Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kuntauudistuksen umpikuja

Osmo Soininvaara
Blogit Ykkösketju 5.7.2013 07:03

On hyvin surullista, että kaikkien tärkeäksi myöntämä kuntauudistus on kariutumassa poliittisen riitelyn alle.

Uudistuksen aikataulu venähti perustuslakivaliokunnan vaatimusten vuoksi niin pitkäksi, että valmista ei taida tällä vaalikauddella tulla ja seuraavalla koko juttu joudutaan aloittamaan alusta – jos seuraavakaan hallitus kykenee vaikeaan asiaan tarttumaan.

Itse kuntauudistuksen tarpeesta ollaan samaa mieltä. Ongelmia on kaksi. Kaupunkiseutujen kuntien välinen osaoptimointi ja sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien käyminen liian vaativiksi pienten kuntien kannettaviksi.

Myös oppositiopuolueiden edustajat myöntävät – he jopa selkämmin kuin monet hallituspuolueiden edustajat – että kuntajako nykyisine pelisääntölieen tuottaa suurta haittaa kaupunkien kehitykselle. Saman kaupunkiseudun kuntien välinen osaoptimointi tuottaa suurta haaskausta ja johtaa huonosti toimivaan yhdyskuntarakenteeseen, jonka vankeina ollaan sukupolvien ajan.

Jokseenkin kaikki myöntävät tämän ongelmaksi. Poikkeuksena ovat oikeastaan vain jotkut niiden kuntien edustajat, jotka hyötyvät mahdollisuudesta valikoida asukkaiksi rikkaita ja terveitä. Näitä taas on enemmän hallituspuolueiden leireissä kuin opposition. Tästä asiasta pitäisi olla täysin mahdollista sopia opposition kanssa.

Siitä, ettei vastuu terveydenhuollon järjestämisestä ja rahoituksesta sovi kovin pienille kunnille, ollaan myöls täysin yksimielisiä. Myös pienet kunnat ovat. Moni niistä on esittänyt koko terveydenhuollon siirtämistä peräti valtion vastuulle. Siitä, miten tämä asia järjestetään, onkin sitten erimielisyyttä.

Jos asiaa katsoo suurten kaupunkien kannalta, niiden on järkevintä hoitaa terveydenhuolto itse. Niiden kannalta raja perus- ja erikoistason välillä on järkevintä poistaa ottamalla erikoissairaanhoitokin soveltuvin osin kunnan tehtäväksi ja jättää vain vaativin hoito yliopistosairaaloiden vastuulle.

Pienten kuntien kannalta parempi – tai ainakin kunniallisempi – vaihtoehto olisi siirtää koko terveydenhuolto maakuntien vastuulle. Tässä on monia hyviä puolia, ja olen sitä vaaliohjelmassani aikanaan ehdottanut itsekin, mutta huonona puolena siinä on jokseenkin ylittämättömän raja-aidan muodostuminen terveydenhuollon ja muun palvelutuotannon välille.

Jos kuntauudistus etenisi hallituksen kaavailemalla tavalla, maakunnan keskuskaupungin asukasluku olisi lähes joka maakunnassa yli puolet maakunnan asukasluvusta. Silloin olisi luontevaa, että keskuskaupunki järjestäisi palvelut ja myisi ne johonkin säädeltyyn hintaan maakunnan muille kunnille, mieluummin kapitaatioperusteella, eli euroa/asukas -hinnoittelulla.

Keskustasta on valitettu, että tällainen malli vaarantaisi syrjäseutujen palvelut. Vastakysymyksenä voidaan kysyä, miten maakuntamalli, jossa keskuskaupungin asukkailla on äänten enemmistö, takaisin palvelut yhtään sen paremmin. Keskustan vastaus on, että säädetään laki, että jokaisessa kunnassa on oltava terveysasema. Voihan sellaisen lain säätää koskemaan vastuukuntamalliakin.

Silti näin sitä nyt ainakaan ei voi tehdä. Olisi erittäin eriarvoista taata oma yksikkö parintuhannen asukkaan nykyiselle kunnalle ja jättää takaamatta 20 000 asukkaan entiselle kunnalle. Jokin pavelujen läheisyystakuu on lakiin kirjattava, mutta ei juuri kuntiin sidottu, koska kaikki kuntaliitokset loppuisivat siihen.

Kaupunkiseutujen kuntaliitokset ovat kariutumassa kehyskuntien voimakkaaseen vastustukseen. Halu säilyttää päätösvalta omissa käsissä on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, oikeus yrittää hyötyä edullisten asukkaiden valikoinnista eli kermankuorinnasta taas ei ole hyväksyttävä.

Ideaali ratkaisu olisi tehdä oma hallinnon porras kaupunkiseuduille niin, että seutuhallinto vastaa niistä päätöksistä, jotka on tehtävä yhdessä ja peruskunnat niistä, joilla ei loukata naapureiden etua. Tällöin verot pitäisi kerätä tälle kaupunkiseudulle, mutta tämä edellyttäisi perustuslain muutosta. Siitä siis pitäisi sopia opposition kanssa. Näissä tunnelmissa tämän mielestäni parhaan mallin voi siis unohtaa.

Jos olisi realistista avata perustuslaki, voisi myös ajatella, että olisi vastuiltaan erilaisia kuntia. Silloin syrjäiset maalaiskunnat voisivat säilyä itsenäisiänä, mutta raskaista tehtävistään vapautettuina.

Suurkunta-ajattelu lähtee siitä, että tehdään isoja kuntia ja niiden sisälle voimakas kunnanosahallinto paikallisia kysymyksiä varten. Keskustan maakunta-kotikuntamalli tarjoaa oikeastaan saman radikaalimmassa muodossa. Siinä pääosa kunnan tehtävistä siirrettäisiin vielä suuremmille yksiköille – maakunnille. Paikallishallinnon yksiköt olisivat tarjottua kunnanosahallintoa vahvempia, koska kunnat kuitenkin säilyisivät itsenäisiänä, vaikka valtaosan tehtävistään menettäneinä.

Miten siis tästäkin on saatu riita aikaan? Kyse on oikeastaan vain käsitteistä, kutsutaanko suurkuntaa kunnaksi vai maakunnaksi ja pienempää yksikköä kunnan osaksi vai kunnaksi.

Mutta onko keskustan maakunta liian suuri yksikkö? Jakautuuko Suomi enää maakuntiin vai pikemminkin kaupunkiseutuihin? On luontevampaa ajatella Loviisa osaksi Porvoota ja Hanko osaksi Raaseporin lähipiiriä kuin molemmat ensisijaisesti osaksi laajaa Uuttamaata.

Eikö keskustan kotikunta – maakuntamallin voisi toteuttaa niin, että monikeskuksiset maakunnat jaettaisiin yksikeskuksisiksi. Silloin se ei juuri poikkeaisi siitä, mihin hallitus tähtää. Erikoissairaanhoidon kanssa jouduttaisiin vähän jumppaamaan, mutta sairaanhoitopiirithän ovat terveydenhoitojärjestelmämme parhaiten toimiva osa.

Olen puhemiehen kanssa samaa mieltä. Oppositio on otettava mukaan kuntauudistukseen.

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Keskustelu

Ongelma ei ole kuntarakenne, vaan kuntien toimiala.

Raakatkaa kuntien toiminnasta pois ne asiat, jotka on järkevää hoitaa valtakunnallisina asioina. Kuten esimerkiksi sairaanhoito.

