Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Murmanskin sateenkaari

Susanna Niinivaara
Blogit Ykkösketju 21.8.2013 06:32

Nuoripari seisoi Murmanskin linja-autoasemalla kuin tilauksesta, muistutuksena viikon puheenaiheesta.

”Tästäkö lähtee linja-auto Ivaloon?” toinen venäläisnaisista kysyi. Hänellä oli ranteessaan nauhoja sateenkaaren väreissä.

”Kyllä, tai ainakin tänne minut neuvottiin”, vastasin.

”Niin meillekin sanottiin, että tänne Megafon-kaupan luokse”, kommentoi toinen parikymppisistä naisista. Hänellä oli sateenkaarenvärinen rintanappi reppuun kiinnitettynä.

Olin vajaa viikko aikaisemmin tullut Ivalosta Murmanskiin samalla bussilla, jolla olin nyt lähdössä takaisin. Kun puheet arktisen alueen mahdollisuuksista ovat kiihtyneet, halusin nähdä Barentsinmeren satamakaupungin Murmanskin, joka sijaitsee reilut 200 kilometriä Suomen rajalta. Lähialuetta siis.

Joskus lähelle on pitkä matka.

Helsingistä Murmanskiin pääsin näin: Ensin yöjunalla Rovaniemelle. Siihen loppuu raideliikenne. Rovaniemeltä kolmen tunnin linja-automatka Ivaloon taittui tasaista tietä pitkin mukavasti.

Ivalossa oli kolmen tunnin odotus. Hieman ennen neljää iltapäivällä linja-autoasemalle saapui Ford-merkkinen pikkubussi, jonka tuulilasissa olivat sekä Suomen että Venäjän liput. Bussi taittaa matkan Murmanskiin kolmesti viikossa.

Suomen puolella raja-asema on Rajajooseppi ja Venäjän puolella Lotta. Tarkistukset sujuvat kiitettävän nopeasti.

Tie rajalta Murmanskiin ei ole pahin kulkemani tie Venäjällä, mutta naurettavan kelvoton kun mietin matkaavani kohti tulevaisuuden mahdollisuuksia. Viisi tuntia töyssyjä.

Murmanskista 550 kilometrin päässä sijaitsevan Štokmannin kaasukentän piti avautuessaan tuoda töitä ja toimeentuloa Murmanskin ja lähitienoon ihmisille. Sitten suunnitelmat kuopattiin. Nyt puhutaan jään sulaessa avautuvasta uudesta meriväylästä, joka voisi olla uusi vaurauden väylä.

Murmanskin satamassa, lastausta odottavien hiilikasojen äärellä on mainio paikka miettiä ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Merellä Greenpeacen alus Arctic Sunrise jahtasi venäläistä öljynetsintäalusta Akademik Lasarovia.

Viikon puheenaihe oli kuitenkin ollut homojen kohtelu Venäjällä. Venäjällä tuli kesäkuussa voimaan laki, joka kieltää homoseksuaalisen propagandan levittämisen alaikäisille. Ja nyt nähdään, mitä laista seuraa.

***

Tunnettu venäläinen toimittaja Masha Gessenilmoitti, että hän muuttaa perheensä kanssa New Yorkiin. Masha Gessen pelkäsi menettävänsä lapsensa, jos jäisi Moskovaan. Hän päätteli, että laki oli tehnyt hänestä toisen luokan kansalaisen omassa kotimaassaan.

Puheet Sotšin talviolympialaisten boikotista kovenivat, kun brittinäyttelijä Stephen Fryjulkaisi avoimen kirjeen Britannian pääministerille ja Kansainväliselle olympiakomitealle.

Hän vaati olympialaisten siirtämistä pois Sotšista. Fry vertasi homojen kohtelua Venäjällä siihen, miten natsi-Saksassa kohdeltiin juutalaisia.

