Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Neljätoistatuhatta ihmistä ei voi olla väärässä

Blogit Ykkösketju 1.2.2013 16:30
Mikko Heikka
Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.

Viime vuonna kirkkoon liittyi 14108 henkilöä. Liittyneiden määrä on ollut vuosittain johdonmukaisessa nousussa. Miten lukuja pitäisi tulkita?

Suosittu tulkinta on vähättelevä. Rippikoululaiset ovat kuulemma kaverien painostuksesta liittyneet kirkkoon. Sulhasparka on morsiamen houkuttelemana mennyt ansaan ja suostunut palaamaan kirkon helmaan. Varusmiehet ovat sosiaalisen paineen alla liittyneet kirkkoon päästäkseen rippikouluopetukseen ja voidakseen pinnata ankeasta palveluksesta. Vähätteleviä selityksiä riittää. Kukapa nyt oikeasti ja aidosti haluaisi liittyä iltaruskon instituutioon?

Tilastoilla on toinenkin puoli. Se on mielestäni oikeampi. Kirkkoon liittyminen on tätä nykyä aidosti rohkea teko.

Kirkolla on huono julkisuuskuva. Sitä pidetään vanhoillisena ja laitosmaisena. Siellä on niitä homojen sortajia ja naispappeuden vastustajia. Kuka järkevä ihminen nyt antaisi roponsa tuollaiselle epäsuositulle menneisyyden haamulle? Neljätoista tuhatta otti kuitenkin tuon askeleen. Nostan hattua.

Nuo ihmiset eivät voi olla väärässä. Kirkko on ilmiselvästi onnistunut jossakin.

Ilmassa on muutosta. Toimittaja Suvi Ahola tuli vastikään ulos kaapista ja kertoi kuuluvansa kirkkoon vaikka ei usko Jumalaan. Rohkea teko! Kirkon jäsenyys on hänelle tärkeä, koska kirkko tekee paljon hyvää. Luulen, että kirkon paluumuuttajissa on monia hänen kaltaisiaan.

Kansanedustaja Anna Kontula julkaisi vastikään teoksen, jonka nimenä on klassisen mystiikan perinteen mukaisesti Mistä ei voi puhua. Kontula paaluttaa sen tien, jota yhä useampi nuori aikuinen ja vähän varttuneempikin kulkee. Uskonnon muodonmuutos etsii nykyään lähtökohtia kirkon mystiikan valtavirrasta. Uskon, että paluumuuttajissa on monia Kontulan kaltaisia mystiikan tradition innoittamia etsijöitä. Filosofit Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna ovat puolestaan pyrkineet teoksissaan sanoittamaan kirkon uskoa uudella tavalla. Raikkaita tulkintoja! Heitä on hyvä kuunnella.

Olen pannut merkille kirkon sisältä puheenvuoroja, joissa todetaan fatalistisesti, ettei muutokselle voi tehdä mitään. Kulttuurin perusmallit ovat kuulemma sellaisia, että kehitys vie vääjäämättömästi kirkon kannalta kohtalokkaaseen suuntaan. Liittyjiäkään ei oteta vakavasti.

Kulttuurin perusmallit ovat todella muuttumassa. Tämä muutos on kuitenkin mielenkiintoinen ja rohkaiseva. Ihmisten tapa uskoa on muuttunut. Anna Kontulan teosta kannattaa lukea tämän muutoksen manifestina.

Kirkko ei ole ajopuu. On tartuttu toimeen ja virta on kääntymässä.