Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Miksi Enkeli taivaan-virsi kuuluu koulun joulujuhlaan? Siksi että asiasta on päätetty eduskuntaa myöten

Mikko Heikka
Blogit Ykkösketju 20.12.2012 17:49

Laicité-periaate on myrkkyä monikulttuurisuudelle.

Suomen perusoikeusuudistuksen keskeisiin periaatteisiin kuului niin sanottu positiivisen uskonnonvapauden käsite. Sen mukaisesti valtion tehtävänä on edistää kansalaisten uskonnollisten oikeuksien toteutumista. Käytännössä tämä tarkoittaa oman uskonnon opetusta ja suomalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvien traditioiden ylläpitämistä. Niihin kuuluvat seimikuvaelmat, joululaulut ja keväällä suvivirsi.

Suomessa on kouluja joissa eletään toisin kuin eduskunta on tahtonut. Yksittäiset rehtorit ovat kieltäneet kouluissaan joululaulut, suvivirren ja muut kristilliset traditiot. Tämä omapäinen toiminta harmittaa laajalti vanhempien enemmistöä, jotka toivoisivat kulttuuriperinnön siirtämistä lapsilleen.

Erityisen aktiivisia tässä savotassa ovat olleet vapaa-ajattelijat. He pitävät esillä Ranskassa vallitsevaa laicité-periaatetta. Valtio on tämän mukaisesti katsomuksellisesti neutraali.

Negatiivinen uskonnonvapaus toteutuu Ranskassa siten, ettei valtion laitoksissa suvaita minkään uskonnon perinteitä. Suomen vapaa-ajattelijat ovat korostaneet ajavansa erityisesti muslimivähemmistön etuja pyrkiessään edistämään laicité-periaatetta.

Onko muslimeilta kysytty? Tietääkseni ei. Olen Suomen uskontojen yhteistyöelimen Uskot-foorumin hallituksen jäsen. Sen kokouksissa muslimit ja juutalaiset ovat toistuvasti esittäneet kantanaan, että Ranskan ratkaisu on kohtalokas heidän uskonnonvapautensa kannalta. Ranskassa malli on johtanut muslimien ghettoutumiseen. Kun islam on eristetty julkisesta tilasta, erityisesti musliminuorten kotoutuminen on osoittautunut vaikeaksi. Tämä näkyy ghettojen mellakoissa ja musliminuorten syrjäytymisessä. Heidän samaistumisensa Ranskaan on ollut huomattavan tuskallista.

Uskot-foorumissa muslimit ja juutalaiset ovat myös korostaneet, etteivät halua poistaa kristillisiä traditioita kouluista. Sen sijaan he ovat ilmaisseet halunsa että kouluissa olisivat nykyistä enemmän esillä muslimien ja juutalaisten traditiot. Suvaitsevaisuus lisääntyy, kun tieto lisääntyy, he korostavat. Tätä eivät laicité-ajattelun puolesta kiivailevat halua kuulla. He haluavat toimia muslimien ja juutalaisten puolesta vastoin heidän nimenomaista tahtoaan.

Todellista monikulttuurisuutta on, että joulua ja pääsiäistä vietetään kouluissa kristillisen kulttuuriperinteen mukaisesti ja ramadanin aikana tutustutaan muslimien paastokäytäntöihin. Juutalaisten pääsiäinen, hanukka ja lehtimajajuhla kouluissa tekisivät tutuksi juutalaisten juhlat. Tällainen ratkaisu lisäisi yhteiskuntarauhaa ja suvaitsevaisuutta huomattavasti paremmin kuin Ranskan malli.

Vanha totuus on, että mikä työnnetään marginaaliin, hyppii silmille ennemmin tai myöhemmin.

Mikko Heikka

Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.

Keskustelu

”Todellista monikulttuurisuutta on, että joulua ja pääsiäistä vietetään kouluissa kristillisen kulttuuriperinteen mukaisesti ja ramadanin aikana tutustutaan muslimien paastokäytäntöihin. Juutalaisten pääsiäinen, hanukka ja lehtimajajuhla kouluissa tekisivät tutuksi juutalaisten juhlat.”

”Tutustutaan” – ei kai se merkitse pienten vähemmistöjen juhlien viettämistä? Sehän korostaisi vähemmistöuskontojen merkitystä kohtuuttomasti, ja rohkaisisi niiden taustavoimia tunkeutumaan syvemmällekin yhteiskuntaan. Siihenhän meillä ei ole varaa, kun tunnemme noiden vieraiden uskontojen luonteen ja arvot.
Ja vieraina niiden tulee täällä Pohjolassa pysyäkin. Kai riittää noiden juhlien teoreettinen huomioiminen, ja nimenomaan objektiivisesti perusarvojemme kannalta? Kaikkeahan ei pidä suvaita ja ymmärtää liikaa, ei myöskään omassa perinteisissä uskonnoissamme.

Laïcité eli suomeksi valtion tunnuksettomuus on ollut voimassa Ranskassa vuodesta 1905. Mielestäni ajatus siitä että valtio ja uskonto erotetaan toisistaan on kannatettava; tämä on osa länsimaista valistusperinnettä, johon kuuluu uskonnonvapaus sekä tasa-arvoisuus lain edessä riippumatta henkilökohtaisesta uskonharjoituksesta tai sen puutteesta.

