Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Takaisin 1970-luvulle! Suomi kärsii purnaus- ja pöhötaudista

Jarkko Vesikansa
Blogit Ykkösketju 2.2.2013 13:00

Suomen vientikone on taottava kuntoon muistaen, mitä 1970-luvulla opittiin markkinoista.

Kuvitus Outi Kainiemi.

Telakkayhtiö STX Finlandin ahdinko on nostattanut huutomyrskyn sen puolesta, että valtio pelastaisi telakan ja työpaikat.

Valtion kieltäytyminen 50 miljoonan pääomalainasta telakalle ja sen korealaisille omistajille on saanut etenkin monet sosiaalidemokraattien kannattajat hyppimään tasajalkaa. Uutta pelastussuunnitelmaa parsitaan kasaan, pitkälti perussuomalaisten pelossa.

Valtiota huudetaan säännöllisesti apuun, kun kansallisesti merkittävät teollisuuden alat ajautuvat vaikeuksiin. Kuvitelma valtion kaikkivoipuudesta elää syvällä.

Nyt monilla tahoilla on alettu haikailla valtiovetoista teollisuuspolitiikkaa. Epäilemättä tällaiset äänenpainot kaikuvat eduskunnassa, kun hallitus saa vastattavakseen perussuomalaisten välikysymyksen telakkaratkaisusta.

Telakkakriisistä pitäisi vetää toisenlaiset johtopäätökset. Kohun taustalla sykkivää taloudellista nationalismia tarvitaan, mutta se pitäisi kaapata käytinaineeksi Suomen teollisen tulevaisuuden rakennukseen.

Samalla suomalaisten olisi korkea aika tajuta valtiovetoisen teollistamisen rajat. Jälleen kerran.

Telakkaratkaisun kritiikki on kuin 1970-luvulta, jolloin otettiin mittaa valtion teollisuuspolitiikasta. Jälki oli rumaa, miljoonia hukattiin, mutta opiksi otettiin. Harharetkien äidiksi jäi konkurssiin ajautunut valtion kuvaputkitehdas Valco.

Itäkorttiakin vilauteltiin telakkapeleissä: enää ei ehdotella kone- ja laitehankintojen suuntaamista SEV-maihin, vastalahjana saatavien laivatilausten toivossa.

Aikahyppy 1970-luvulle kannattaa, mutta ei valtio- vaan markkinavetoisen teollisuuspolitiikan omaksumiseksi. Tuolloin Suomessa vahvistui ymmärrys markkinoista ja niiden lainalaisuuksista, ja kertauskurssi olisi paikallaan.

Suomi kärsii purnaus- ja pöhötaudista. Riittävän laajoilla kansalaispiireillä ei ole pitävää käsitystä siitä, mistä maa elää tulevaisuudessa. Vienti olisi jälleen nostettava Suomen päätavoitteeksi.

Vientivetoisesta elvytyksestä tuli 1970-luvun lopun eetos. Tämän mahdollisti Sdp:n sisällä koettu talous- ja rahapoliittisen ajattelun muutos, jota symboloi Korpilammen seminaari keväällä 1977. Uuden konsensuksen vastustajien mielestä Sdp:n johtajan Kalevi Sorsan puheet olivat kuin ”patruunan päiväunista”.

Toinen johtava demari, Suomen Pankin pääjohtaja Mauno Koivisto pisti vielä paremmaksi.

Koivistoa luonnehdittiin jopa kapitalisteja puhdasoppisemmaksi, kun hän varoitteli epäterveiden yritysten tekohengityksestä ja korosti kannattavuutta. Jo 1960-luvulla Koivisto oli varoittanut valtion omistusten ja sitoumusten kasvattamisesta, vaatien ”paljon myönteisempää suhtautumista yksityiseen teolliseen yritteliäisyyteen”.

Missä viipyvät yhtä rohkeat irtiotot, joilla luotaisiin edellytyksiä terveiden yritysten menestymiselle ja viennin iskukyvylle?

Ainakin poliitikkojen kannattaisi tähdentää omilleen, että pitkällä aikavälillä valtion tukirahat valuvat helposti hukkaan. Tuottamattomien teollisuuslaitosten ja investointien tukeminen vain heikentää taloutta ja jumittaa ihmisiä ”vääriin” töihin.

Myös työmarkkinapukarien kannattaisi kaivella Koiviston taloudellista ajattelua. Koivisto varoitteli läpi vuosikymmenten työväenliikettä kamppailemasta lyhytnäköisesti palkankorotusprosenteista ja kansantuotoksen ”kakun” jakamisesta.

Pelkkänä ”vatsanpuolueena” ammattiyhdistysliike kaventaa jäsentensä näköaloja ja asettuu talouskasvun tulpaksi, Koivisto ajatteli jo 1950-luvulla.

Seuraavan palkkakierroksen virittelijät eivät vaikuta viisaammilta kuin vuosien takaiset edeltäjänsä.