Nyt kunnilla on tehtäviä laidasta laitaan, osa lähidemokratiaan liittyviä tehtäviä ja osa sellaisia, joista kunta ei päätä itse mitään, kun niistä päätetään Eduskunnassa.

Kunta on tänä päivänä mammuttimainen monialayritys, jonka johtaminen ei onnistu keneltäkään. Jos kunta olisi yksityinen yritys, se pilkottaisiin toiminnallisiin osiin saman tien. Ei ole olemassa yritystä, joka tekisi öljytuotteita, autoja ja kustantaisi lehtiä, ja sille on ihan selvä syy: tuollainen yritys ei voisi toimia tehokkaasti. Sama juttu se on kunnissa, kunnat eivät voi toimia tehokkaasti, koska ovat erittäin vaikeasti johdettavia mammutteja toimialojen suhteen ja isot kaupungit vielä mammutteja organisaationsa suhteen.

Kun tehtävät on karsittu, huomataan, että kuntia voidaankin alkaa jakamaan pienempiin, paremmin lähidemokratian tehtävät täyttäviin yksiköihin.

Vertikaaliset toiminnalliset prosessit koko maahan ja näille jokaiselle oma organisaatio niin johan alkaa homma toimimaan.

”Moni niistä on esittänyt koko terveydenhuollon siirtämistä peräti valtion vastuulle.”

Tämä on ainoa järkevä, oikeudenmukainen ja kestävä ratkaisu.

Suomen perustuslaki 121 §

Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto

Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.

Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräytymisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta.

Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla
.
Saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään.

Lähde:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Kuntarakennekirja – oikeusoppineet puhuvat

http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2084.pdf

Sivu 64

Toivo Pihlajaniemi:

”Uudet kuntarakenteet on määrä synnyttää mieluusti ilman kuntien pakkoliitoksia, mutta onnistuuko koko maan kattavakuntauudistus ilman niitä?

Riippuu tavoiteltavista rakenteista, mutta ainakin yksi kysymykseen sisältyvän ehdon täyttävä rakennemalli olisi olemassa. Se on perustuslaissa mahdollistettu kuntien ja kuntia suurempien hallintoalueiden itsehallinto.

Suoraan itsehallinnoidut peruskunnat ja maakunnat olisivat sekä demokraattisempi että toimivampi ja taloudellisempi toimintajärjestelmä kuin nykyinen kunnista ja kuntayhtymistä ym. kuntien yhteisorganisaatioista muodostuva järjestelmä on.

Kyseiseen järjestelmään siirtyminen tapahtuisi lainsäädäntöteitse ja vaatisi muutoksia kuntalakiin, kuntajakolakiin ja vaalilakiin sekä verolakeihin ja kuntien lakimääräisiä tehtäviä ja valtionosuuksia sääteleviin lakeihin.

Teesi:

Pari sataa kunnallista yhteisorganisaatiota käsittävä ”himmelien himmeli” voitaisiin korvata yhdeksällätoista suoraan itsehallintoon perustuvalla maakunnalla – eikä se vaatisi kuntien tahdon vastaisia kuntajaotusmuutoksia.

Näyttää siltä, että nykyinen hallitusohjelma, Kataisen hallitus, ei ole varautunut säätämään kokonaisuudistukseen kestäviä lakeja, joista sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) järjestämislaki on julkisen talouden ja kestävyysvajeen kannalta kaikkein keskeisin ja kiireellisin.

Sote-lain säätäminen on jätettävä 2015 eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan.

Toinen vaihtoehto on, että muodostetaan syksyn 2013 alussa uusi hallitus ja kirjoitetaan uusi hallitusohjelma parlamentaarisen komitean toimesta.

Asukkailla on perustuslaillinen asema.

Sairaanhoitopiirit voidaan muuttaa helposti Suomen perustuslain 121 § mukaisiksi itsehallintoalueiksi eli maakuntaitsehallinnoksi, joita esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA nimittää piirikunniksi.

20 sairaanhoitopiiriä vastaavat nykyisin erikoissairaanhoidosta.

Maakuntia on 19 – Manner-Suomessa 18, plus Ahvenanmaan itsehallinto.

LINJAUKSET

Seuraavat linjaukset tarvitaan, että sote-uudistuksessa saadaan aikaiseksi järjestelmä, joka säätää itse itsensä kustannuksia hillitseväksi, mikä on kansantalouden kannalta keskeisin asia.

Linjauksilla on suuri merkitys kestävyysvajeen ja julkisen talouden vajeen hallinnan kannalta tulevina vuosikymmeninä, joten niitä ei voi jättää pois, kun 8 eduskuntapuoluetta tekevät parlamentaarista yhteistyötä 2015 eduskuntavaalien jälkeen, ja säädetään sote-lait, joita ei tarvitse heti uuden hallituksen ja eduskunnan avata.

1) Suomessa on linjattu, että perusterveydenhoito ja maakuntatasoinen erikoissairaanhoito yhdistetään, integroidaan asukkaiden perustuslailliseen asemaan ja itsehallintoon perustuville alueellisille demokraattisille tahoille, mistä seuraa monia etuja.

2) Suomessa on linjattu, että monikanavaisesta terveyden- ja sairaanhoidon rahoituksesta on siirryttävä nykyisten sairaanhoitopiirien alueilla yksikanavaiseen rahoitusmalliin.

Yksikanavainen rahoitusmalli saadaan toimimaan vasta, kun väestöpohja on vähintään 150 000 eli vastaa sairaanhoitopiirejä ja Suomen perustuslain mukaisia itsehallinnollisia alueita, maakuntia – piirikuntia.

THL Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen kehittäminen: Kohti yksikanavaista alueellista järjestäjä-rahoittajaa

http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/45285222-2d5e-449f-9ddc-e9ed5d4cec6b

3) Suomessa tulee voimaan vuonna 2014 Euroopan potilasdirektiivi, jonka järjestäminen onnistuu hyvin Suomen perustuslakiin kirjoitettujen itsehallinnollisten alueiden, sairaanhoitopiirien tai maakuntien alueita vastaavien piirikuntien pohjalle.

Jo lähitulevaisuudessa terveydyenhuollon raju kustannustason nousu tulee lisäämään rahoitusvaikeuksia sen järjestäjille. Silloin ei edes hallituksen mallin mukainen kuntauudistus riitä ongelmien ratkaisuksi vaan uudistus siinä muodossaan ei johda mihinkään ratkaisuun. Palvelun saatavuus ja rahoitusongelmat jatkuvat.

Kunta – piirikunta -tyyppinen (kunta – siaraanhoitopiiri) ratkaisu olisi sekä itsehallinnon että paikallisdemokratian kannalta paras. Valtion rahoitus on turvattava joka tapauksessa, jos halutaan että progressivisella verotuksella tasataan kustannuksia. Hallituksen nykyinen esittämä malli suosisi tasaverotusmallia, koska kuntaverotus on prosenttiverotusta ja sen osuus kasvaisi merkittävästi. Halutaanko suurituloisia suosia vaikkei sitä suoraan kerrotakaan ?

Osmo Soininvaara:

”Jos asiaa katsoo suurten kaupunkien kannalta, niiden on järkevintä hoitaa terveydenhuolto itse.

Niiden kannalta raja perus- ja erikoistason välillä on järkevintä poistaa ottamalla erikoissairaanhoitokin soveltuvin osin kunnan tehtäväksi ja jättää vain vaativin hoito yliopistosairaaloiden vastuulle.”

Kysymys on koko Suomen uudistuksesta, ei suurkaupunkien uudistus.

