Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Salaperäinen konsensus iski jälleen!

Mikko Mäenpää
Blogit Ykkösketju 9.9.2013 14:30

Suomalaista työmarkkinajärjestelmää on kritisoitu vuosikymmeniä.

Kun Suomea 1980-luvun lopussa kovan talouskasvun takia kutsuttiin Euroopan Japaniksi, tupojen sanottiin olevan soveltumattomia markkinavetoiseen yhteiskuntaan. 1990-luvulla lanseerattiin uutta talouspolitiikan kolmijako-oppia, jonka mukaan hallituksen piti hoitaa itsenäisesti finanssinsa, Suomen Pankin rahapolitiikka ja työmarkkinajärjestöjen keskittyä sopimusasioihinsa. Näitä ei saanut sotkea toisiinsa saati koordinoida.

Poliittisesti ohjattu markkaan perustuva rahapolitiikka jäi taakse, Suomen ja Japanin vertaamista emme ainakaan hetki sitten halunneet ja maailma on muutenkin muuttunut.

1990-luvulla konsensusta tarvittiin, kun laman jälkeen yritysten taseet piti saada kuntoon. Tehtiin vaikeita tuloratkaisuja, joissa palkansaajat kantoivat vastuunsa isänmaan tulevaisuudesta. Tämä loi osaltaan pohjan kasvupolitiikalle ja valmisti yrityksiä kovenevaan kilpailuun, jonka globalisaatio toi mukanaan.

2000-luvun tulopolitiikan kritiikki on perustunut pääasiassa siihen, että sopimuksia ei pitäisi tehdä keskus- tai liittotasolla, vaan yritystasolla. Yritystasolla taas pitäisi siirtyä yleiskorotuksista pelkästään yksilökohtaiseen palkkaukseen.

Keskusteluyhteys palkansaajien ja elinkeinoelämän välillä uuden ideologian toteuttamisesta ei ole ollut helppoa. Viime kädessä on kyse ammattiyhdistysliikkeen perustehtävästä ja osapuolien välisestä keskinäisestä luottamuksesta.

Kriisin keskellä tai sen uhatessa yhteistyökykyä on löytynyt ennenkin. Jälleen kerran konsensus voitti. Uskon, että uusi tuloratkaisu toteutuessaan tekee sekä palkansaaja- että työnantajajärjestöistä ja siten Suomesta voittajia.

Mikko Mäenpää

Kirjoittaja on STTK:n entinen puheenjohtaja.

Keskustelu

Keskitetty on vastuunpakoilua. Vientiteollisuus ja tuottavat alat saakoot ansioittensa mukaan, mutta ylipöhöttynyt julkinen sektori vaatisi nollalinjaa, sillä pienikin korotus ajaa kuntia velkakierteeseen. Demareille keskitetystä solidaarisuudesta on tullut uskonkappale ja riippakivi.

Keskitetty on vastuunpakoilua. Vientiteollisuus ja tuottavat alat saakoot ansioittensa mukaan, mutta ylipöhöttynyt julkinen sektori vaatisi nollalinjaa, sillä pienikin korotus ajaa kuntia velkakierteeseen. Demareille keskitetystä solidaarisuudesta on tullut uskonkappale ja riippakivi.

Yritystoiminnan eettisesti kelvollinen tavoite ei ole voiton maksimointi vaan hyödykkeiden tuottaminen ihmisten tarpeisiin. Jotta tuotannolliset resurssit tulisivat tehokkaaseen käyttöön, on pyrittävä siihen, että raaka-aineita, työvoimaa ja pääomaa saadaan edullisesti käyttöön. Tämä merkitsee kohtuullisia raaka-ainekustannuksia ja raaka-aineiden ja energian säästäväistä käyttöä, kohtuullisia palkkakuluja ja korkeaa työteha sekä alhaisia korkoja ja pieniä osinkoja. Elinkeinot kun ovat nimenomaan keinoja elättää väestöä, ei itsetarkoitus.

Näitä luetaan juuri nyt