Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Olemme taloutemme kanssa suuremmissa vaikeuksissa kuin yleisesti tiedostetaan

Blogit Ykkösketju 3.8.2013 13:00
Matti Vanhanen
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa talouspolitiikan pohja laskettiin oletukselle, että bruttokansantuotteemme kasvaisi kolmen vuoden aikana lähes 20 miljardia euroa. Todellisuus on ollut plus miinus nolla.

Kuluvan vuoden budjetti laadittiin viime syksynä 1,0 prosentin BKT:n kasvuodotuksella, ja sen myötä myös budjetin reaalimenojen annettiin kasvaa prosentilla. Syksyllä oli kuitenkin selvästi jo ruohonjuuritasolla nähtävissä, että käänne heikompaan oli taas tapahtunut. Kevään aikana se on näkynyt myös makrotason tilastoissa.

Moni selittää vaikeuksiamme yhä sillä, että emme voi mitään, kun tärkeimmillä markkina-alueillamme kysyntä ei vedä. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomen vientimarkkinat ovat Suomen Pankin kesäkuisen analyysin perusteella kasvaneet selvästi nopeammin kuin vientimme. Suomi on menettänyt maailmankaupassa markkinaosuuttaan viiden vuoden aikana yli 20 prosenttia – saman verran kuin Kreikka.

Investointihyödykkeiden kysynnässä on suuria ongelmia, ja se luonnollisesti rasittaa vientiämme. Myös matkapuhelinten viennin romahtaminen näkyy vientiosuuksissamme, mutta ei sekään lämmitä selityksenä. Mielestäni meillä on kustannuksiin liittyvä kilpailukykyongelma.

Ennustelaitokset ennakoivat kevään kehysriihen aikana, että tilanteemme paranee syksyllä. En ole saanut tätä tukevia viestejä yrityksiltämme. Nousua todennäköisempää on, että talven ja kevään alavire jatkuu myös lomakauden jälkeen, ja silloin tästä vuodesta kehittyy vielä paljon synkempi kuin Suomen Pankin luvut kertovat.

Suhteellisen alhainen julkisen sektorin velkataso on antanut meille mahdollisuuden velkaa ottamalla pitää kotimarkkinakysyntää vakaana. Nyt velkataso kuitenkin lähestyy vääjäämättä 60 prosentin rajaa, jolla on uskottavuustekijänä pienelle reuna-alueen valtiolle paljon suurempi merkitys kuin itse oivallamme. Sitä ei pidä ylittää.

Valtio on onneksi kriisivuosien aikana kyennyt neuvottelemaan ilmeisen pitkiäkin lainasopimuksia hyvin matalalla korolla, mutta nämäkin bulletlainat on aikanaan neuvoteltava uudestaan. Sadan miljardin euron lainapotissa 2-3 prosentin koronnousu merkitsisi vuositasolla 2-3 miljardin euron velanhoitomenojen kasvua.

Tämä on edessä, ellemme kykene osoittamaan, että pidämme kiinni 60 prosentin velkakatosta kaikin keinoin. Kannattaa muistaa, että Espanja käy kamppailua uskottavuutensa puolesta 80 prosentin velkatasolla. Jos velkaosuus kasvaa lähelle rajaa, ei hätätoimilla voi enää estää rajan ylitystä, ja siksi ratkaisevia ovat nyt tehtävät toimet.

Tällä hetkellä käytämme julkiseen sektoriin noin puolet kansantuotteestamme. Meidän pitää kyetä olemaan hyvä yhteiskunta hieman pienemmällä mutta taloudeltaan vakaalla julkisella sektorilla.

Julkisen talouden tehokkuus on yksin poliittisen kentän vastuulla ja ainoa keino huolehtia siitä, että verotuksen kokonaistaso säilyy siedettävänä. Verotuksen tasostahan valitettavasti aina osa siirtyy vientimme kustannuksiksi.

Se, onko kriisimme suhdanneluontoinen vai rakenteellinen, on ydinkysymys syksyn palkkaneuvotteluissa. Jos ongelmamme viiden tappiollisen vuoden jälkeen tunnustettaisiin kroonisiksi, johtaisi se erilaiseen ajatteluun kuin selitys siitä, että kohta suhdanne kääntyy ja kauppamme taas käy.

Jos ongelmamme olisivat suhdanneluontoisia, silloin huomion kiinnittäminen palkansaajien ostovoimaan kotimaisen kysynnän ja työllisyyden ylläpitämiseksi olisi tärkeää, mutta nyt mielestäni tätä tärkeämpää on korjata viennin kustannuskilpailukykyä, vaikka se tapahtuisi väliaikaisesti kotimaisen kysynnän kustannuksella.

Kun maalla on vaje sekä vaihtotaseessa että julkisessa taloudessa, on korjausliike aloitettava viennin edellytysten parantamisesta. Valtio joutuu erikseen harkitsemaan, voiko se riskeerata 60 prosentin velkarajan veroelvytyksellä. Itse pitäisin rajasta kiinni kaiken muun kustannuksella.

Se, minkälaisen uskottavuuspääoman Suomi hankkii, luo meille pääomaa lähivuosikymmeninä vakuutellessamme, että kyllä Suomi maksaa velkansa, vaikka velalliset siirtyvätkin asteittain autuaille metsästysmaille.

Viennin ja julkisen sektorin menojen ohella kaksi muuta suurta kysymystä ovat eläkeratkaisut ja yritysten rahoitus. Työuraa koskevilla ratkaisuilla haetaan helpotusta pitkän aikavälin selviämiseemme, ja niiden tarve kytkeytyy samalla työperäisen maahanmuuton tasoon.

Rahoituskysymyksessä olemme koko Euroopassa todistamassa massiivista virhearviota. Pankkisektorin tiukennettu sääntely on ollut ymmärrettävää lamaan johtaneiden virheiden takia. Uusi sääntely on vaikeuttanut yritysinvestointien rahoittamista. Suurin virhe on ollut se, että samaan aikaan muista syistä on monissa maissa tiukennettu oman pääoman verotusta.

Kun molempia yritysrahoituksen lähteitä on kiristetty, lykkääntyy kasvun käynnistyminen. Siksi olisi kiireesti verotuksella kannustettava oman pääoman kartuttamiseen ja verotuksen rakenteilla ohjattava yksityisten pääomien kiinnostusta kohti yritysten omistamista.

Yhteiskunta tarvitsee kriisin voittamiseksi kansantuotteen kasvua, ja kasvu voi syntyä vain yritystoiminnan volyymin kasvusta.