1) Suurten kaupunkien talouden kannalta on parempi, että lakisääteisen maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon sekä 5 yliopistosairaalan erikoissairaanhoidon rahoittaa eduskunta suoraan valtion budjetista, koska suurten kaupunkien talous on pahasti kuralla. Erikoissairaanhoito ei ole lähidemokratiaa, vaan aluedemokratiaa, jonka rahoittaa Suomen valtio eli me veronmaksajat:

Lakisääteinen erikoissairaanhoito kannattaa rahoittaa kokonaan valtion verotuloilla, jolloin suurten kaupunkien talous on hyvin ennustettavaa.

Näin suurkaupunkien kaupunginjohtajat, virkamiehet ja asukkaiden valitsemat kaupunginvaltuutetut voivat keskittyä tehokkaasti vain omiin paikallisiin tehtäviinsä ja omaan paikalliseen lähidemokratiaan.

2) Yksikanavaisen perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon rahoitus.

Kataisen hallitusohjelmaan ei ole kirjoitettu lainkaan yksikanavaista rahoitusta!

Itse asiassa Kataisen hallituksen 1.7.2013 voimaan tullut kuntarakennelaki ja Orpon-Backamanin sote-linjaukset tekevät mahdottomaksi yksikanavaisen rahoituksen järjestämisen.

Köyhän maan eduskunnan ei kannata säätää Kataisen hallituksen huonoja lakeja, jotka eivät hillitse kustannusten kasvua, pikemmin päinvastoin. Poliitikoille puolueesta riippumatta: kysykää asiantuntijoilta.

Jos Kataisen hallitus sallii suurkaupunkien järjestää perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito itse, niin ei saada aikaiseksi asiallista ja selkeää sote-lakia kymmeniksi vuosiksi eteenpäin: kysymys on koko Suomen uudistuksesta ja laeista.

Nykyisistä 20 erikoissairaanhoitoa järjestävistä sairaanhoitopiireistä kolmen väestöpohja on jo nyt liian pieni.

Koko Suomessa väestöpohjat 150 000–1 000 000 asukasta:

Väestöpohjat pienenisivät edelleen radikaalisti Kataisen hallitusohjelman linjauksilla, jolloin edetään täysin väärään suuntaan, kun terveydenhoidon väestöpohjien on oltava 150 000–1 000 000.

Järjestelmä pirstoutuisi pahasti nykyisestään, jos suurkaupunkien sallitaan järjestää itse perusterveydenhoito ja nykyinen maakuntatasoinen erikoissairaanhoito.

Järjestelmä kannattaa rakentaa ensivaiheessa hyvin toimivien sairaanhoitopiirien väestöpohjalle niin, että nykyisten, väestöpohjaltaan liian pienet sairaanhoitopiirit yhdistetään suurempiin.

Suomen julkisen talouden kannalta ei sovi lainkaan se, että kymmeniksi vuosiksi eteenpäin Kataisen hallitus säätää sote-lain, joka sallii suurten kaupunkien pilata koko Suomen kattava tuottava ja kustannustehokas järjestelmä sallimalla suurten kaupunkien järjestää itse terveydenhoito.

Oikea mittakaava koko Suomen uudistuksessa on 12–18 sairaanhoitopiiriä eli piirikuntaa, jotka koordinoivat sekä lähiperusterveydenhoidon että maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon.

Monta kokkia,huono soppa. Kuntauudistus on keino kamppailla vallasta. Suomessa on liian monta kuntaa ja liikaa virkamiehiä. Terveudenhuolto pitää suunnitella ammattilaisen aivoilla ja siinä pitää huomioida hallintorakenne huoltosuhde sekä lääketieteellinen teho. Tarvitaan kolme ammattilaista. Suunnittelu on tehtävä nopeasti ja päätös hallituksessa rohkeasti. Oppositio tavoittelee uusia vaaleja syksyksi ja osa hallituksesta loikkaa jo uuteen porukkaan.Valta ja sen tavoittelu on tärkeintä poliitikoille. Hyvä artikkeli taas Soininvaaralta.

EDUSKUNTAVAALIIN 2015 JA UUTEEN HALLITUSOHJELMAAN VALMISTAUTUMINEN SUOMEN PERUSTUSLAIN MUKAISESTI

Suomen perustuslain noudattaminen puhtaana ei voi olla pahe.

Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa on paha valuvika: syntyi sote-soppa.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:

EVA Analyysi Kuntauudistuksen korjaussarja

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2013/01/Kuntauudistuksen-korjaussarja.pdf

Kataisen hallituksen 6 puolueen malli ja kuntaliitokset eivät ole tehokas tapa ratkaista Suomen julkisen talouden, kestävyysvajeen ja kokonaisuuden ongelmia.

Kansanedustajat ja kuntien valtuutetut eivät käsittele muita vaihtoehtoja äänestäjille läpinäkyvästi.

Päinvastoin mielikuvapolitiikalla sekoitetaan hyvään lopputulokseen pääsy, kun lait säädetään väärässä järjestyksessä muutaman yksittäisen puolueen ja hallitusohjelman kirjoittajan puoluepoliittisella pelaamisella.

Esimerkiksi vastuukuntamallista eli isäntäkuntamallista ei käyty minkäänlaista julkista keskustelua ennen demokraattista (?) eduskuntavaalia huhtikuussa 2011: suurkaupunkien imussa kulkevien puolueiden kermankuorintaa ohi valtakunnallisen perustuslaillisen demokratian!

Kuntaliitoksia syntyy varmasti aina kun kunnat ja asiat niitä edellyttävät, ilman että 4 vuoden välein vaihtuvat hallitukset tuhlaavat niihin kaikkien aikaa.

Kannattaako kahden ongelman ja Kataisen hallitusohjelman vuoksi laittaa koko Suomen terveyden- ja sairaanhoito sekaisin, ja saada julkisen talouden vaje sekä kestävyysvaje aina vain heikommaksi?

Poliitikoilla on paljon äänestäjien ja toistensa sumutusajatuksia, mutta taloudellisia vaihtoehtolaskelmia, analyysejä, ei näe edes eduskunnassa, vain asioiden vierestä puhumista, jopa vääristelyä, kun kansa seuraa eduskunnan istuntoja netissä!

Politiikka ilman poliitikkojen käsitystä seurauksista, ei vie parhaaseen tulokseen.

Osmo Soininvaara:

”Itse kuntauudistuksen tarpeesta ollaan samaa mieltä. Ongelmia on kaksi. Kaupunkiseutujen kuntien välinen osaoptimointi ja sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien käyminen liian vaativiksi pienten kuntien kannettaviksi.”

Ongelma numero 2:

”sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien käyminen liian vaativiksi pienten kuntien kannettaviksi.”

2015 EDUSKUNTAVAALIEN JÄLKEEN KOKO SUOMEN RATKAISU ON SEKÄ PERUSTUSLAIN MUKAINEN ETTÄ VEROTUKSELLINEN

Kaikkien eduskuntapuolueiden loputon kuntaliitospolitikointi vie resurssit, ajan ja rahat paljon tärkeämmiltä asioilta eduskunnassa ja kunnissa.

Muissa Euroopan unionin maissa ja Pohjoismaissa Soininvaaran ongelma numero 2 on ratkaistu erittäin paljon tuottavammin ja kustannuksia hillitsevämmin kuin Kataisen hallituksen hallitusohjelma:

– Asukasluvultaan minkään kokoiset kunnat – eivät edes suuret kaupungit – rahoita terveyden- ja sairaanhoitoa, jotka ovat luonteeltaan alueellisia parhaan hoidon vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja tuottavuuden saavuttamiseksi.

