Taivuttaako kirkko Venäjän mukaan ilmastosopimuksiin?

Profiilikuva
Blogit Ykkösketju
Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kuvitus Outi Kainiemi.

Paavi Benedictus XVI lähetti vuonna 2008 filosofi Marcello Peralle kirjeen, joka käsitteli uskontodialogia. Siinä paavi esitti näkemyksen, joka on herättänyt suurta huomiota.

Pyhän Isän mielestä uskontodialogi ei ole sanan ”tarkassa merkityksessä” (in the strict sense of the word) mahdollista. Paavin kirjeen tarkoituksia on arvioitu lukemattomissa uskontodialogeissa. Ilmeisesti hän halusi herättää keskustelua vilkkaana käyvän uskontodialogin sisällöistä.

Uskontodialogia käydään nykyään kuitenkin ”sanan tarkassa merkityksessä” tiuhaan tahtiin. Eletään uskontodialogin kevättä. Keskusteluissa on tehty yllättäviä löytöjä.

Dosentti Jyri Komulainen kertoo teoksessaan Guru Jeesus (Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2006) esimerkin yllättävästä löydöstä, joka on tehty hindulaisuuden ja kristinuskon välisissä keskusteluissa.

Hindulaisuuden peruskäsitteen Brahmanin olemuksessa on rakenne, joka muistuttaa kristinuskon kolminaisuusoppia. Brahman on hindujen mukaan perimmältään saccidananda eli ”oleminen-tietoisuus-autuus”.

Hindulaisuudessa näyttäisi vallitsevan käsitys Jumalan kolminaisesta olemuksesta.

Uskontodialogien aikana on havaittu, että keskustelun lopputulosta ei voi etukäteen määritellä. Uskontodialogin vaikein laji, uskontojen keskeisten sisältöjen kohtaaminen, on osoittautumassa kaikkein antoisimmaksi.

Samaan aikaan myös uskontojen sovittamattomat erot ovat tulleet ilmeisiksi.

Systemaattisen teologian jättiläiset Jürgen Moltmann ja Wolfhart Pannenberg ovat luoneet jälkipluralistisen mallin, jossa arvostellaan voimakkaasti uskontojen samanlaisuutta korostavaa pluralistista mallia.

Takavuosina monet tutkijat väittivät, että uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Jälkipluralistinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että uskonnot ovat peruuttamattomasti erilaisia.

Uskontodialogissa eletään siis yllättävien samanlaisuuksien ja sovittamattoman erilaisuuden ristiaallokossa. Tämä on tehnyt siitä kiehtovaa.

Uskontodialogin kevään lämpötilaa nostaa myös se, että dialogi on siirtynyt ajankohtaisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Uskontojen asialistalle ovat tulleet ilmastokysymykset ja erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa ajankohtainen puhtaan veden ongelma.

Ekologiset kysymykset eivät ole uskonnoille vieraita, vaan ne nousevat kunkin uskonnon luomisteologiasta ja uskontojen kannattajien tukalista elämäntilanteista.

Vähäinenkin tutustuminen uskontojen ajankohtaisiin dokumentteihin osoittaa, että ekologiset kysymykset yhdistävät juuri nyt maailmanuskontoja.
Kirkkojen maailmanneuvoston ja Luterilaisen maailmanliiton prioriteettien kärkijoukossa ovat ekologiset kysymykset.

Venäjän ortodoksisen kirkon uudessa sosiaalieettisessä asiakirjassa luonnonsuojelu mainitaan tehtäväksi, joka yhdistää kirkkoa ja valtiota.

Toivottavasti Venäjän kirkko käyttää vaikutusvaltaansa Venäjän valtion saamiseksi mukaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin.

Lähi-Idässä juutalaisuuden ja islamin yhteinen huoli on puhtaan veden saaminen ja suojelu.

Merkittävin vaikuttaja on Konstantinopolin patriarkaatti, jonka johtaja Bartolomeus on noussut nopeasti uskontojen ekologisen yhteistyön kärkeen ja poliittisten foorumien parrasvaloihin.

Ekologiset kysymykset ovat olleet Konstantinopolin patriarkaatin suuri linja 1980-luvulta lähtien.

Patriarkka Bartolomeus tuli Suomessa tunnetuksi kesäkuussa 2003, jolloin hän järjesti ekumeenisen purjehduksen maailman saastuneimpiin vesiin kuuluvalla Itämerellä.

Vastaavia purjehduksia on järjestetty kaikilla maailman merillä. Niiden tarkoituksena on ollut kiinnittää huomio puhtaiden vesivarojen nopeaan vähenemiseen.

Patriarkka Bartolomeus on kutsunut vesien suojeluun kaikki maailman uskonnot ja myös ateistit. Hän on esittänyt teesinään, että luonto on ikonin kaltainen. Se heijastelee Jumalan luomistyötä.

Bartolomeus kiinnittää luonnon myös uskonnoille keskeiseen pelastuksen käsitteeseen. Hänen mielestään ihminen pelastuu vain yhdessä luonnon kanssa.

Yhdysvaltojen ex-varapresidentti ja Nobel-palkittu Al Gore nimitti Bartolomeuksen ”vihreäksi patriarkaksi”.

Bartolomeus on kantanut lippua, ja kulkueeseen ovat liittyneet kaikki maailman uskonnot.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa tarvitaan taloudellisia, poliittisia ja teknisiä ratkaisuja. Ne eivät kuitenkaan yksinään riitä.

Valtioita on ollut valitettavan vaikeaa saada mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat mahtimaita, jotka ovat suhtautuneet penseästi ilmastosopimuksiin.

Maailmanuskonnoilla on valtaa vaikuttaa näiden maiden johtajiin. Uskonnoilla on myös vaikutusvaltaa ihmisten arvovalinnoissa ja elämäntyyleissä. Miljardit ihmiset elävät uskontojen opetusviran yhteydessä.

Uskonnoilla on siten oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa siellä, missä varsinaiset ratkaisut tehdään, nimittäin kodeissa ja ostoskeskuksissa.

Siksi poliitikot ovat vihdoin oivaltaneet, että ilmastonmuutoksen torjumisessa uskonnot ovat merkittäviä työtovereita.