Saudi-Arabia: Suomi mokasi todella
Opetusministeri Jukka Gustafsson selitti tänään Yle Radio 1:n Ykkösaamussa, ettei pääministerin ja ulkomaankauppaministerin vienninedistämismatka Saudi-Arabiaan olisikaan peruuntunut ”nololla tavalla”, kuten Suomenkuvalehti.fi kertoi tiistaina. Ministerin ja myös muiden ministerien selitys matkan peruuntumisen oli ”kuninkaan sairastuminen”.
Tällaisen selityksen antaminen julkisuuteen on lapsellista ja läpinäkyvää. Tietääkseni ”sairastuminen” on diplomatian kielellä tapa torjua epämieluisat vieraat. Todellisten syiden kertominen olisi skandaali, jollaista saudit eivät halua suomalaisten kanssa – pelkkä näpäytys riittää.
Kuninkaan terveydentilasta kertonee jotain se, että samalla viikolla kun toimittajamme oli Saudi-Arabiassa, hän otti julkisesti vastaan virkavalan kolmeltakymmeneltä naiselta, jotka oli valittu ensimmäisinä naisina Kuninkaan neuvostoon.
Toimittaja Hannu Pesosen jutussa kerrottiin lauantaina 2. maaliskuuta alkavasta ministerien vienninedistämismatkasta Qatariin ja Emiraatteihin noin 60 hengen liikemiesvaltuuskunnan kanssa. Toiminta on erittäin kannatettavaa, isänmaallista ja Suomen kannalta hyvää politiikkaa. Aikoinaan presidentti Martti Ahtisaari teki samaa – ja sai suuret moitteet. Alexander Stubb ja Jyrki Katainen sen sijaan saavat kiitosta – onneksi ajat muuttuvat.
Harmillista, ettei vientimatkan pääkohde, maailman suurin öljyntuottaja Saudi-Arabia, haluakaan vastaanottaa suomalaisia. Se on todella harmi. Matkajärjestelyt alkoivat jo puoli vuotta sitten ja suunnitelmat olivat saudien tiedossa hyvissä ajoin. Pakit tulivat yllättäen.
Hannu Pesosen jutun julkaisemisen jälkeen Suomen Kuvalehti on saanut lisävahvistusta, että kyseessä on tosiaan suomalaisten diplomaattinen kömmähdys, jonka taustalla on ehkä kolmen ministeriömme ja valtioneuvoston kanslian virhearvio.
Ensimmäisenä syynä on se, ettei Suomi lähettänyt pyynnöstä huolimatta ministeriä Riadin kansainvälisille opetus- ja koulutusalan messuille 18.-22. helmikuuta. Tämä on erityisen suuri kömmähdys sen tähden, että Suomi ja sen opetusjärjestelmä on asetettu messuilla maailman esikuvaksi – ja saudit aikovat ostaa maastamme alan osaamista. Koko saudien koulutusohjelma on kustannuksiltaan viiden seuraavan vuoden aikana Suomen valtion budjetin verran.
Suomalaiset osoittavat harvinaisen huonoa pelisilmää, diplomatian ja politiikan tajua, sillä Saudi-Arabiassa kansan kouluttaminen merkitsee yhteiskunnallista järistystä, siirtymistä kertaheitolla nykyaikaan. Tässä me olemme heidän esikuvansa, opetuksen mallimaa. Vaihtoehtona ollut Yhdysvallat hävisi Suomelle. Ajattelemattomuutta ja diplomaattista loukkausta jatkaa opetusministeri väheksymällä, että ”näitä kutsuja tulee paljon”.
Suomen Kuvalehti pääsi perille saudien todellisista asenteista useissa keskusteluissa, joihin osallistui monien muiden kielten ohella arabiaa puhuva toimittaja Hannu Pesonen, SK:n vakituinen yhteistyökumppani kolmen vuosikymmenen ajalta. Hän on toiminut muun muassa Lähi-idässä kirjeenvaihtajana jo 1980-luvulla.
Hyvää kuvaa suomalaisista ei anna sekään, että pää- ja ulkomaankauppaministerin matkaa pidettiin lähes ”ilmoitusasiana” – sitä eivät saudit voineet SK:n tietojen mukaan hyväksyä. Tuskin mikään maa haluaa kuulla selitystä, että se niputetaan yhdeksi nappulaksi ministerin 120 vuorokauden vuotuisessa matkaohjelmassa.
Ehdottaisin, että matkaohjelmassa painettaisiin hiukan jarrua, jos vauhti tuntuu näin kovalta. Määrä ei korvaa laatua diplomatiassa, jota vienninedistäminen paljolti on. Laiminlyönnit saattavat aiheuttaa negatiivisia seurauksia, joita on vaikea paikata jälkikäteen.
Saudi-Arabia ei ollut edes ensimmäinen moka, jonka takia suomalaisten hyvä maine opetuksen mallimaana jätetään hyödyntämättä. Viime vuonna järjestetty Münchenin Economic Summit nosti opetuksen huipputeemaksi. Olin siellä paikalla ja harvoin on saanut kuulla niin suurta Suomen-ylistystä kuin siellä. Tapaamista johti Saksan tunnetuin ekonomisti, professori Hans-Werner Sinn.
Paikalle oli kutsuttu Suomesta opetusministeri, mutta hän ei tullut. Eikä edes yhdelläkään ministeriön virkamiehellä ollut aikaa Müncheniin. Jouduin ainoana suomalaisena epävirallisesti tentittäväksi, miten opetuksesta tehtiin menestystarina. Hannu kertoi, että hänkin vastasi samaan kysymykseen saudeille sikäläisessä televisiotentissä.
Suomalaisen osaamisen muuttaminen vientituotteiksi on elämän ja kuoleman kysymys pienelle maallemme, jonka hyvinvointi riippuu täysin viennistä. Tuotteita syntyy myös henkisellä puolella, palveluissa, sivistystyössä. Niillä näyttää olevan kysyntää, mutta osaavatko suomalaiset myydä?
Lue myös