1) Tämä tarkoittaa sitä, että nykyiset tai paremmat laissa säädetyt lähiperusterveydenhoidon palvelut turvataan kymmeniksi vuosiksi eteenpäin laajalla veropohjalla – laajemmalla kuin Suomen suurkaupunkien verotulot tai Kataisen hallituksen 20 000–50 000 asukkaan kuntien tai alle 10 000 asukkaan kuntien kuntaverotulot.

2) Suomen perustuslaki kannustaa Manner-Suomen 18 maakuntaa vastaavien sairaanhoitopiirien – eli EVA piirikuntien, ks. linkki alussa * – asukkaita valitsemaan

– Oman kunnan lähivaltuuston, jossa on 100-prosenttisesti oman lähiseudun valtuutettuja. Asukkaiden paikallisella itsehallinnolla, omalla lähikunnalla on omat verotulot, joista päättää lähivaltuusto, jossa on 100-prosenttisesti oman kunnan asukkaita.

– EVA piirikuntien demokraattiset valtuustot eli Suomen perustuslain ja kuntien asukkaitten perustuslaillisen aseman mukaiset piirikuntavaltuustot, jotka perustuvat Suomen nykyisen perustuslain 121 §:ään: ”asukkaiden itsehallintoon kuntia suuremmilla hallintoalueilla”.

Suomen Kuvalehti. paperipainos 10.5.2013, numero SK 19

“Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti tukeutuu tilastofaktaan, erilaisiin vaikuttavuus-, tuottavuus ja talousanalyyseihin.

Kuntauudistuksessa ja sote-uudistuksessa valtakunnan ylintä tarkastusviranomaista kiinnostaa se, että veroeurot käytetään tehokkaasti ja läpinäkyvästi.

Vaikka virasto sijaitsee eduskuntatalon läheisyydessä, “poliittinen taloustiede” ei ulotu tänne”.

UUSI HALLITUSOHJELMA PERUSTUU SUOMEN PERUSTUSLAKIIN TALOUSFAKTAAN, LASKELMIIN JA ERILAISIIN ANALYYSEIHIN

Nykyisen kuuden puolueen hallituksen jälkeiseen uuteen hallitusohjelmaan on hyvä varautua kaiken varalta heti.

Selvitysten ja laskelmien tekeminen vie aikaa, joten ei voi viivytellä, mutta ei voi myöskään hosua.

Kaikki poliittisesti riippumattomat kustannuslaskelmat ja analyysit julkaistaan internetissä.

Uutta hallitusohjelmaa ei kirjoiteta enää koskaan ”salaisuuden vallitessa”, kuten tapahtui kesällä 2011.

Uuden hallitusohjelman valmisteluun tarvitaan parlamentaarinen komitea, joka kuuntelee:

1) perustuslakiasiantuntijoita

2) Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n asiantuntijoita

3) Suomen perustuslain mukaisten, vaihtoehtoisten sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) hallintomallien kustannusten vertailevia vaihtoehtolaskelmia 20 vuoden aikajaksolla

4) Sosiaali- ja terveyspalveluiden hoidon vaikuttavuusanalyysejä ja niiden vaikutus julkiseen talouteen

3) Suomen perustuslain mukaisen Ruotsin kunta- ja sote-mallin asiantuntijoita

4) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n asiantuntijoita

5) Erityisesti Tampereen yliopiston verotusanalyytikkoja

6) etc

”Jorma”

”Kunta on tänä päivänä mammuttimainen monialayritys, jonka johtaminen ei onnistu keneltäkään. Jos kunta olisi yksityinen yritys, se pilkottaisiin toiminnallisiin osiin saman tien. Ei ole olemassa yritystä, joka tekisi öljytuotteita, autoja.”

Osmo Soininvaara

”Pienten kuntien kannalta parempi – tai ainakin kunniallisempi – vaihtoehto olisi siirtää koko terveydenhuolto maakuntien vastuulle.

Tässä on monia hyviä puolia, ja olen sitä vaaliohjelmassani aikanaan ehdottanut itsekin, mutta huonona puolena siinä on jokseenkin ylittämättömän raja-aidan muodostuminen terveydenhuollon ja muun palvelutuotannon välille.”

Pienistä, keskisuurista ja suurista kunnista (suurista kaupungeista) perusterveydenhoito ja maakuntatasoinen erikoissairaanhoito voidaan mainiosti siirtää perustuslain 121 § mukaisille, kuntia suuremmille itsehallinnollisille alueille, maakuntaitsehallinnolle so. sairaanhoitopiirejä vastaaville EVA piirikunnille.

Mitään etua ei synny – päinvastoin, jos vaikka HUS siirretään tunnetusti valtakunnan tehottomimman Helsingin hallinnon sisälle – tai muut nykyiset ja tulevat maakunnalliset, vain lakisääteiseen lähiperusterveydenhoitoon ja maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon koordinointiin erikoistuneet erikoisorganisaatiot siirretään maakuntien suurten kaupunkien hallinnon sisään: tehottomuus ja puoluepoliittinen sähläys vain kasvaa.

Terveyden- ja sairaanhoidon asiat ovat tiukasti lakisääteisiä tehtäviä.
Järjestelmän rahoittajia, järjestäjiä eli koordinaattoreita ja palveluiden tuottajia ei pidä sekoittaa. On pidettävä nämä tahot selkeästi hanskassa, muuten hallituksen ja eduskunnan soppa sakenee.

Rahoitus:

Kataisen hallitus on poikkeus siinä, että koko maan uudistusta tehdään siltä pohjalta, että väestöpohjaltaan erilaiset kunnat rahoittavat terveyden- ja sairaanhoidon. Muissa EU- ja Pohjoismaissa ei näin ole, mikä turvaa parhaiten ja vahvimmin nykyisten kuntien paikallisen itsehallinnon Suomen perustuslain hengen mukaisesti sekä Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaisesti, johon Ahon hallituksen puolueet ja eduskunta sitoi vuodesta 1991 lähtien kaikki Suomen hallitukset ja eduskunnat – Kataisen hallitus ei ole mikään poikkeus rikkomaan valtiosopimusta ja lakia.

Ruotsi noudattaa perustuslakia ja Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjaa säntillisesti, kun taas Suomen ”ykkösketju” pyrkii polkemaan Suomen perustuslain 121 §:ää – nykyisten Manner-Suomen kuntien asukkaiden paikallista ja maakunnallista itsehallintoa.

Mitä ihmeellistä siinä on Soininvaaran mielestä, että pienet sekä keskisuuret ja suuret kunnat, maakuntien suuret kaupungit antavat lakisääteisen terveydenhuollon – uudessa laissa erikseen säädetyn lähiperusterveydenhoidon sekä maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon – sairaanhoitopiirien erikoistuneiden organisaatioiden; maakuntien; EVA:n piirikuntien koordinoimaksi?, – kun sillä saavutetaan kansantaloudellista etua:

1) hoidon vaikuttavuuden paraneminen koko Suomessa

2) hoitoketjujen systematisointi kaikissa 18 maakunnassa

3) parempi tuottavuus ja kustannustehokkuus koko Suomessa

4) optimaalinen yksikanavainen rahoitus; maakuntakohtaiset demokraattiset rahoittaja-järjestäjät

– 18 sairaanhoitopiiriä so. maakuntaa eli 18 EVA piirikuntaa ovat Suomen perustuslain 121 § mukaisesti Manner-Suomen 18 maakunnan nykyisten peruskuntien asukkaiden perustuslailliseen asemaan ja itsehallintoon perustuvia demokraattisia rahoittaja-järjestäjiä. Niille siirretään yksikanavaisessa mallissa kaikki julkinen rahoitus, kuten matkakorvausten ja sairaspäivärahojen maksaminen ja toimialaa koskevat valtionosuudet. Valtionosuusjärjestelmän hallinto tehostuu.

