Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Mitkä ovat teidän kynnyskysymyksenne?

Osmo Soininvaara
Blogit Ykkösketju 26.8.2013 09:00

Olen viime aikoina pohtinut, mihin kyky tehdä päätöksiä on
Suomessa kadonnut.

Vastaus on monitahoinen, eikä se ole minulle oikein vielä
hahmottunut, mutta yksi tekijä monen muun joukossa on, että lehtimiehistä on
tullut henkisiä perussuomalaisia, jotka haluavat yksinkertaisia totuuksia ja
selviä syyllisiä – syyt kiinnostavat vähemmän kuin syylliset.

Lehdistöä kiinnostavat konfliktit ja vastakkainasettelut, ja
siksi lehdistö niitä ruokkii. Se on ymmärrettävää, mutta sillä on hintansa.
Vaikka kuinka monta kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen, mitkä ovat
teidän kynnyskysymyksenne, mistä ette missään olosuhteissa luovu.

Jos poliitikot käyttäisivät sanaa
kynnyskysymys yhtä tiuhaan kuin lehdistö, tässä maassa ei voitaisi muodostaa
minkäänlaista hallitusta.

Miten lehdistön ihannepoliitikoksi on voinut tulla
itsepäinen jäärä, joka pitää härkäpäisesti kiinni siitä, mitä kerran sanoi,
vaikka olosuhteet muuttuisivat ihan toisiksi tai saa uutta tietoa?

Ilmiö ei ole uusi, mutta pahenemassa. Jo kauan sitten, kun
oli saatu valmiiksi Helsingin budjettineuvottelut, kunnallistoimittaja soitti
ja halusi tietää, mitä te saitte.

Vastaukseksi ei kelvannut, että teimme
kaikkemme sen eteen, että Helsinki olisi asukkailleen hyvä paikka elää,
hoitaisi palvelut hyvin ja tehokkaasti ja sen talous olisi pitkällä aikavälillä
turvattu. Ei, piti kertoa, mitä tässä ratkaisussa on sellaista, mitä te ajoitte
ja kokoomus ja demarit vastustivat.

Olin neljä vuotta pois eduskunnasta ja palasin takaisin vuonna
2011. Katkos auttoi huomaamaan, kuinka nopeasti politiikan luonne on muuttunut.

Paljon enemmän energiaa menee julkisuuspeliin. Aikaa ja voimia on rajallisesti,
joten yhä vähemmän energiaa riittää siihen, miten asiat olisivat hyvin eivätkä
vain näyttäisi siltä.

Lehdistö on kriisissä ja reagoi siihen lyhentämällä
artikkeleita ja yksinkertaistamalla sanomaansa. Se suosii yksinkertaisia
totuuksia.

Maon Kiinassa kirjoitettua kieltä yksinkertaistettiin niin, että
sillä oli helpointa esittää yksinkertaisia iskulauseita ja kovin kankeaa
kuvata monimutkaisia syy-seuraussuhteita.

Vähän samaa vaaditaan nyt
poliitikoilta. Virke, jossa on kaksi sivulausetta, on jo selittelyä.
Yksinkertaiset totuudet tyyliin tämä on hyvä ja tämä on paha, ovat
suoraselkäisyyttä.

Omalla blogillani olen kohdannut aivan toisenlaisia lukijoita.
Heitä kiinnostavat analyysit ja ilmiöiden syyt. Aliarvioiko lehdistö
lukijoitaan?

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Keskustelu

Tällä kertaa on pakko ihmetellä, onko Osmo vielä kesäterässä vai aliarvioiko hän lukijoitaan. Epäilen, että kyse on tästä edellisestä vaihtoehdosta, jolloin voi toivoa, että tilanne korjautuu syksyn edetessä. Jos ensimmäisessä lauseessa pohditaan, minne päätöksentekokyky on Suomessa kadonnut ja sen jälkeen siirrytään purnaamaan lehdistön kirjoittelun laadusta, pohdiskelun kohde on väärin valittu. Lehdistöhän ei tee päätöksiä muusta kuin omasta sisällöstään ja tilaushinnoista. Hallituksen pitäisi tehdä päätöksiä, mutta kovinpa heikolta tuo näyttää.