Sitä minä en käsitä miksi tähän pitäisi sekoittaa monikulttuurisuusideologiaa suuntaan tai toiseen. Kyse on siitä, että kukin voi valtion (tai siis kunnan) koulussa olla osallistumatta sellaiseen uskonnonharjoitukseen mikä sotii omaatuntoaan vastaan, ilman että kokee syrjintää tai painostusta tämän päätöksen tekemiseen.

Kristillinen valtionkirkko voi olla suomalainen perinne, mutta kaikki perinteet eivät välttämättä automaattisesti hyviä ja oikeita. Laïcite on ollut Ranskassa käytössä yli vuosisadan, ja nyt siitä on tullut periranskalainen perinne…?

Laicité-periaate? Mitä tapahtui vanhalle kunnon sekularismille, sille joka on yksi sivystysvaltion tuntomerkeistä?

”Laicité-periaate? Mitä tapahtui vanhalle kunnon sekularismille?”
Se sai hienomman nimen. Näiden termien erojen pohdiskelu sitten tarjoaa mahdollisuuden suorastaan loputtomaan hifistelyyn, mikä puolestaan tarjoaa intressin omistajille oivan tilaisuuden asiansa esillä pitämiseen, mistä taas ei seuraa, että oletettu kohderyhmä, eli me tavalliset kansalaiset, olisi tästä polemisoinnista mitenkään kuhean kiinnostunut.

Japanin valtio määrättiin amerikkalaisten miehittäjien toimesta katsomuksellisesti neutraaliksi. Niinpä julkisissa kouluissa ei saa opettaa uskontoa. Koulujen alkamis- ja päätösjuhlissa lauletaan kuitenkin kansallislaulu, jonka sanoissa Japanin alkuperäinen uskonto, Shintoo, ilmenee. Kun uusi koulurakennus rakennetaan, sen perustukset käy shintopappi seremoniallisesti puhdistamassa pahoista hengistä. Tulevan oikeistohallituksen pääministeri ja ministerit vierailevat vuosittain Yasukuni-pyhäkössä, jonne on haudattu kaikki sodassa kaatuneet, myös sotarikollisiksi tuomitut., Kiinan ja Koreoiden vastustuksesta huolimatta.

Perustuslailla tms. ei ihmisen tarvetta uskonnollisuuteen voida eliminoida. Shintoo on japanilaisen vuosituhantinen itseymmärryksen juuri. Niinpä lähes 100 % ilmoittaa väestön kymmenen vuoden välein tehdyssä kyselyssä uskonnokseen Shintoo, ja lähes 100 % ilmoittaa uskonnokseen myös buddhalaisuuden, joka tuli Kiinasta 500-luvulla. Kristittyjä (1500-luvulta alkaen) ym. on noin 1 %. Joka kodissa (myös monissa kristityissä) on butsudan, alttarikaappi, jossa säilytetään menneitten sukupolvien tuhkat. Joka aamu kunnioitetaan esivanhempia viemällä ensimmäinen riisikulho ja o-sake (riisiviina) heille. Shintoo-jumalat asuvat kodin keskeisimmällä paikalla, olohuoneen orrella kamidanassa.

Kun kouluissa ei enää opeteta uskontoa, seurauksena on ollut lukemattomien uskonnollisten lahkojen syntyminen, aivan kuten Amerikassa. Japani sai mm. kuuluisan Aum Shinrikyoon, joka halusi valloittaa koko maailman. Vaikka sen johtajat on tuomittu kuolemaan ja osa jo teloitettu, yhä sen lahkon uskovaisilla on sama päämäärä. Siihen tarvitaan kaikkien muiden ihmisten eliminoiminen sariinikaasulla.

Suomessa uskonnonopetus, jossa opetetaan omat henkiset ja hengelliset juuret, on pitänyt Suomen koossa ja humaanina. Maahanmuuttajat saakoot omien uskonnollisten juuriensa opetusta. Vain siten kunkin uskonnon parhaat puolet voivat elää sovussa keskenään. Voi olla, että joskus 100 vuoden kuluttua Suomessa asuvat 100 % ilmoittavat uskonnokseen kristinuskon ja 100% islamin silti sekoittamatta (synkretismi) niitä keskenään.

Palattakoon vanhan suomalaiseen alkuperäiseen uskoon ennen valloittajien mukana tulleitä kertomuksia Lähi-Idästä. Kts taivaannaulan kotisivut: http://www.taivaannaula.org
Saahan sitä laulaa enkelistä kuten ennekin, mutta keijuille ja tontuille myös paikkansa. Vain voimakas omaehtoinen laulu- ja tapaperinne kykenee torjumaan kohtapäätä uhkaavan uuden fasismin eli islamin valekaavussa tulevan opin, joka murtaa alleen kaiken muun kaikkitietävyydellään ja voimallaan kilttien alistuessa.