Yksikanavainen rahoitusjärjestelmä säätää itse itsensä hyvään hoidon vaikuttavuuteen ja tuottavuuteen, mistä on suuri hyöty Suomen julkiselle taloudelle:

Yksikanavaisesta rahoituksesta seuraa yhtenä esimerkkinä se, että 18 demokraattisen sairaanhoitopiirin so. piirikunnan on oman budjettinsa menopuolen hallitsemiseksi kannattavaa järjestää lähiperusterveydenhoito ja ennaltaehkäisevä terveydenhoito hyvin niin, että sairaanhoitopiiri so. maantieteellisen maakunnan kattava yksi demokraattinen rahoittaja-järjestäjä välttää matkakorvausten ja sairauspäivärahojen maksamisen: perusterveydenhoito tehostuu, mikä on uudistuksen tarkoituskin.

Yksikanavaisen rahoittajan, 18 sairaanhoitopiirin eli piirikunnan, kannattaa hoitaa perusterveydenhoito ja erikoissairaanhoito hyvin, jolloin rahoittaja-järjestäjä eli koordinaattori – piirikunnan demokraattinen valtuusto – välttää maksamasta sairaspäivärahoja. Kalliilta erikoissairaanhoidon paikalta rahoittaja-järjestäjä-koordinaattori siirtää asiakkaat edullisemmille paikoille, jolloin seuraavat jonossa pääsevät nopeasti esimerkiksi leikkaukseen. Tästä hyötyvät myös työnantajat, kun työntekijät palaavat nopeammin työhön rahoittaja-järjestäjän hyvän koordinaation ja kuntoutuksen ansiosta. Valtio voi palkita hyvistä hoitotuloksista rahoittaja-järjestäjiä.

Nykyiset erikoissairaanhoitoa järjestävät sairaanhoitopiirit ovat nimimerkki ”Jorman” tarkoittamia, vain lakisääteisiin tehtäviin erikoistuneita erittäin hyvin toimivia organisaatioita, jolle voidaan antaa lisätehtäväksi koordinoida erikoissairaanhoito yhteen pienten, keskisuurten ja suurten kuntien lähiperusterveydenhoidon kanssa yksikanavaisella rahoittaja-järjestäjä-mallilla, kuten sosiaali- ja terveysministeriö STM on hyväksi linjannut, mutta Kataisen hallitusohjelma on sen täysin sekoittanut.

Osmo Soininvaara

”Jos kuntauudistus etenisi hallituksen kaavailemalla tavalla, maakunnan keskuskaupungin asukasluku olisi lähes joka maakunnassa yli puolet maakunnan asukasluvusta.

Silloin olisi luontevaa, että keskuskaupunki järjestäisi palvelut ja myisi ne johonkin säädeltyyn hintaan maakunnan muille kunnille, mieluummin kapitaatioperusteella, eli euroa/asukas -hinnoittelulla.”

SOININVAARAN MALLI: YKSILLÄ DEMOKRATIA MUILLA EI

On surullista, että tästäkin asiasta pääsi syntymään ilmiriita ja sotku.

Pitääkö joidenkin kansanedustajien olla niin itseriittoisia, että oikeusoppineiden mielipide ja Suomen perustuslaki ei paina vaakakupissa mitään?

Oikeusoppineilla on selvät sävelet Suomen perustuslaista, kaikkien suomalaisten ja kaikkien kuntien asukkaitten perustuslaillisesta oikeudesta vaikuttaa äänestämällä asukkaitten 1) lähiasioista, 2) maakunnan eli maakuntaitsehallinnon so.piirikunnan asioista, 3) kaikien suomalaisten eduskunnasta 4) EU-edustajista.

1) Miksi Soininvaaralle ja Kataisen 6 puolueen hallitukselle ei juuri nyt kelpaa Suomen perustuslain 121 §, ja sen varaan luotu Suomen perustuslain mukainen lähi- ja aluedemokratia – aluedemokratia, jota ohjaa lähipalvelulaissa määritellyt maakunnan laajuisen alueen asukkaille turvattavat lakisääteiset palvelut?

2) Miksei Kataisen 6 puolueen hallituksen hallitusohjelmaa kirjoitettu perustuslain 121 § vahvalle perustalle, jolloin ei syntyisi riitaa?

3) Mistä tämäkin riita pääsi syntymään ”luontevasti”?

4) Pitääkö perustuslaki muuttaa vain Soininvaaran ”maakunnan suurkaupungin yli puolet maakunnan asukasluvusta” -mallin tähden?

5) Mistä tuo Osmon ideaalisti luonteva ”yli puolet maakunnan asukasluvusta” tulee, – liittyykö se nimenomaan ”demokraattiseen äänestämiseen” ja demokratian toteutumiseen, kun yli puolella maakunnan asukkaista on oikeus vaikuttaa koko maakunnan terveydenhuoltoon, mutta ”niillä muilla” ei sitten sitä oikeutta ole lainkaan?

6) Onko Osmo Soininvaaran ”yli puolet maakunnan asukasluvusta” -malli kermankuorintaa siitä, kenelle kuuluu oikeus vaikuttaa äänestämällä asioihin?

7) Eikö demokratian tarvitse Soininvaaran mielestä toteutua Suomessa silloin kun suurkaupungin asukasluku ei ole yli puolet maakunnan asukasluvusta, vai säätääkö Kataisen 6 puolueen hallitus tähän tilanteeseen jonkin erillisen lain?

Osmo Soininvaaralle ”luonteva” – meidän kaikkien muiden mielestä perustuslain vastainen – uusi laki perustuisi siihen, että kuntavaalipäivänä maakunnan suurimman kaupungin asukkaat äänestävät kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen puolueet sekä suurkaupungin johtajat ja virkamiehet päättämään 1) oman suurkaupungin tunneli-investoinneista 2) maakunnan laajuisen maantieteellisen alueen terveydenhoidosta maakunnan muiden kuntien asukkaitten puolesta, jotka ovat veronmaksajia siinä, missä suurkaupungin asukkaatkin.

Osmo Soininvaara

”Jos kuntauudistus etenisi hallituksen kaavailemalla tavalla, maakunnan keskuskaupungin asukasluku olisi lähes joka maakunnassa yli puolet maakunnan asukasluvusta. Silloin olisi luontevaa, että keskuskaupunki järjestäisi palvelut ja myisi ne johonkin säädeltyyn hintaan maakunnan muille kunnille, mieluummin kapitaatioperusteella, eli euroa/asukas -hinnoittelulla.”

Konsensus; yksi riita luontevasti ratkaistu:

Olisiko Osmo Soininvaaran mielestä hyvä konsensus, tasata

1) 18 maakunnan suurimpien kaupunkien ja niiden reunakuntien välistä kilpailua rikkaista sekä

2) suurten kaupunkien ja pienten maaseutukuntien kilpailua asukkaista siten, että maakuntatasolle jäävät sosiaali- ja terveyspalvelut (sote) rahoitetaan joko progressiivisella valtion verolla tai progressiivisella kuntaverolla?

On turhan vaikeaa ja epärealistista kuvitella, että suurten kaupunkien reunakunnat liittyisivät maakunnan suurimpaan kaupunkiin, kun tiedetään kokemuksesta, että siitä syntyy monenlaista haittaa.

