Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Rahastot auttavat vain muutamia

Matti Vanhanen
Blogit Ykkösketju 1.3.2013 12:00

Hallituksen puoliväliriihen myönteisiin tuloksiin kuului päätös kasvurahastoon sijoittamisesta. Pankkisääntelyn kiristymisen seurauksena tarve yritysten omalle pääomalle on kasvanut merkittävästi ja niin nopeasti, että pääomamarkkinat eivät ole kyenneet muutokseen vastaamaan. Siksi tarvitaan erityistoimenpiteitä, joilla autetaan lupaavia yritysten kasvuhankkeita löytämään pääomaa.

Tällaiset ovat niitä kohdistettuja toimia, joilla valtio voi tehdä jotain, mutta niiden kaikkivoipaisuuteen ei kannata luottaa. Kyse on pieneen joukkoon kohdistuvista toimista.

Yksi valtion tärkeimmistä välineistä on pitkään ollut Teollisuussijoitus, joka on tehnyt pitkään hyvää työtä. Se on mukana yrityksissä joko suoraan omistajana tai rahastosijoitusten kautta mukana. Mittakaavasta kertoo kuitenkin se, että tänä aamuna Tesin verkkosivujen mukaan esimerkiksi sillä oli suoria omistuksia 38:ssa yrityksessä.

Ongelma rahoitusmarkkinoiden muutoksessa kohdistuu kuitenkin kymmeniin tuhansiin yrityksiin. Ei kymmeniin. Tavallinen konepaja hankkiessaan laserleikkuria tuskin tulee saamaan puoliväliriihen rahastosijoituksista euronkaan pääomaruisketta.

Valtion pitäisikin kohdistaa huomiota siihen, millä tavalla tuhannet tavalliset yritykset voivat parantaa rahoitustaan. Ja silloin huomio pitää kiinnittää kahteen lähteeseen: omistajiin ja yrityksen tulorahoitukseen.

Tärkeintä olisi muuttaa verotuksen rakenteita (yhteisövero-osinkovero-pääomavero) siten, että yksityiset pääomat virtaisivat riskipitoiseen yritystoimintaan, kun nyt verotuksella suositaan suoria kiinteistösijoituksia ja korkorahastoja.

Varoitan eniten siitä, että veroratkaisuissa käytettäisiin sellaista keinulautaa, jossa tehdään vain pieni yhteisöveron alennus ja maksatetaan se osinkoveroja korottamalla. Pieni yhteisöveron alennus tuo tulorahoituksen kautta aivan liian hitaasti pääomaa yritykseen verrattuna siihen tappioon joka syntyisi omistajaan kohdistuvien kannusteiden painottuessa yhä korostetummin muiden kuin yrityssijoitusten suuntaan. Siksi veroratkaisun olisi oltava aidosti käyttäytymistä positiivisesti muuttava. Keinulaudassa on sekin vinouma, että yhteisöveron alennus kohdistuu kaikkiin, mutta osinkoverotuksen kiristysmallit osuvat yleensä vain muutamaan tuhanteen yritykseen – niihin joiden varassa kuitenkin yksityisen sektorin työpaikkalisäys suurelta osin on.

Suurin taloutemme kasvupotentiaali keskittyy noin kymmeneen-kahteenkymmeneentuhanteen olemassa olevaan pk-yritykseen. Niiden rahoitushuolto on yleensä kolmen kauppa: omistaja-pankki-Finnvera. Finnveran rahoitus on aina kiinni pankkien mukanaolosta. Siksi nyt strategisesti tärkein huomio on kiinnitettävä omistajaan.

Matti Vanhanen

Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Keskustelu

Ymmärsinkö oikein? Omistajan voitoistaan investointeihin sijoittama pääoma verottomaksi.

”osinkoverotuksen kiristysmallit osuvat yleensä vain muutamaan tuhanteen yritykseen – niihin joiden varassa kuitenkin yksityisen sektorin työpaikkalisäys suurelta osin on.”
Mitä se hyödyttää puuttuminen rikkaitten tuloihin, kun köyhiä on paljon? Se näkyy kun köyhiltä otetaan. Tulee tulosta ja kansanedustajatkin ovat tyytyväisiä. Leipäjonot, joita Suomessa ei osattu kuvitellakaan vuonna 1980, sen kuin venyvät. Ja kansanedustajat ovat tosi köyhiä. Vitsi on Vanhanen.

”Leipäjonot, joita Suomessa ei osattu kuvitellakaan vuonna 1980, sen kuin venyvät.” (Tuo Toinen)

Leipäjonot eivät sinänsä kerro mistään. Apuahan on voitu jakaa ja yhä jaetaan hienovaraisemminkin, esittelemättä jakajien hyvyyttä ja tarvitsevien henkilökohtaistakin kurjuutta julkisesti kaduilla.

”I Stockholm har fattigdomen gjorts osynlig.
– Det är roligt att höra att svenskarna inte klarar av att se brödköer. Om EU:s strategi är att göra fattigdomen synlig så har vi i Finland lyckats väldigt bra,”
http://www.arbeidslivinorden.org/nyheter/nyheter-2010/eu-saetter-ljuset-paa-fattigdomen-i-norden

Kyseessä on siis Suomessa 1980-luvun jälkeen tehty tietoinen valinta, ilmeisesti myös poliittisista syistä. Minun mielestäni painostus päättäjiä kohtaan voitaisiin hoitaa vähemmänkin osoittelevasti. Eivätkä tulokset nykymenetelmistä taida olla kovin hyvät, jos leipäjonot yhä pääsevät venymään. Niitähän ei juuri voida näyttää tiedotusvälineissäkään, koska kyseessä on myös avunhakijoiden yksityisyydensuoja.

Kerjäläisillekin voitaisiin koota rahaa normaalein keinoin, vaikka keräyslippailla niillä paikoilla, missä ihmisten nyt täytyy itse kyyröttää päivät pitkät säiden armoilla ja ohikulkijoiden katseltavana.

Kaikki on vain järjestelykyvystä (ja -halusta) kiinni, jos kerran kokonaisratkaisuja köyhyyden poistamiseksi ei saada aikaan.

Näitä luetaan juuri nyt