Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Taivuttaako kirkko Venäjän mukaan ilmastosopimuksiin?

Mikko Heikka
Blogit Ykkösketju 6.4.2013 14:00
Kuvitus Outi Kainiemi.

Paavi Benedictus XVI lähetti vuonna 2008 filosofi Marcello Peralle kirjeen, joka käsitteli uskontodialogia. Siinä paavi esitti näkemyksen, joka on herättänyt suurta huomiota.

Pyhän Isän mielestä uskontodialogi ei ole sanan ”tarkassa merkityksessä” (in the strict sense of the word) mahdollista. Paavin kirjeen tarkoituksia on arvioitu lukemattomissa uskontodialogeissa. Ilmeisesti hän halusi herättää keskustelua vilkkaana käyvän uskontodialogin sisällöistä.

Uskontodialogia käydään nykyään kuitenkin ”sanan tarkassa merkityksessä” tiuhaan tahtiin. Eletään uskontodialogin kevättä. Keskusteluissa on tehty yllättäviä löytöjä.

Dosentti Jyri Komulainen kertoo teoksessaan Guru Jeesus (Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2006) esimerkin yllättävästä löydöstä, joka on tehty hindulaisuuden ja kristinuskon välisissä keskusteluissa.

Hindulaisuuden peruskäsitteen Brahmanin olemuksessa on rakenne, joka muistuttaa kristinuskon kolminaisuusoppia. Brahman on hindujen mukaan perimmältään saccidananda eli ”oleminen-tietoisuus-autuus”.

Hindulaisuudessa näyttäisi vallitsevan käsitys Jumalan kolminaisesta olemuksesta.

Uskontodialogien aikana on havaittu, että keskustelun lopputulosta ei voi etukäteen määritellä. Uskontodialogin vaikein laji, uskontojen keskeisten sisältöjen kohtaaminen, on osoittautumassa kaikkein antoisimmaksi.

Samaan aikaan myös uskontojen sovittamattomat erot ovat tulleet ilmeisiksi.

Systemaattisen teologian jättiläiset Jürgen Moltmann ja Wolfhart Pannenberg ovat luoneet jälkipluralistisen mallin, jossa arvostellaan voimakkaasti uskontojen samanlaisuutta korostavaa pluralistista mallia.

Takavuosina monet tutkijat väittivät, että uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Jälkipluralistinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että uskonnot ovat peruuttamattomasti erilaisia.

Uskontodialogissa eletään siis yllättävien samanlaisuuksien ja sovittamattoman erilaisuuden ristiaallokossa. Tämä on tehnyt siitä kiehtovaa.

Uskontodialogin kevään lämpötilaa nostaa myös se, että dialogi on siirtynyt ajankohtaisiin poliittisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Uskontojen asialistalle ovat tulleet ilmastokysymykset ja erityisesti Lähi-idässä ja Afrikassa ajankohtainen puhtaan veden ongelma.

Ekologiset kysymykset eivät ole uskonnoille vieraita, vaan ne nousevat kunkin uskonnon luomisteologiasta ja uskontojen kannattajien tukalista elämäntilanteista.

Vähäinenkin tutustuminen uskontojen ajankohtaisiin dokumentteihin osoittaa, että ekologiset kysymykset yhdistävät juuri nyt maailmanuskontoja.
Kirkkojen maailmanneuvoston ja Luterilaisen maailmanliiton prioriteettien kärkijoukossa ovat ekologiset kysymykset.

Venäjän ortodoksisen kirkon uudessa sosiaalieettisessä asiakirjassa luonnonsuojelu mainitaan tehtäväksi, joka yhdistää kirkkoa ja valtiota.

Toivottavasti Venäjän kirkko käyttää vaikutusvaltaansa Venäjän valtion saamiseksi mukaan kansainvälisiin ilmastosopimuksiin.

Lähi-Idässä juutalaisuuden ja islamin yhteinen huoli on puhtaan veden saaminen ja suojelu.