Kannattaa ratkaista kilpailu rikkaista asukkaista konsensuksella:

1) Jättää kuntien lakisääteisiä tehtäviä kokonaan valtion progressiivisella verolla rahoitetuksi, kuten maakuntatasoinen erikoissairaanhoito sekä 5 yliopistosairaalan erityisen kallis erikoissairaanhoito, ja lisäksi palo- ja pelastustoimi, mikä on luonteeltaan valtion viranomaistoimintaa kuten poliisi.

2) Periä suurkaupunkien reunakuntien valtavista ylijäämistä kymmenykset suurkaupunkien pohjattomaan budjettiin.

Osmo Soininvaara

”Kaupunkiseutujen kuntaliitokset ovat kariutumassa kehyskuntien voimakkaaseen vastustukseen.

Halu säilyttää päätösvalta omissa käsissä on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, oikeus yrittää hyötyä edullisten asukkaiden valikoinnista eli kermankuorinnasta taas ei ole hyväksyttävä.”

KAPITAATIOPERUSTE

Kapitaatioperuste, eli euroa/asukas lakisääteisistä maakunnallisista sote-palveluista:

– Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat noin 50 prosenttia kuntien budjetista.

– Kapitaatioperuste olisi uusi kuntaveroveroluokka.

– Sopiiko euroa/per asukas hyvin yhteen sen kanssa, että suurten kaupunkien ympäryskunnissa asuu ”rikkaita kermankuorijoita”, jotka maksaisivat palveluista yhtä paljon kuin suuren kaupungin köyhät asukkaat?

– Sopiiko euroa/asukas maksuperuste Vasemmistoliitolle, Vasenryhmälle ja Sdp:lle ja Perussuomalaisille, kun se suosii rikkaita kermankuorijoita?

Kataisen hallitusohjelma ja suurkuntapolitiikka eivät ole kaukokatseisia, eikä realistisia kestävän ja selkeän lainsäädännön saavuttamiseksi.

Mitä suurkuntapolitiikalla lopulta saavutetaan julkisen talouden kannalta, kun siitä seuraa suuria taloudellisia epäkohtia?

Seuraava hallitus ja eduskunta joutuvat korjaamaan Kataisen hallituksen lait.

Mädännäistä ja lyhytnäköistä suurkuntapolitiikkaa on, että 20 000–50 000 asukkaan kunnille Katainen antaa lakisääteisen oikeuden itse järjestää perusterveydenhoidon.

Alun perin hallitus linjasi, että näin ei pidä olla, koska siitä on terveyden- ja sairaanhoidolle haittaa, ja johtaa kuntien osaoptimointiin.

Haitallisen osaoptimoinnin terveyden- ja sairaanhoidossa mahdollistaa juuri se, että Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan ei ole kirjoitettu Suomen perustuslain 121 § mukaista alueellista itsehallintoa eli maakuntaitsehallintoa ts. EVA piirikuntia, jotka koordinoisivat yksikanavaisella rahoituksella kaikkien maakuntien (sairaanhoitopiirien) lähiperusterveydenhoidon ja maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon.

Kataisen hallituksen hallitusohjelmassa lait säädetään niin, että terveydenhoidon koordinaattoreita on maakunnassa monia, eikä perustervydenhoidon ja erikoissairaanhoidon perustuslain mukainen aluedemokraattinen koordinointi onnistu. Tämä on pakko korjata viimeistään vuonna 2015 eduskuntavaalien jälkeen, muuten ratkaisut tulevat Suomelle kalliiksi.

Kataisen hallituksen uudistus jää väkisin raakileeksi, kun sen lähtökohdaksi ei ole otettu Suomen perustuslain 121 §:ää.

1) Uuden hallitusohjelman on lähdettävä liikkeelle Suomen perustuslain 121 §:stä, jolloin perusterveydenhoidon ja maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon koordinointi voidaan antaa nykyisille sairaanhoitopiireille, EVA PIIRIKUNNILLE, ilman 8 eduskuntapuolueen riitaa.

2) Suurkuntapolitiikka ei olisi edes onnistuessaan ratkaisu terveyden- ja sairaudenhoidon optimaaliseen ratkaisuun.

Tarvitaan uusi hallitus (uusi eduskunta?) ja hallitusohjelma, jossa on alueellinen perustervydenhoidon ja erikoissairaanhoidon koordinointi yksikanavaisella rahoituksella.

Ratkaisu perustuu Suomen perustuslakiin ja antaa riidattoman sekä hyvän mahdollisuuden edetä julkisen talouden kannalta optimaaliseen ratkaisuun.

EVA ANALYYSI Kuntauudistuksen korjaussarja

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2013/01/Kuntauudistuksen-korjaussarja.pdf

Sivu 6

”Ajatuksessa tiettyjen palveluiden järjestämisen keskittämisestä on paljon hyvää, sillä esimerkiksi erikoissairaanhoidon järjestämisen optimaalinen mittakaava on yleensä paljon yksittäistä kuntaa suurempi.

Useimmissa muissa maissa onkin olemassa alueellinen organisaatiotaso [Suomen perustuslaki 121 §] tällaisten palveluiden järjestämistä varten.

Lisäksi nykytilanteessa rahoituksen monikanavaisuus on johtanut palveluntuottajien osaoptimointiin ja katkeileviin hoitoketjuihin.”

Onko eduskunnan 8 puolueella halua konsensukseen nyt heti vai 2015 eduskuntavaalien jälkeen?

HELSINGIN SANOMAT 25.8.2013

VÄLIMÄEN SOTE-MALLILLE TYRMÄYS

http://www.hs.fi/paivanlehti/kotimaa/Välimäen+sote-mallille+tyrmäys/a1345779721023

Lainaus alkaa

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) mukaan Välimäen malli ei noudata uudistuksesta annettuja poliittisia ohjeita.

”Se ei ole sitä, mitä hallitusohjelmassa on kirjattu eikä sitä, mitä sosiaali- ja terveyspoliittisessa ministeriryhmässä on linjattu.”

Myös peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) teilasi mallin.

Välimäen malli ei ole niiden linjausten mukainen, joita kuuden puolueen hallitus on osoittanut työryhmälle.

Mallista on käyty keskustelua, ja saamieni lausuntojen perusteella tämä malli ei edistäisi suomalaisen terveydenhuollon rakennetta, vaan voisi aiheuttaa hallaa.”

PÄÄMINISTERI KATAISEN KÄYTTÖÖN OTTAMALLA VÄLIMÄEN SOTE-MALLILLA TARKOITETAAN

vastuukuntamallia eli isäntäkuntamallia, jota on kutsuttu myös isäntä- ja renkikuntamalliksi, mikä ei ole puhdas suomalainen kuntamalli, eikä perustuslain 121 § mukainen asukkaiden paikalliseen ja alueelliseen itsehallintoon perustuva.

Läheisyysperiaate

Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja, johon 1991 Ahon hallitus sitoi Suomen eduskunnat ja hallitukset lailla ja valtiosopimuksella, on täysin Suomen perustuslain 121 § mukainen: asioiden luonne huomioon otettuna asioista päätetään mahdollisimman lähellä asukkaiden lähipiiriä; läheisyys- eli subsidiariteettiperiaate.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Subsidiariteettiperiaate

KATAISEN HALLITUS ON SUOLLA

Vastuukunta- eli isäntäkuntamalli vie Kataisen ensimmäisen hallituksen syvemmälle ja syvemmälle suohon. Surullista.

