Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Suhdannekatsauksesta joulun bestseller

Blogit Ykkösketju 21.12.2012 08:35
Matti Vanhanen
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Tiedän, että valtiovarainministeriön säännölliset suhdannekatsaukset eivät ole bestsellereitä. Mutta silti suosittelen ajatuksella luettavaksi tuoreinta analyysia.

Sen teksti on karua luettavaa ja tekstiin verrattuna lopun taulukot ovat itse asiassa positiivisemmat kuin tekstistä voisi päätellä.

Joulun suosikkilukemisto löytyy tästä.

Seuraavassa neljä poimintaa tekstistä:

  • Suomen markkinaosuus maailman tuonnissa jatkaa laskuaan, päinvastoin kuin esimerkiksi Saksan ja Ruotsin.
  • Yksikkötyökustannusten ennustetaan kohoavan tänä vuonna nopeasti, yli neljä prosenttia, samalla kun sekä tuotanto että työn tuottavuus supistuvat ja nimelliset työvoimakustannukset toisaalta kohoavat yli 3 prosenttia.
  • Yksityiset investoinnit jatkavat laajapohjaista alenemistaan.
  • Kokonaistuotanto ei saavuta vuodenvaihteen 2007/2008 tuotannon tasoa vielä vuoden 2014 lopulla, vaikka palvelualoilla ja rakentamisessa tuo taso ylittyykin.

Laskin, että puolitoista vuotta sitten keväällä 2011 annettu ennuste olisi tuonut vuoden 2013 kansantuotteeksi 198 miljardia euroa yhteistä hyvää. Nyt tuo taso tulee olemaan 189 miljardia. Olemme silloin alle viiden vuoden takaisen tason, mutta kustannukset ovat jatkaneet nousuaan.

Katsaus tarkastelee laaja-alaisesti kasvun eri tekijöitä, mutta yhdestä puutteesta analyysia moitin. Se sinällään havaitsee sen, että ”yksityiset investoinnit jatkavat laajapohjaista alenemistaan”, mutta ei pohdi tämän merkitystä.

Tulevaa kasvuakaan ei voida saavuttaa, ellei yksityinen sektori investoi. BKT:n kasvu tulee lopulta primaaristi vain yritysten kasvusta. Katsaus tunnistaa sen, että pankkisektorin ongelmat hidastavat edelleen aktiviteettia ja heikentävät julkisen talouden tasapainoa ongelmamaissa. Mutta kannattaisi katsoa mitä myös Suomessa tapahtuu.

Yksityiset investoinnit tulevat jäämään alhaiselle tasolle jos sekä vieraan pääoman saanti vaikeutuu nyt nähtävällä tavalla, että yritysten omaa pääomaa koskevat monet viime vuosien kiristystoimet jatkuvat. Rahalaitokset joutuvat säätelyn seurauksena vaatimaan yrityksiltä aikaisempaa selvästi suurempaa omarahoitusosuutta ja samalla lisäksi vieraan pääoman ehdot kiristyvät. ”Tappio” pitäisi korvata suuremmalla oman pääoman määrällä, mutta ei sitä tule eikä kerry kun sitäkin on solidaarisuuden nimissä kiristetty. Kun tämän asetelman kertoo kymmenillä tuhansilla yrityksillä, päädytään vääjäämättä suhdannekatsauksen toteamukseen, että yksityiset investoinnit jatkavat laajapohjaista alenemistaan.

Tämä ongelmatiikka on nostettava yleisessä talouspolitiikan johtamisessa yhtä tärkeäksi kysymykseksi kuin on kustannuskilpailukyvyn palauttaminen ja työurien pidentäminen.