Merkittävin vaikuttaja on Konstantinopolin patriarkaatti, jonka johtaja Bartolomeus on noussut nopeasti uskontojen ekologisen yhteistyön kärkeen ja poliittisten foorumien parrasvaloihin.

Ekologiset kysymykset ovat olleet Konstantinopolin patriarkaatin suuri linja 1980-luvulta lähtien.

Patriarkka Bartolomeus tuli Suomessa tunnetuksi kesäkuussa 2003, jolloin hän järjesti ekumeenisen purjehduksen maailman saastuneimpiin vesiin kuuluvalla Itämerellä.

Vastaavia purjehduksia on järjestetty kaikilla maailman merillä. Niiden tarkoituksena on ollut kiinnittää huomio puhtaiden vesivarojen nopeaan vähenemiseen.

Patriarkka Bartolomeus on kutsunut vesien suojeluun kaikki maailman uskonnot ja myös ateistit. Hän on esittänyt teesinään, että luonto on ikonin kaltainen. Se heijastelee Jumalan luomistyötä.

Bartolomeus kiinnittää luonnon myös uskonnoille keskeiseen pelastuksen käsitteeseen. Hänen mielestään ihminen pelastuu vain yhdessä luonnon kanssa.

Yhdysvaltojen ex-varapresidentti ja Nobel-palkittu Al Gore nimitti Bartolomeuksen ”vihreäksi patriarkaksi”.

Bartolomeus on kantanut lippua, ja kulkueeseen ovat liittyneet kaikki maailman uskonnot.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa tarvitaan taloudellisia, poliittisia ja teknisiä ratkaisuja. Ne eivät kuitenkaan yksinään riitä.

Valtioita on ollut valitettavan vaikeaa saada mukaan ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat mahtimaita, jotka ovat suhtautuneet penseästi ilmastosopimuksiin.

Maailmanuskonnoilla on valtaa vaikuttaa näiden maiden johtajiin. Uskonnoilla on myös vaikutusvaltaa ihmisten arvovalinnoissa ja elämäntyyleissä. Miljardit ihmiset elävät uskontojen opetusviran yhteydessä.

Uskonnoilla on siten oikeita mahdollisuuksia vaikuttaa siellä, missä varsinaiset ratkaisut tehdään, nimittäin kodeissa ja ostoskeskuksissa.

Siksi poliitikot ovat vihdoin oivaltaneet, että ilmastonmuutoksen torjumisessa uskonnot ovat merkittäviä työtovereita.

Mikko Heikka

Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.

Keskustelu

Muilla kuin ehkä islamilla ei olekaan nykymaailmassa varaa olla pyrkimättä mukaan ja olla osoittamassa valveutuneisuuttaan maailman ja yksityisten maiden todellisissa tai pelkästään muodikkaissa ongelmissa.

Ilmastonmuutos on useimmille ihmisille ainakin vielä niin kaukainen ja epävarma kysymys, että kirkkojen kannattaisi kuitenkin mielestäni paneutua pontevimmin niihin sosiaalisiin ongelmiin, jotka ovat selvästi näkyvissä ja joihin kirkot myös voivat näkyvimmin ja välittömimmin vaikuttaa. Toimeentulo- ja elämänlaatuongelmiahan esiintyy varsinkin kehitysmaissa, mutta suhteellisesti otettuina myös kehittyneissä maissa kuten Suomessa.

Tällainen työ, jota kyllä jo tapahtuu, ei tosin ole yhtä paljon julkisuutta tuovaa ja ajan hermolla pysymisestä todistavaa kuin juuri ilmastonmuutoksen vastustamisharrastus. Sosiaalista ja kehitystyötä olisikin radikaalisti tehostettava siirtämällä siihen resursseja varsinaisesta uskonnollisesta toiminnasta, jonka tulokset nykyään ovat nähdäkseni jopa miinusmerkkisiä. Nopeat ja hyvät tulokset ihmisten elämän parantamisessa varmasti huomattaisiin myös julkisuudessa, mikä soisi kirkoille arvovaltaa ja laajojen piirien hyväksymistä.