Eipä tarvitse enää PISA-selvityksissä kekkaloida kärkipaikoilla, kun peruskoulussa ryhdytään tasapuolisesti viettämään kaikkien uskontojen juhlat ja vapaat. Puhumattakan siitä, että niiden lisäksi jokaisen henkilökohtaista vakaumusta vapaapäivien ja pyhien asioiden suhteen ryhdyttäisi kunnioittamaan.

Valtio on olemukseltaan uskonnoton, ja se on mielestäni ainoa oikea tila. Eikä todellakaan kaikki uskonnollisuus ole hyvästä, vai mitä arvelette vaikkapa Iranista, Saudi-Arabiasta tai Israelista?

Jokainen saa minun puolestani tykönään harjoittaa aivan minkälaista uskontoa tahansa, kunhan kukaan ei tule tyrkyttämään oppejaan minulle. Valtiollisten instituutioiden osallistuminen uskonnon harjoittamiseen on juuri tuollaista tyrkyttämistä. Jos Heikka haluaa niin hän saa varmasti laulattaa virsiään kirkoissaan ihan niin paljon kuin haluaa eikä kukaan vapaa-ajattelija tule puuttumaan asiaan millään tavalla. Se on aivan varmaa. Miksi siis Heikka haluaa puuttua meidän uskonnottomien asioihimme? Hävytöntä, sanon minä.

Valtio on oskoton, Mutta valtion muodostavat ihmiset eivät ole uskottomia. Olen käsittänyt , että esim suommen valtion muodostamme me jotka olemme suomen kansalaisia.. Totta kai Heikkilä saa laulaa omia virsiään. Mutta älköön loulkako muiden jotka vielä ovat enemmistössä oikeuksia. Ja uskonto muutenkin on mielestäni ihmisen oma asia. Vaikka monet uskonnot ovatkin vain taistelujärjestöjä. Ei kukaa joka jleesukseen uskoon voi miekkaansa esiin vetää. Ei edes islam tuo vaikeuksia kuin harhaan kulkeneet kristityt veljemme.

Lasteni koulun joulujuhla järjestettiin kirkossa. Juhlasta oli riisuttu kaikki tonttuleikit, joulunäytelmät yms. Ohjelmalehtisessäkin oi pelkästään enkelin kuvia. Ainoat ei-uskonnolliset ohjelmanumerot olivat kahden lapsen erikseen erikseen soittamat joululaulut. Käsittääkseni myös tontut ym. kuuluvat suomalaiseen jouluun mutta suomen kristityillä näyttää kokemani perusteella olevan hinku riisua joulusta nämäkin ei-kristityt piirteet.

Kuten Heikka toteaa, on valtion tehtävänä edistää kansalaisten uskonnollisten oikeuksien toteutumista. Käytännössä perustuslakimme asettaa kuitenkin uskonnolliset ja uskonnottomat vakaumukset samaan asemaan. PL 6 §: mukaan jokaisella on uskonnon JA OMANTUNNON vapaus. Heikka ilmeisesti yksittäisistä rehtoreista kirjoittaessaan viittaa Latokartanon tapaukseen. Todellisuus on muuta, kuin mitä Heikka väittää. Latokartanossa kristityille oppilaille järjestettiin erikseen koulun päättäjäisten yhteyteen hartaustilaisuus, jossa Suvivirsikin laulettiin. Koska koulun oppilaista vähemmistö on kristittyjä, näin turvattiin kristittyjen uskonnollisten oikeuksien toteutuminen. Mutta kuten Heikan lausunnosta näkee, tämäkään ei riitä. En keksi tähän mitään muuta syytä kuin sen, että kristinuskoon kuuluu sen levittäminen ja tästä syystä muutkin kuin kristityt on pakotettava sen harjoittamiseen.

Suomalaisessa koulujen käytännöissä tällä hetkellä ei paikoin ole kysymys lasten oikeudesta uskontoon vaan uskonnon oikeudesta lapseen. Ympäri Suomea kuuluu väliin käsittämättömiä kertomuksia siitä, miten järjestetään papille tilaisuus pitää aamuhartaus koko koululle ja sitten mietitään, että mitäs näille uskonnottomille tehdään. Ratkaisut ovat täysin käsittämättömiä. Milloin heitä tungtaan suksivarastoon ja milloin minnekin. Vaikka PL 11§ takaa uskonnon vapauden niin PL 6 § edellyttää, että kaikkai on kohdeltava yhdenvertaisesti ja lapsien tasa-arvoinen kohtelu mainitaan pykälässä aivan erityisesti. Papin oikeus saarnata on näköjään tärkeämpää kuin lasten tasa-arvoinen kohtelu.

Uskot-foorumin sivuilla sanotaan: ”Foorumin tarkoituksena on vaalia yhteiskuntarauhaa maassamme uskonnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä Foorumin tärkeäksi katsomissa asioissa.” Kuvaavaa tässä on se, että foorumissa ei ole ainuttakaan uskonnottomuuden edustajaa. Meitä ei tarvitse kunnioittaa. Heikan sanoin ”vanha totuus on, että mikä työnnetään marginaaliin, hyppii silmille ennemmin tai myöhemmin.”

Täältä kajahtaa.

Näitä luetaan juuri nyt