Lehdistöltä, kolumnistit mukaan lukien, sopii toivoa ja odottaa analyyttisempää otetta politiikan kysymysten käsittelyyn. Henkisistä perussuomalaisista kirjoittelu ei taida tähän kategoriaan kuulua. Pikemminkin se kuuluu sinne vastakkain asettelevan ja yksinkertaistavan kirjoittelun puolelle. Jonkinlaista perustelua kaipaisi myös väite, jonka mukaan lehdistön ihannepoliitikko olisi itsepäinen jäärä. Pikemminkin sellainen näyttäisi olevan poliitikko, jolta tulee sujuvaa ja silkoista puhetta, vaikka se olisikin silkkoa sisältä. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska se tekee toimittajan työn helpoksi. Joku raja siloisten fraasien nielemisessäkin tietysti täytyy kuitenkin olla. Se saattaa olla vaikkapa siinä, että kunnallistoimittaja ei oikein niele budjettineuvottelujen tavoitteita koskevaan kysymykseen vastaukseksi että ”teimme kaikkemme sen eteen, että Helsinki olisi asukkailleen hyvä paikka elää, hoitaisi palvelut tehokkaasti ja sen talous olisi pitkällä aikavälillä turvattu”. Kyllähän lukijat kaipaavat edes hiukan konkretiaa, joten se katekismuksesta tuttu jatkokysymys ”mitä se on”, oli varmasti hyvinkin paikallaan.

Osmo on epäilemättä kohdannut blogillaan lukijoita, joita kiinnostavat analyysit, syyt ja vaikutukset. Toivon ja uskon, että tällaisiakin blogikirjoituksia alkaa taas syksyn mittaan ilmestyä.

VIhreä kolumnisti haukkuu heti toisessa virkkeessä perussuomalaisia – no olipa uutta ja yllättävää.

Ja nimenomaan Vihreät ovat hallituksessa ja vallankahvassa, asemassa jossa voivat tehdä muutoksia, minkä Soininvaara entisenä ministerinä hyvin tietää.

Mutta missä ovat ne Vihreiden aloitteet? Edes ne yksinkertaiset. Tai sitten monimutkaiset, joiden valmisteluun on ollut vuosia aikaa?

Äänestäjänä oma kynnyskysymykseni on kansan ylivoimaisen enemmistön vaatima typeryyden eli pakkoruotsin poisto. Eritoten kun asia on 100% eduskunnan päätösvallan alla, sen enempää EU kuin mikään kansainvälinen sopimus ei typeryyden poistoa estä tai edes hidasta – tämä alkaa nykyisin harvinaista herkkua!

Jännä juttu miten hallituspuolueiden edustajat löytävät hallituksen ulkopuolelta valtavasti syitä miksei hallitus pysty toimimaan.

Nyt syy on siis lehdistön. Siinäpä Odelta oikein yksinkertainen totuus. Taisi nyt vaan sortua siihen samaan, mistä itse mediaa syyttää. Ja persuviha näyttää olevan voimakasta edelleen.

Kannattaisiko hallituksen etsiä omasta työskentelystään syitä huonolle toiminnalle? Katainenkin tuntuu vain päivittelevän miksei kukaan tee mitään esim velkaantumiselle. Kuka muu voisi tehdä jotakin kuin Katainen ja hallitus? Siinä sitä kannattaa tosiaan käyttää aikaansa päivittelemiseen ja lehdistön haukkumiseen. Eihän hallitus mitenkään voi toimia kun lehtimiehet ovat persutasoa:)

Tepeteus

Vihreät ovat tehneet aloitteita.
Linjasivat puoluekokouksessaan, että ravintoloille tulisi sallia viinin, oluen ja muiden mietojen alkoholijuomien take away-myynti pulloissa.
Kapakasta olisikin lysti hiipiä hiprakassa kotiin tai puistoon pullo povessa.
Se on aivan toinen asia, onko tämä hallituspuolueen aloite merkityksellinen tai järkiperäinen Suomen nykytilanteessa.

Kyllähän Ode on aivan oikeassa siinä, että journalismin on ”oikeissakin lehdissä” valunut rankasti iltalehtien suuntaan – haetaan skuuppeja ja seurataan julkkisten hölmöilyjä. Analyyttiseen kirjoitukseen ja tutkivaan journalismiin ei ole aikaa, sillä pitää silmä kovana vahtia mitä Nykäsen Matti tekee, tai mitä muut hänestä kirjoittavat.