Kyllä sosiaalisille ja humanitaarisillekin kirkoille löydetään perusteet Raamatusta.

Suomen kirkon mahdollisuudet koko maailman mitassa ovat kuin pisara meressä, joten on parasta aloittaa omassa maassa jollakin näkyvällä tempauksella. On näytettävä esimerkkiä maailman kaikille kirkoille ja uskonnoille. Keskinäinen kilvoittelu on suunnattava siihen, mitä tässä maailmassa ja päivässä näkyvää kukin saa aikaan ja nimenomaan kärsiviä ihmisiä, ei oman uskon levittämistä ajatellen. On vihdoin ymmärrettävä, että mikään uskonsuunta ei ole se oikea.

Kirkko voisi vaikka ankkuroitua kokonaan Venäjälle mutta kannattaa ottaa huomioon että siellä luetaan sopimustekstejä eri tavalla kuin täällä lännessä.

Ehkä kannattaa käyttää pehmeätä paperia varmuuden vuoksi.

En tiennytkään teologisen kolutuksen antavan pätevyyden ilmastokysymyksiin.
Tämä on hyvä esimerkki sopasta, jossa olemme. Liikaa keittäjiä idässä ja lännessä. Soppaa keittämään ei pidä ryhtyä, jos ei osaa.Venäjällä polttavat kysymykset ovat sosiaalisia. Rikkaitten ja köyhien välinen kuilu on taas liian iso.

”Yhdysvaltojen ex-varapresidentti ja Nobel-palkittu Al Gore nimitti Bartolomeuksen ”vihreäksi patriarkaksi”.

Tuo on tietysti pelkkä kunniatitteli, johon ei liity virallista asemaa.
http://www.patriarchate.org/patriarch/the-green-patriach
http://www.patriarchate.org/multimedia/video/al-gore

Alpo epäileekin teologien ja sitä myötä yleensä uskonnollisten toimijoiden pätevyyttä ilmastokysymyksissä. Mutta kyllähän ongelmien ratkaisemisessa tarvitaan kaikenlaista myötävaikutusta. Uskonnolliset johtajat voivat käyttää mahdollista vaikutusvaltaansa suurten yhteisöjen edustajina sekä medianäkyvyyttään painostaakseen päättäjiä toimiin. Lisäksi he voivat suoraan vaikuttaa ”alamaistensa” kulutuskäyttäytymiseen. Tästähän puhutaankin kirjoituksen loppupuolella.

Uskonnollisilta johtajilta, sen enempää kuin poliitikoiltakaan ja päättäjiltä ei siis odoteta meteorologista pätevyyttä, vaan vakaumusta pätevämpien vakuuttamana siitä, että asiassa on tehtävä jotakin. Tai ainakin halua ja valmiutta kulkea valtavirran mukana ja siitä mieluiten hyötyen.

”Takavuosina monet tutkijat väittivät, että uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia.”

Tämähän riippuu tietysti tarkastelunäkökulmasta. Useimmat uskonnot ovat samanlaisia kun tarkastellaan niiden selitysmalleja, mihin ne keskittyvät ja minkä vuoksi ne yleensä ovat syntyneet, yhdellä sanalla sanoen niiden olemassaolon oikeutseen. Kristinusko, islam, hindulaisuus, budhalaisuus jne suurimmat maailmanuskonnot keskittyvät kuolemanjälkeisen olemassaolon selittämiseen.
Poikkeuksiakin on, mm juutalaisuus ja ilmastouskonto, joissa keskitytään enemmän maalliseen elämään – vaikka tuonpuoleistakin toki kosketellaan.

Näitä luetaan juuri nyt