Vientivetoisia kasvuponnistuksia tukivat 1970-luvulla kolme devalvaatiota, työvoiman voimakas tarjonta, hyvinvointivaltion keskeneräisyys ja tarve vahvistaa Suomen länsikiinnikkeitä. Nyt Suomelta puuttuvat nämä vauhdittajat. Silti viennin kasvattamisen tarve on huutava.

Suomen kauppatase on heikentynyt tasaisesti vuodesta 2000, jolloin vienti oli 13 miljardia yli tuonnin. Vuonna 2011 tuonti käännähti jo vientiä suuremmaksi, ja teollisuuden investointien trendi viistää huolestuttavasti alaspäin.

Maailman markkinoita ei valloiteta katsomalla peruutuspeiliin, eilispäivän tuotteisiin. Miljoonat kuluttajat pitäisi yllättää uusilla tuotteilla, joiden tarvetta he eivät edes tiedosta.

Tällaisia näköaloja availlaan muun muassa Pekka Ala-Pietilän työryhmän raportissa, jossa korostetaan ict-alan ja digitalisoitumisen vientimahdollisuuksia. Myös energiatehokkuutta edistävissä ja luonnonvaroja tehokkaammin käyttävissä tuotteissa ja palveluissa, cleantechissa, kytee potentiaalia.

Suomessa on enemmän osaamista ja kykyä kansainväliseen toimintaan kuin 1970-luvulla. Resurssit pitäisi vain valjastaa tehokkaammin käyttöön. Esteeksi uhkaavat muodostua kitkaisesti etenevät Suomen sisäiset rakenneuudistukset. Paras-hanke, kuntauudistus ja nyt sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ovat jääneet pahasti puolitiehen, jos siihenkään.

Ilman sisäisiä reformeja suomalaisten henkisiä voimavaroja ei saada keskitettyä tärkeimpään: vientiin ja uusien vientituotteiden luomiseen.

Toivottavasti en joudu selvittelemään pojalleni ja tyttärelleni, miksei Suomessa ryhdytty heidän lapsuudessaan yhtä päättäväisesti vientitalkoisiin kuin 1970-luvulla.

Jarkko Vesikansa

Kirjoittaja on Otavan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja valtiotieteiden tohtori.

Keskustelu

”Vienti olisi jälleen nostettava Suomen päätavoitteeksi.”

Suomen vientiteollisuus uhrataan EU-federalismin alttarille mm €uron koossapitämisen ja ilmastohihhuloinnin kautta, kuten niin moni muukin asia. Turhaan, lopulta huomataan ja ehkäpä jotain opitaankin.

Kyllä aivan oikein tämän hetkinen tilanne on 1970-luvun kaltainen; melko korkea työttömyys, kauppa-.ja vaihtotaseen alijäämät, velkaantuminen, tuotantorakenteen yksipuolisuus, viennin vetämättömyys ja innovaatoiden vähyys. Siinä mielessä esim Valco oli erittäin hyvä hanke se todella opetti kuten toimittajakin jutussa kirjoittaa miten globaaleilla markkinoilla todella tulee lunta tupaan ovista ja ikkunoista jossei homma ole haskassa. Valco oli tosin yleismaailmallinen trendi : elektroniikkateollisuus tiedettiin nousevaksi ja ympäri *Eurooppaa oli valtiovetoisia kuvaputkitehtaita mm Englannissa ja Ruotsissa. Eli ei siis mikään hölmöjen suomalaisten poliitikkojen harharetki.

Valco oli kansallinen hanke ei mikään demarien ristiretki, kuten niin monesti väitetään Suomen porvarillisen median välityksellä. Onnistuessaan meillä olisi ollut Nokia ennen Nokiaa. Silloin päättäjiltä löytyi vielä riskinottokykyä toisin kuin nyt. a priorimaista kokeilua. Lisäksi Valcon tekniikasta on hyötyneet muutamat muut suomalaiset suuryritykset kuten Kone ja Rosenlew. Pitää muistaa että se toi maahan runsaasti japanilaista osaamista ja insinööritaitoa vaikka hanke epäonnistuikin.

Vesikansa viittaa kirjoituksessaan siis mm. Erkki Tuomiojan allekirjoittamaan EEC-vetoomukseen, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 19. syyskuuta 1973.
https://fi.wikipedia.org/wiki/EEC-vetoomus

70-luvulla ihminen oli natsi, mikäli ei Tuomiojan tavoin vastustanut EEC:tä. Nykyisin ihminen on natsi, mikäli ei Tuomiojan tavoin kannata EEC:n perillistä EU:ta.

Suomessa ei valmisteta enää kännyköitä, rynnäkkökivääreitä, telkkoja. tietureita, keittiöliesiä, perämottoreita ym ja paperitehtaita pannaan kiinni. Jotakin pitäisi keksiä hengenpitimiksi, jolla elätetään luku- ja kirjoitustaidottomat mamut, kun rahaa ei tule enää ulkomailta.