Kompromissista, joka on monipuoluejärjestelmässä terveen politiikan keskeisin elementti, on ryhdytty käyttämään nimitystä takinkääntö. Sankareita ovat ne, jotka jurottavat neljä vuotta oppositiossa tumput suorina, lunastamatta ensimmäistäkään antamistaan vaalilupauksista. Pettureita puolestaan ne, jotka osallistuvat poliittiseen päätöksentekoon ja sitä kautta toteuttavat jotakuinkin painoarvoaan vastaavan määrän vaalilupauksia.

Kun media kommentoi itseään, se ei koskaan ole väärässä. Hallitus ja eduskunta ovat median armoilla kun niiden toimia markkinoidaan kansalle. Katainen vastasi toimittajalle naisasiasta, että kutsuttiin yhteisöjen ja toimijoiden edudtajia ei henkilöitä. Seuraavana aamuna aamuTV käsitteli asiaa ensimmäisenä. Itse talousasia oli sivussa.Vanhanen johti hallitusta pakottamalla ministerit tehokkaaseen valmisteluun ja siihen että keskeneräisistä asioita ei spekuloida julkisuudessa, kuntauudistus ja sote olisivat jo valmiita tällä metodilla,valmistelussa olivat mukana vain asianomaiset ja myös oppositio,tällä varmistettiin oikea lopputulos.Vanhanen ja KEPU ei halunnut puuttua kuntauudistukseen, koska sen seurauksena olisi mennyt puoluekentän valta. Media ei päässyt kiinni lakien valmisteluun ja Vanhasen kimppuun käytiin yksityiselämän kautta.Soininvaara on oikeassa käsitellessään median sirkusmaisuutta.

SOTE- ja kuntauudistus ovat kumpikin levällään kylläkin siksi, että hallituspuolueet eivät saaneet asiassa yksimielisyyttä, vaan ovat käyttäneeet aikansa asian vatvomiseen. Kutsenina taisi olla pahin jarru.

Ei hallituksen päättämättömyydessä ole muusta kyse kuin hallituksen päättämättömyydestä. Jos se ei osaa käyttää sitä valtaa, joka sillä on, hallituksen pitäisi erota. Tämä olisi isänmaan etu. Ei tietenkään ole asuntovelkaisten hallituksen ministereiden etu.

Osmo, olisiko kuitenkin ollut niin, että Mao vastusti kiinan yksinkertaistamisprojektia. Eliitillä, vallankumouksellisillakaan, ei ollut suurta intressiä helpottaa koko kansan opettamista lukemaan. Esittämäsi orwellilainen uuskieli-salaliitto on toki jännittävämpi näkemys kuin tylsä kansansivistämistavoite.

Vai henkisiä perussuomalaisia?
Ei sentään diletantteja, jotka suomalaisen sosiologian perinteen mukaisesti varastelevat ideoita muualta, tällä erää Pohjois-Amerikasta, ja abstrahoivat niitä surutta Suomeen?

Tiivistän Soininvaaran sanoman:
1. Hallitus on täysin kykenemätön tekemään päätöksiä.
2. Hallituksen kyvyttömyys on lehdistön ja perussuomalaisten syytä.

Lisäksi meidän lukijoiden tulisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää siitä, että hallitus on ajautunut tilanteeseen, jossa se on täysin toimintakyvytön ja keskittyy pelkkään imagon rakentamiseen.

Hyviä esimerkkejä Osmo! Muistan 90-luvulta oman ensimmäisen lautakuntakokemukseni. Pieni kunta, huoneessa monta ”puoluetta” vaikka äkkiähän se selvisi, että ongelmia ei voinut lähteä ratkomaan puolueohjelma kädessä. Arkijärki ja hyvä valmistelu olivat arvokkaampia. Politiikassa ei ole kyse siitä kuka pääsee käyttämään valtaa rajattomien resurssien maailmassa vaan siitä kenellä on kyky ratkoa ongelmia rajallisten resurssien olosuhteissa.

Näitä luetaan juuri nyt