Kansainvälinen olympiakomitea muistutti, että olympialaiset eivät tosiaan omien sääntöjensä mukaan ole paikka poliittisen tai uskonnollisen propagandan levittämiselle.

Suomen olympiakomitean puheenjohtaja Risto Nieminen löytyi kommentoimaan aihetta Moskovassa yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa. Hän ei kannattanut boikottia. Suomen olympiakomitea aikoo keskustella tilanteesta keskiviikkona.

Moskovan MM-kisoissa venäläinen seiväshyppääjä Jelena Isanbajevaraivostui ruotsalaisurheilijoille, jotka olivat maalanneet kyntensä sateenkaarenväreihin tuen osoitukseksi homoille ja lesboille.

Isanbajevan mielestä teko oli epäkunnioittavaa Venäjää kohtaan.

***

Murmanskin aamun naisilla oli yhdessä pakattu pieni matkalaukku. He katselivat muiden matkustajien suuria kantamuksia.

”Ehkä he ovat muuttamassa Suomeen”, naiset nauroivat keskenään. ”Ehkä meidänkin pitäisi, ja sitten voisimme mennä naimisiin.”

En korjannut, että voitte rekisteröidä parisuhteen mutta ette mennä naimisiin. (En sanonut keski-ikäisen elämänkokemuksella sitäkään, että parikymppisinä ei vielä kenenkään kannata kiirehtiä naimisiin.) Ei haaveita yksityiskohtiin takertumalla tyrmätä.

Bussi tuli ja nousimme kyytiin. Naiset istuivat toisiaan liki sillä tavalla kun rakastavaiset tekevät.

Sateenkaarta repussaan kantava lepäsi pää kumppaninsa olkapäätä vasten.

Tällä matkalla kukaan ei näyttänyt pahastuvan nuorten naisten rakkaudesta. Eivät eläkeläisnaiset, ei jääkiekkovarusteita raahaava nuorimies, ei yksin matkaava reppumies. Ei äiti, joka matkasi kymmenvuotiaan (siis alaikäinen ja suojeltava!) poikansa kanssa.

Ivaloon saavuimme aikataulun mukaisesti.

Susanna Niinivaara

Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Keskustelu

Niinivaara saa kiittää Suomen mediaa ja kansalaisuuttaan.
Venäjällä artikkelista voisi napsahtaa tuomio homopropagandan levittämisestä.

Joskus nykyinen into propagoida homojen ”hyväksymisen” puolesta on hiukan tyhmää, ei vähiten Suomessa, jossa asenteet olivat täysin päinvastaisia aina 1970-luvulle. Kymmenen vuotta sitä ennen tehtiin jopa juttuja siitä, että Suomessakin oli noita outoja otuksia. Ja jos joskus oli puolusti asianomaisten oikeutta olla olemassa, niin saman maineen sai heti. Kommarit noudattivat asiassa NL:n mallia: homot olivat ”sairaira” – paitsi ne jotka touhusivat Helsingissä KGB:n seksiagenteina.

Juttu tuskin on niin, että evp. KGB-mies Putin on henkilökohtaisesti kovinkaan homoista kiinnostunut. Hän on kiinnostunut nuorten kasvatuksesta hyödyllisiksi kansalaisiksi, jotka purkavat ja kokoavat Kalashnikovin alle puolen minuutin – vähimmäisvaatimus. Lisäksi hän todennäköisimmin tahtoo lisää väkeä maahansa, siis perheita ja paljon lapsia. Ja hän käyttää osin omaa persoonaansa esikuvana.

Eli Venäjän valtion kannalta ”elimen” kuvan sateenkaaren värien alla marssivat paljasrintaiset pimulit eivät edistä mitään eivät johda mihinkään toivottavaan. Voihan se tuntua ahdasmieliseltä. Mutta se edustaa ajattelua, joka oli ”valtion edun” alla muuallakin aika vähän aikaa sitten.

Näitä luetaan juuri nyt