Ennen Demareiden kuten Koiviston tai Kepun poliitikkojen nostoa esimerkeiksi Suomen talousguruista, voisi ehkä katsoa, miten moni heistä on pystynyt toteuttamaan yrityksiä omin ehdoin ilman veronmaksajilta otettuja tukia. Jos esimerkiksi Koivsto oli tuollainen nero, sen lisäksi maailman mainioin NL:n ja Venäjän tuntija, miksi senkin kauppa meni hänen allaan töysin pieleen.
Eli Suomessa olisi tosi syitä – ja paljon – katsoa hiukan tarkemmin noihin mainiouksien maineisiin, joilla puoluepoliittisia imagoja yhä myydään.

Lisäksi noissa yleisemmissä arvioissa valtion ja yksityisen pääoman ja päätösten suhteista tulee muistaa, ettei Suomessa ole riittävästi omia pääomia, ei kyllin suuria siis. Venäjällä niiden käyttö on yhä osin ”valtion” harkinnassa kuten Kiinassakin. Ja molemmissa pääomat ovat suuria. Ja eikö siinä ole mitään ihmeteltävää, että luonnonvarat on osin myyty tai ollaan myymässä vieraille pääomille? Onhan se nyt tosi outoa! Kun lisäksi ”valtion vastuuta” paloitellaan paikallisille viranomaisille.

Suomella on valitettavasti maine myös maana, jossa edut ovat halpoja ostaa ja helppoja huijata.

Meillä ei todellakaan juuri valmisteta enää juuri mitään. Jonkin vuorineuvoksen toteamus, ettei kannata tehdä juuri hevosta pienempää tuotetta on opittu suurena talousviisautena. Ei tehdä kotimaista radiota, kompassia, kotitalouskojeita, tietokonetta jne. Suksitehtaita taitaa olla yksi, kenkätehtaiata puolisen tusinaa ja pari hassua terkjstillifirmaa. Muuta työkaluakaan ei taideta tehdä kuin puukkoja ja sitä mitä Fiskars vielä tekee.

Nyt on kaikkinainen koordinointi vallannut alaa. Meillä EU on se joka alan valtauksen on sanellut jka tulee sanelemaan. Elintarviketuotannossakin ollaan samassa alamäeessä. Maidonjalostus keskittyy muutamiin, samoin lihanjalostus. Ammattikakalstus on hupenemaan päin ja kalakin tuodaan pian vain Aasiasta.

On hyvä, että ollaan herätty huomaamaan tämä talouskehityksen alamäki. Kansantaloudellisesti olisi järkevää jos tuhatpäiinen korrdinaattorilauma valtion ja kuntien virastosta siirrettäisiin harjoittelemaan tuottavaa työtä. .

”Esteeksi uhkaavat muodostua kitkaisesti etenevät Suomen sisäiset rakenneuudistukset. Paras-hanke, kuntauudistus ja nyt sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ovat jääneet pahasti puolitiehen, jos siihenkään”

Kuntauudistuksellako kirjoittaja todella aikoo ratkaista viennin ongelmat?

Kannattaisiko kokeilla ennemminkin uutta valuuttaa joka sopisi Suomelle, yhteisöveron laskemista Viron tasolle, kaikenlaisten yhteiskunnan aiheuttamien haittatekijöiden täysimääräistä korvaamista yrityksille, kuten esim rikkidirektiivin aiheuttamien haittojen.

Joku kuntauudistus ei vaikuta vientiin mitenkään, nostaa vain yhteiskunnan julkisen sektorin kustannuksia. Keskittämispolitiikan tuloksia puretaan 10 vuoden päästä.

”70-luvulla ihminen oli natsi, mikäli ei Tuomiojan tavoin vastustanut EEC:tä. Nykyisin ihminen on natsi, mikäli ei Tuomiojan tavoin kannata EEC:n perillistä EU:ta.”

Loistava analyysi! Vanhat virret, uudet tuomiojat. Saako käyttää vaikkei oo pakko?

”Kuntauudistuksellako kirjoittaja todella aikoo ratkaista viennin ongelmat?”

Ei aio kirjoittajakaan. Viennin ylijäämää ei saa käyttää paisuneen julkishallinnon maksuun eikä korruptoituneen tonttikaupan maksamiseen.
Kuntauudistuksissa tulee keskittyä sinne, missä ihmisiä on paljon eli suuret kaupungit ympäristökuntineen ensin nippuun, kun taas esimerkiksi koko Lappi voidaan reservoida itsenäiseksi vaikka heti, koska muutaman sadantuhannen kuluerä ei muutu tulevaisuudessakaan miksikään.

muutaman sadantuhannen asukkaan kuluerä

Näitä luetaan juuri nyt