Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Mitkä ovat teidän kynnyskysymyksenne?

Blogit Ykkösketju 26.8.2013 09:00
Osmo Soininvaara
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Olen viime aikoina pohtinut, mihin kyky tehdä päätöksiä on
Suomessa kadonnut.

Vastaus on monitahoinen, eikä se ole minulle oikein vielä
hahmottunut, mutta yksi tekijä monen muun joukossa on, että lehtimiehistä on
tullut henkisiä perussuomalaisia, jotka haluavat yksinkertaisia totuuksia ja
selviä syyllisiä – syyt kiinnostavat vähemmän kuin syylliset.

Lehdistöä kiinnostavat konfliktit ja vastakkainasettelut, ja
siksi lehdistö niitä ruokkii. Se on ymmärrettävää, mutta sillä on hintansa.
Vaikka kuinka monta kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen, mitkä ovat
teidän kynnyskysymyksenne, mistä ette missään olosuhteissa luovu.

Jos poliitikot käyttäisivät sanaa
kynnyskysymys yhtä tiuhaan kuin lehdistö, tässä maassa ei voitaisi muodostaa
minkäänlaista hallitusta.

Miten lehdistön ihannepoliitikoksi on voinut tulla
itsepäinen jäärä, joka pitää härkäpäisesti kiinni siitä, mitä kerran sanoi,
vaikka olosuhteet muuttuisivat ihan toisiksi tai saa uutta tietoa?

Ilmiö ei ole uusi, mutta pahenemassa. Jo kauan sitten, kun
oli saatu valmiiksi Helsingin budjettineuvottelut, kunnallistoimittaja soitti
ja halusi tietää, mitä te saitte.

Vastaukseksi ei kelvannut, että teimme
kaikkemme sen eteen, että Helsinki olisi asukkailleen hyvä paikka elää,
hoitaisi palvelut hyvin ja tehokkaasti ja sen talous olisi pitkällä aikavälillä
turvattu. Ei, piti kertoa, mitä tässä ratkaisussa on sellaista, mitä te ajoitte
ja kokoomus ja demarit vastustivat.

Olin neljä vuotta pois eduskunnasta ja palasin takaisin vuonna
2011. Katkos auttoi huomaamaan, kuinka nopeasti politiikan luonne on muuttunut.

Paljon enemmän energiaa menee julkisuuspeliin. Aikaa ja voimia on rajallisesti,
joten yhä vähemmän energiaa riittää siihen, miten asiat olisivat hyvin eivätkä
vain näyttäisi siltä.

Lehdistö on kriisissä ja reagoi siihen lyhentämällä
artikkeleita ja yksinkertaistamalla sanomaansa. Se suosii yksinkertaisia
totuuksia.

Maon Kiinassa kirjoitettua kieltä yksinkertaistettiin niin, että
sillä oli helpointa esittää yksinkertaisia iskulauseita ja kovin kankeaa
kuvata monimutkaisia syy-seuraussuhteita.

Vähän samaa vaaditaan nyt
poliitikoilta. Virke, jossa on kaksi sivulausetta, on jo selittelyä.
Yksinkertaiset totuudet tyyliin tämä on hyvä ja tämä on paha, ovat
suoraselkäisyyttä.

Omalla blogillani olen kohdannut aivan toisenlaisia lukijoita.
Heitä kiinnostavat analyysit ja ilmiöiden syyt. Aliarvioiko lehdistö
lukijoitaan?