Pysykää erossa arkipyhistä
Onko arkipyhien siirtoa ajavilta työnantajilla pettänyt suhteellisuudentaju?
Työnantajat käynnistivät viime talvena prosessin, jonka tarkoituksena on siirtää kirkkovuoden arkipyhät viikonloppuihin. Hanketta on viety härkäpäisesti eteenpäin vaikka sen mielekkyyttä on laajalti epäilty. Kansalaisten enemmistö vastustaa ja ihmettelee.
Arkipyhäkiistan alullepanijat voisivat ottaa oppia suvivirsikiistasta. Molemmissa kiistoissa on näet yhdistäviä tekijöitä. Pidän myös hyvin todennäköisenä, että lopputuloskin on yhtä nolo.
Kevään suvivirsikiistassa pyrkimyksenä oli murtaa vuosisatainen kulttuuriperinne, josta on tullut osa suomalaista kevätrituaalia. Prosessin lähtökohta oli oikea. Haluttiin kiinnittää huomiota niiden uskonnottomien kotien lasten kohtaloon, jotka jäävät suuren enemmistön juhlinnan ulkopuolelle. Opetushallitus on kuitenkin antanut hyvät ohjeet, joiden mukaan myös uskonnottomille tulisi järjestää kelpo juhlat. Kaikki koulut vain eivät ole tätä velvollisuuttaan hoitaneet vastuullisesti. Siksi uskonnottomien protesti on ymmärrettävä.
Hyvin nopeasti kiista on kuitenkin laajentunut pyrkimykseksi lopettaa uskonnolliset perinteet kokonaan kouluista. Vapaa-ajattelijoiden puuhamiesten tähtäin on kuitenkin vielä pidemmällä. He pyrkivät murtamaan kirkon aseman suomalaisessa kulttuurissa lopullisesti. Suvivirsikiista on vain lähtökohta laajemmalla kulttuurisodalle.
Lopputuloksena on kuitenkin tilanne, jossa suvivirsi on kaikunut kouluissa entistä kirkkaampana. Se on kaikunut myös spontaanisti kaduilla ja toreilla. Helsingissä kirkon järjestämässä suvivirsitapahtumassa Narinkkatorilla ihmiset saivat laulaa sydämen kyllyydestä. Kansallisoopperan johtaja Lilli Paasikivi puolestaan järjesti Töölöntorille suvivirren ympärille kansanjuhlan, joka oli selvä protesti vapaa-ajattelijoiden hankkeelle. Kansalaiset ovat reagoineet terveellä tavalla tavoitteisiin, joista on puuttunut suhteellisuudentaju ja kansalaisten suuren enemmistön juhlaperinteen kunnioittaminen.
Kun suvivirsikiista on toistaiseksi laantunut, arkipyhäkiista jatkuu. Elinkeinoelämän edustajien pyrkimyksenä on parantaa maan kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla siirtämällä kirkkovuoden arkipyhät viikonlopulle. Tähän päästään kun murretaan vuosisataiset juhlaperinteet. Onkohan Etelärannan herroilla pettänyt suhteellisuudentaju samoin kuin uskonnottomilla suvivirsikiistassa?
Arkipyhiä on Suomessa keskimäärin samassa suhteessa kuin kilpailijamaissa. Jos Suomen kilpailukyky on heikentynyt, syy ei voi siksi olla arkipyhissä. On varmaa, ettei kestävyysvaje pienene eikä tuottavuus parane arkipyhiä siirtelemällä. Suomen ongelma on, etteivät suomalaiset yritykset osaa tehdä sellaisia tuotteita, joita maailmalla ostetaan. Tätä valitettavaa asiaa ei arkipyhien siirtäminen muuksi muuta.
Arkipyhien siirtämisellä olisi myös huomattavia kulttuurisia ja mentaalisia haittavaikutuksia. Traditiot pitävät yllä pyhän tajua. Pyhän kokeminen on puolestaan yhteydessä moraaliseen tietoisuuteen. Pyhä auttaa erottamaan oikean ja väärän. Mikäli oikean ja väärän erottaminen katoaa, tämän vahingon haittavaikutukset ovat suomalaiselle elinkeinoelämälle mittaamattomat.
Kirkko on satoja vuosia opettanut suomalaisia rehellisyyteen ja lakien kunnioittamiseen. Luterilainen työn etiikka on maamme talouden ja elinkeinoelämän perusta. Onko viisasta murtaa tätä kulttuurin immateriaalista pohjaa?