Korjaako Kataisen hallituksen uusi hallitusohjelma, jonka istuva eduskunta hyväksyy, hallitusohjelmassa olevat valuviat?

PAHIN KATAISEN HALLITUKSEN HALLITUSOHJELMAN VALUVIKA

”Kunnat rahoittavat sosiaali- ja terveyspalvelut”.

– Missään muussa EU-maassa ja Pohjoismaassa ei ole niin, että kunnat rahoittavat vahvaa veropohjaa edellyttävät, lakisääteisesti ja rahassa mitattuna suuret lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut, kun huoltosuhde muuttuu.

– Siksi oli selvää jo kesällä 2011 hallitusohjelman tultua julkisuuteen, että uudistus ei onnistu tosiasiallisesti suurkuntapolitiikalla.

Auttaako Valtiontalouden tarkastusviraston talousfakta ja analyysit pääministeri Kataisen ulos umpikujasta?

SUOMEN KUVALEHTI 10.5.2013, SK 19

Kannattaa lukea kokonaan

Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti

Sivu 25

Lainaus alkaa

Kykeneekö minkäänlainen kunta enää tehokkaasti suoriutumaan terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuista yhtenä kokonaisuutena?

Tuomas Pöysti sanoo, että tästä olisi paikallaan käynnistää keskustelu.

Ja miksi kuntien pitäisi suoriutua näin painavista tehtävistä, kun tällaisille tehtäville tarpeeksi iso kunta on tehoton moniin muihin kunnan tehtäviin?

Lainaus loppu

1) Missään muussa EU-maassa ja Pohjoismaassa koko maan uudistusta ei ole tehty niin, että kunnat rahoittavat sosiaali- ja terveyspalvelut kokonaan.

2) Sosiaali- ja terveyspalveluista (sote) osa edellyttää

2.1) nykyisiä erikoissairaanhoitoa järjestävien sairaanhoitopiirien eli EVA piirikuntien väestö- ja veropohjaa.

– Asioista päättää vaalilla valittu EVA piirikunnan valtuusto, jonka valitapa on sellainen, ettei mikään suurkaupunki saa ylivaltaa.

– EVA piirikunta on suomalainen kuntamuoto ja yleiseurooppalainen kuntamuoto, jossa on omat verot, vaalilla valittu valtuusto ja hallitus sekä hallinto.

2.2) Osa sote-palveluista on kustannuksiltaan tehokkainta hoitaa asukkaiden lähikunnassa.

– Asioista päättää asukkaitten lähivaltuusto, jossa on 100-prosenttisesti lähipiirin asukkaita.

– Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirja, johon Kataisen hallitus on sitoutunut valtiosopimuksella ja lailla. 8 eduskuntapuolueen on noudatettava lakeja.

Kannattaa lukea kokonaan:

EVA Analyysi Kuntauudistuksen korjaussarja

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2013/01/Kuntauudistuksen-korjaussarja.pdf

8 eduskuntapuoluetta välttävät riidat, kun politiikkaa tehdään Suomen perustuslain ja Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan mukaan, johon valtiovalta on sidottu valtiosopimuksella ja lailla.

Osmo Soininvaara

”Jos olisi realistista avata perustuslaki, voisi myös ajatella, että olisi vastuiltaan erilaisia kuntia. Silloin syrjäiset maalaiskunnat voisivat säilyä itsenäisinä, mutta raskaista tehtävistään vapautettuina.”

OSMO SOININVAARA:

TARVITSEEKO PERUSTUSLAKI AVATA NYKYISETEN KUNTIEN ASUKKAIDEN PAIKALLISEN ITSEHALLINNON JA LÄHIDEMOKRATIAN TURVAAMISEKSI?

Perustuslakiasiantuntija Kaarlo Tuori esittää Osmo Soininvaaran politikoivan, edellä esitetyn, lauseen näin:

Kuntarakennekirja – oikeusoppineet puhuvat

http://www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia%2084.pdf

Sivu 117

Perustuslain takaama yhdenvertaisuus ulottaa vaikutuksensa myös sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien tarkoittamiin palveluihin. On eittämättä perustuslaillinen ongelma, jos palveluiden saatavuus ja taso vaihtelevat kovin paljon eri osissa maata. Mutta perustuslaki ei edellytä palvelujen sisällön yhdenmukaistamista. Yhdenvertaisuus ei ole ainoa peruspalvelujen tarjoamista ohjaava perustuslain periaate.

[HUOMAA] Perustuslaki on vahvistanut myös kunnallisen itsehallinnon, joka sallii vaihtelun palvelujen sisällössä ja jopa edellyttää tätä.

Perustuslain näkökulmasta kuntien välisiä eroja on arvioitava sekä yhdenvertaisuuden että kunnallisen itsehallinnon kannalta.

Lainaus loppu

Lue linkistä kokonaan Kaarlo Tuorin kirjoitus sivulta 113 eteenpäin:

Jäitä hattuun!

Sivulla 114:

Kuntauudistuksen perustuslailliset reunaehdot

Kuntien asukkaat voivat säilyttää oman kunnan itsenäisyyden ja perustuslaillisen lähi-itsehallinnon, kun Suomen kunnilta siirretään ainakin terveyden- ja sairaudenhoidon rahoitusvastuu Suomen perustuslain 121 §:n mukaisille maakuntaitsehallinnoille eli EVA piirikunnille.

Suomen kunnilla on eduskunnan säätämiä tehtäviä 565.

Euromääräisesti Suomen kunnilla on aivan liian paljon vastuuta budjetin menopuolella verrattuna muiden maiden kuntiin.

Muissa maissa esimerkiksi terveyden- ja sairaudenhoito ei ole asukkaiden lähikunnan budjetin menopuolella, jolloin kunnat ja kuntien asukkaat voivat säilyttää perustuslaillisen ja Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon perustuskirjan mukaisen lähi-itsehallinnon.

Osmo Soininvaara esittää politikoiden, liioitellen ja lukijoita harhaanjohtavasti:

Keskustan kotikunta-maakuntamallissa PÄÄOSA kunnan tehtävistä siirrettäisiin vielä suuremmille yksiköille – maakunnille.

Mitä Osmo Soininvaara tarkoittaa ”pääosalla kunnan tehtävistä”?

EVA ANALYYSI KUNTAUUDISTUKSEN KORJAUSSARJA

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2013/01/Kuntauudistuksen-korjaussarja.pdf

Lainaus sivulta 1

Sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelurakenneuudistus on syytä valmistella uudelleen.

Jatkossa Suomessa olisi syytä harkita Ruotsin kaltaista mallia, jossa tiettyjen tehtävien järjestämisvastuu siirrettäisiin alueellisille toimijoille, joita voitaisiin kutsua piirikunniksi.

Piirikunnilla olisi verotusoikeus ja vaaleilla valitut päätöksentekijät.

Niiden tehtävät rajattaisiin tarkkaan ainoastaan sellaisiin toimintoihin ja palveluihin, joiden järjestäminen aidosti edellyttää suurta mittakaavaa (esim. terveydenhuolto, seudullinen maankäytön ohjaus, liikenne).

Lainaus loppu

Huoltosuhde muuttuu – Kataisen hallitus vain jarruttelee.

Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten linja perustuu talousfaktaan ja analyyseihin – näin on oltava, koska hallituspuolueet eivät ole ymmärtäneet uudistuksen keskeisiä rahoitus- ja veroratkaisuja.

Suomen Kuvalehti 10.5.2013 julkaistu artikkeli antaa toivoa Suomelle.

