eräänlaisia toiveunien täyttymyksiä joita ei koskaan voi sovelluttaa, tai ei sovelluteta, arkisten pulmien ratkaisuihin.

Elämme ihmiskunnan murrosikää ja kuten tiedämme, morrosiässä tapahtuu tuntemattomia muutoksia, muutoksia jotka vaativat, ei vain tapojen ja käsitteellisten moraaliarvojen muuttumista, vaan niiden muuttajan, ihmisen muuttumisen. Näyttäisi kuin vasta mentyämme äärimmäisyyksiin, itsetuhoon johtavissa tempauksissamme, näemme muuttumisen välttämättömyyden itsessämme. Konditionaalinen aivotoiminta ei tee quantum harppauksia. Sille ei ole mahdollista hylätä historiansa aikaansaanoksia, keräilyasteeseen kuuluvia mielipiteitään, vaan itsepintaisesti kantaa niitä mukanaan, siten taaten moraalittomien moraalien jatkuvuuden.

Irvokasta Italian tilanteessa on se, että ajopuuna itsetuhoisesti ajaudutaan kohti seuraavaa eurokriisiä ja tukikarusellia, ja komissio on ummistanut silmänsä kuin toivoen heräävänsä pahasta unesta.
Ainoastaan halu epäonnistuneen euron ylläpitämiseksi on vahva, ja se alkaa muistuttamaan epätoivoa, vaikka asiantila on tiedetty jo kauan.
Saksa ja Ranska suojelevat suurpankkiensa etuja, ne kun alunperin kriisimaat yliluotottivatkin, ja saavat EU-tukien kautta vanhoja saataviaan, ja samalla niiden vastuut ja riskit jyvitetään koko euroalueen veronmaksajille.

”Italia harkitsee avunpyyntöä euromaille

Seuraava tuen tarvitsija saattaa olla jo euromaiden porstuassa. Uutistoimisto Reutersin mukaan Italia saattaa pyytää muilta yhteisvaluuttaa käyttäviltä mailta apua, jotta valtio saisi massiivisen velkataakkansa hallintaan.
Italian valtiolla on tänään iltapäivällä velkaa 1 946 miljardia euroa eli 32 247 euroa jokaista kansalaistaan kohden. Saapasmaa on maailman kolmanneksi velkaantunein maa Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen.Italia on kolmanneksi suurin euroalueen talous. Velkaa sillä on kuitenkin 120 prosenttia bkt:sta, mikä tekee Italiasta Euroopan toiseksi velkaisimman, heti Kreikan perään.

Saapasmaan on löydettävä sekä tänä että ensi vuonna 415 miljardia euroa uutta lainaa rahoittaakseen erääntyviä velkojaan. Summa on huikea, sillä se vastaa noin 25 prosenttia Italian bkt:sta.
Samaan aikaan Italian jälleenrahoituskustannukset ovat kohonneet. Huutokaupoissa koroissa on ollut nousupainetta ja valtion kymmenen vuoden lainan tuottokorko on liikkunut jälkimarkkinoilla kuuden prosentin tietämillä.

Selittää kiinnostuksen EVM:iin
Tylyt luvut selittävät, miksi maata johtavaa virkamieshallitusta vetävä pääministeri Mario Monti on lobannut kiihkeästi EU- ja europiireissä sen puolesta, että Euroopan pysyvä vakautusmekanismi (EVM) voisi ostaa jälkimarkkinoilta niiden euromaiden valtionlainoja, joiden tuottokorot ovat karanneet kriisilukemiin.

Monti totesi eilen euromaiden valtiovarainministereiden kokouksen yhteydessä Brysselissä, että Italia saattaisi olla kiinnostunut pyytämään EVM:ää ostamaan sen lainoja jälkimarkkinoilta.
”Olisi vaarallista sanoa, että Italia ei koskaan käytä (tätä mekanismia)”, Monti hän sanoi Reutersille kokouksen jälkeen. ”Italia voi olla kiinnostunut.”

Suomi on suhtautunut kielteisesti EVM:n käyttämiseen valtionlainojen tukiostoihin jälkimarkkinoilta, sillä ostojen tavoitteena oleva tuottokoron nousupaineen helpotus tuppaa jäädä väliaikaiseksi ja lyhyeksi.

Arviot liian optimistisia
Toistaiseksi euromaiden apua on pyytänyt virallisesti viisi yhteisvaluutta-alueen maata: Kreikka, Irlanti, Portugali, Kypros ja Espanja. Niistä Irlanti, Kypros ja Espanja joutuivat turvautumaan muiden tukeen kansallisen pankkikriisin takia, kun taas Kreikassa ja Portugalissa ongelmana oli valtion ylivelkaantuminen.

Nyt seitti kiristyy Italian ympärillä. Kansainvälinen valuuttarahasto varoitti maata eilen, että tähän mennessä toteutetut ja suunnitelmissa olevat säästötoimet eivät välttämättä riitäkään. Ne kun perustuvat laskelmiin, joissa euromaiden talous pysyisi oletusarvoisella ”rämmitään läpi vaikeuksien” vaihtoehdon tasolla eikä vajoaisi taantumaan.
IMF:n mukaan Italian talous supistuu tänä vuonna 1,9 prosenttia ja edelleen 0,3 prosenttia ensi vuonna. Julkisen talouden velan järjestö uskoo kuitenkin saavuttavan ensi vuonna huippunsa 126,4 prosentissa.

Italian pankkisektori murenee
Valtion talouden lisäksi myös italialaiset pankit alkavat murentua. Valtio joutui jo kesäkuussa pääomittamaan kahdella miljardilla eurolla maailman vanhinta pankkia, 1400-luvun lopulla perustettua sienalaista Monte dei Paschia.

Kesäkuun viimeisen viikon EU-huippukokouksen lopputulemassa päätavoitteeksi nostettiin valtioiden ja pankkien välisen riippuvuussuhteen katkaiseminen, muun muassa EVM:n sekä pankki- ja talousunionin tiivistymisen avulla. Erityisen vaikeaa yhteyden purkamisesta tulee Italiassa, sillä leijonanosa ulkona olevista lainoista on kotimaisten pankkien käsissä.”
Kauppalehti 11.07.2012 Nina Broström

Näitä luetaan juuri nyt