Lainaus

[Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtaja] Pöysti vaihtaisi poliittisen taloustieteen ja valtakamppailujen realiteetit kovaan talousfaktaan ja perusoikeusanalyysiin.

”Realismi alkaa siitä, että eri vaihtoehdot ja laskelmat tuodaan avoimeen keskusteluun.”

Pöysti ennakoi, että kansalaismielipiteen paineet ajavat pitkällä aikavälillä kohti järkeviä ratkaisuja.

”Faktan edessä on pakko purkaa poliittisen taloustieteen realiteetteja, jotka perustuvat liiaksi oman ryhmittymän valtaan tai vaikkapa vain kotipaikkaetuun.”

Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä eriarvoistaa kansalaiset heidän hakiessaan palveluja, mutta hallituksen uudistus ei syvenny ongelmaan. Pöysti katsoo, että siihen on pakko puuttua.

Lainaus loppu

Kansallisen ajan säästämiseksi Keskustapuolueen ja Perussuomalaisten tulisi valmistella sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukseen liittyvät selvitykset uuteen hallitusohjelmaan pikaisesti, Suomen Kuvalehdessä 10.5.2013 olleen Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtajan Tuomas Pöystin esittämien periaatteiden pohjalta.

1.7.2013 astui voimaan ymmärtämättömyydessään ylivertaisen sdp-kokoomus-johtoisen hallituksen kuntarakennelaki.

Kokoomuksen puheenjohtajan, pääministeri Jyrki Kataisen säätämä kuntarakennelaki on epäonnistunut täydellisesti pilaamaan kestävyysvajeen ratkaisemiseen tarvittavan järkevän sosiaali- ja terveyspalvelulain säätämisen:

Se pilaa kestävyysvajeen kannalta erittäin kiireellisen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen.

Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n mukaan on kestävyysvajeen kannalta haitallista, että pääministeri Katainen antaa 20 000–50 000 asukkaan kunnille oikeuden järjestää itse perusterveydenhoito!

Täysin selvää on, että kokoomuksessa ei ymmärretä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen keskeisiä asioita tuottavuuden ja kestävyysvajeen kannalta.

Siksi on tärkeää, että uutta hallitusohjelmaa eivät ole kirjoittamassa samat henkilöt, jotka kirjoittivat sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen salassa äänestäjiltä 2011 eduskuntavaalien jälkeen!

Kataisen hallitus on hukannut sote-sotkulla kansallista aikaa vähintään 6 vuotta.

Ruotsi

Ruotsissa on ollut jo pitkään kansantaloudelle edullinen toimiva kunta- ja sote-rakenne, kun Suomessa Katainen vielä jarruttelee kuntarakennelailla uudistusta kestävyysvajeelle ja julkisen talouden vajeelle epäoleellisilla kuntaliitoksilla, joilla ei todellakaan ole kiire.
– Itsekeskeinen Kokoomus asettaa oman puolueen edun kansalaisten ja kuntien asukkaiden edun edelle!
Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) lähettää ympäri Suomea kymmeniä selvitysmiehiä, joiden tehtävä on mahdoton:

– Nykyisten kuntien taloudelliset painelaskelmat muuttuvat radikaalisti, kun Perussuomalaiset ja Keskusta tuovat Valtiontalouden tarkastusviraston linjausten mukaiset sosiaali- ja terveyspalveluille ja lähipalveluiden turvaamiselle tarpeelliset uudet soten rahoitus- ja veroratkaisut julkisuuteen.

Ruotsi on edelläkävijä, jossa kokonaisuus on hallittu.

Osmo Soininvaara

”Mutta onko keskustan maakunta liian suuri yksikkö?”

VTV:n Pöysti pohtii. ”Alueellinen tai peräti kansallinen taho.”

VASTAUS

Keskustan ja Perussuomalaisten piirikunta eli nykyiset erikoissairaanhoitoa järjestävät sairaanhoitopiirit eli EVA piirikunnat ovat minimi yksikkö, kun säädetään lakeja kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

Kataisen hallitus ja hallitusohjelman kirjoittaneet ja kokoomuksen ja sdp:n pääideologit ovat valinneet väärän tien kaikesta siitä päätellen, mitä ministerit ja kansanedustajat ovat puhuneet eduskunnassa ja julkisuudessa.

Surullista.

Kokoomuksen ja sdp:n kunnanvaltuutetuilla ja näihin puolueisiin sitoutuneilla suurten kaupunkien johtajilla on vielä vähemmän valtiomiesmäistä kokonaisnäkemystä.

1) EVA piirikuntien verotusoikeudelle.

2) EVA piirikuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden yksikanavaiselle rahoitukselle, jolla järjestelmä saadaan säätämään itse itsensä julkisen talouden kustannuksia hillitseväksi.

3) Perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon KOORDINAATION yhdistämiseksi eli integroimiseksi EVA piirikunnan eli nykyisten sairaanhoitopiirien organisaatioon.

– Rahoituksen kokonaisuus ja palvelujen tuottajat ovat eri asia, eikä niitä pidä sekoittaa lähiperusterveydenhoidon ja maakuntatasoisen erikoissairaanhoidon koordinaatioon. Erikoissairaanhoito toimii hyvin, perusterveydenhoito on saatava sairaanhoitopiirien koordinoimaksi EVA piirikuntien (perustuslaki 121 §; maakuntaitsehallinto).

4) Euroopan potilasdirektiivin käyttöön otolle vuonna 2014 eli Kataisen hallituksen väärän marssijärjestyksen vuoksi jää vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.

SUOMEN KUVALEHTI 10.5.2013

Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti:

”Potilasdirektiivin perimmäinen ajatus on kansalaisen itsemääräämisoikeus.

Jos EU painottaa yksittäisen kansalaisen oikeutta valita palvelunsa mistä tahansa, terveydenhuollon järjestämis- ja rahoittajatahon tulisi olla paikallistasoa suurempi toimija”,

Pöysti pohtii. Alueellinen tai peräti kansallinen taho.”

Lainaus loppu

Kataisen hallitus jarruttaa edellä kuvattua kestävyysvajeen ja julkisen talouden vajeen ratkaisuun tarvittavaa ratkaisua, vain muutaman kuntaliitoksen tähden:

Jyrki Kataisen hallitus antaa 20 000–50 000 asukkaan kunnille absurdisti oikeuden järjestää itse perusterveydenhoito, mikä on romuttaa koko Suomen uudistuksen ja siihen liittyvät lait!

Pääministeri Jyrki Katainen (kok.), valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, (sd.), sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) ja kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) sekä Jouni Backman (sd.) ovat jarru kehitykselle.

VTV:n PÄÄJOHTAJA ON NÄKEE KOKONAISUUDEN OIKEIN

”Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä eriarvoistaa kansalaiset heidän hakiessaan palveluja, mutta hallituksen uudistus ei syvenny ongelmaan. Pöysti katsoo, että siihen on pakko puuttua.”

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen, koordinointiin, rahoitukseen, verotukseen ja perustuslain mukaiseen demokratiaan liittyvät asiat ovat vähintään Suomen perustuslain 121 §:n mukaisiin itsehallintoalueisiin eli Keskustan kotikunta-maakuntamallille ja Perussuomalaisten sairaanhoitopiiri-peruskuntamallille eli EVA piirikuntiin perustuvia Suomen ja kuntien lähipalveluiden turvaamisen vuoksi.

Kokonaisuudistus tarvitsee laadunvalvojaa – kansa on paljon vartija.

Näitä luetaan juuri nyt