Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kuka päätyy työttömäksi?

Osmo Soininvaara
Blogit Ykkösketju 15.2.2013 12:30

Rakenteellisen työttömyyden ongelmaa on järkevintä lähestyä ajatuksella, että työsuhdetta ei synny, ellei se ole kannattava sekä työntekijän että työnantajan kannalta. Työnantajan on koettava työpanos vähintään palkkakustannusten arvoiseksi ja työntekijän on saatava menetetystä vapaa-ajasta riittävä korvaus suhteessa siihen, mitä hän saisi korvauksena työttömyydestä. Vajaatyöllisyyttä Suomessa on ainakin seuraavissa ryhmissä.

1. Matala henkilökohtainen tuottavuus. Syystä tai toisesta työpanos jää niin pieneksi, ettei siitä kannata maksaa työehtosopimusten vaatimaa palkkaa. Pelkän peruskoulun suorittaneista vain 45 prosenttia on töissä. Pitäisi olla mahdollista maksaa pienempiä palkkoja sen sijaan, ettei makseta palkkaa lainkaan ja täydentää pieniä palkkoja tulonsiirroilla.

2. Matalapalkkainen työ Helsingin seudulla. Missä asuminen on kallista, pienellä palkalla ei elä sen leveämmin kuin toimeentulotuella. Sosiaaliturva korvaa kalliin vuokran, joka pitää pienestä palkasta maksaa kokonaan itse.

3. Muuttotappioalueiden työttömät. Paikkakunnalta ei löydy työtä, jonka tuotto riittäisi kattamaan työehtosopimusten mukaisen palkan. Valtakunnalliset työehtosopimukset pitävät yllä työttömyyttä ja nopeuttavat muuttoa kasvukeskuksiin.

4. Vähän koulutettu yksinhuoltaja. Sosiaaliturvassa on lapsikorotukset, mutta palkoissa ei ole. Yksinhuoltajan ei oikein kannata mennä töihin huonolla palkalla. Olisi parempi tukea myös työssä käyvää eikä vain työtöntä.

5. Nuoret työmarkkinoille tulevat. Nuorten tuottavuuden oletetaan olevan matala uran alkuvaiheessa. Vuoteen 1975 saakka nuoria verotettiin muita kevyemmin ja heille maksettiin vastaavasti vähän huonompaa palkkaa.

6. Ikääntyneet työntekijät. Toisin kuin Ruotsissa, ikääntyneet työntekijät eivät ole haluttua työvoimaa, minkä seurauksena 50-vuotiaan työttömäksi joutuneen ei ole helppo löytää uutta työpaikkaa ja eläkeiän saavuttaneista pyritään usein eroon. Eläkemaksuja pitää 54 vuotta täyttäneistä maksaa enemmän kuin nuoremmista, kun pitäisi olla päinvastoin.

7. Nuoret naiset. Työnantajat pelkäävät perhevapaiden tuottamia kustannuksia eivätkä palkkaa mielellään nuoria naisia. Äitiydestä työnantajille aiheutuvat kustannukset on tasattava, myös laskennalliset kustannukset sijaisen perehdyttämisestä.

8. Terveydeltään heikot. Työnantajat pelkäävät tiheään sairastelevista työntekijöistä tai varhaiseläkkeelle joutuvista aiheutuvia kustannuksia. Työnantajien kustannukset on tasattava.

9. Maahanmuuttajat. On ylevä periaate, että maahanmuuttajille on maksettava samaa palkkaa kuin Suomessa syntyneille, mutta työnantajan on mutkattomampaa palkata suomen kieltä hyvin osaava. Jokin pieni kompensaatio tulisi maksaa maahanmuuttajien ensimmäisille työnantajille.

10. Ammattinsa menettäneet. Talouden rakennemuutoksen vuoksi moni menettää entisen ammattinsa pysyvästi ja viivyttelee siirtymistä aiempaa matalapalkkaiseen työhön.

Osmo Soininvaara

Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Keskustelu

Täyttä asiaa! Näiden epäkohtien muuttaminen on vaikeaa ja siinä tarvitaan pakkoa. Vastustajia kyllä löytyy. Joka tapauksessa selkeä ja hyvä juttu. Vaihtoehto joutenololle voisi olla työvelvoite tarjotusta työstä ja siihen porkkanana annettu bonus. Toivottavasti Ihalainen ja Katainen, sekä muut ministerit lukevat juttusi.

Vihreäthän tarojavat ratkaisuksi kansalaispalkkaa. Se voi vähentää työttömyyttä mutta samalla kukaan ei viitsi menemään töihin.

Onhan jutussa useampia tosiasioita mutta myös yleistyksiä.

Omalla alallani on töitä niin paljon kuin halajaa – ei tarvitse lorvia nurkissa ja pubeissa. Työskentelen hoitoalalla (itse päihde- ja mielenterveys puolella), jossa on töissä nuoria naisia, yksinhuoltajia, maahanmuuttaja, vanhoja, nuoria, keski-ikäisiä, ammatinvaihtajia jne.

Itse kouluttauduin 53 v päihdetyöntekijäksi ja jatkoin lähihoitajaksi – töitä tarjottiin, ei edes tarvinnut hakea – samoin kävi samaa ikäluokkaa oleville opiskelukavereilleni.

Seuraavaksi tulee väittämä, että esim. lähihoitajan palkalla pärjää – kyllä pärjää, kunhan osaa hoitaa raha-asiansa. Peruspalkka ei ole kummoinen mutta työ on vuorotyötä, jolloin kuukausipalkka nousee kelvolliseksi.

Hyvin usealla tuntemallani työttömällä varsinkin työhaluttomalla on asenneongelma, siis KMH (Kaikki Mulle Heti) – ei ymmärretä sitä, että työtä tehdään ja sillä hiljakseen hankitaan ”parempi” elintaso.

Sitä en kiellä, etteikö korjaamisen varaa olisi – on paljonkin, silti ihmiset itse voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa. Wanha sanonta kannettu vesi ei kaivossa pysy – pitää tismalleen paikkansa, tällä tarkoitan rahan lappamista ilman vastiketta ajasta iäisyyteen, johon kuuluu myös tolkuttoman huonosti hoidettu tuettu työllistäminen. Tällä mallilla työnantajat (etenkin kunnat) saavat ilmaista työvoimaa – työntekijä saakin kävellä takaisin kortistoon, kun hänen tukivuoronsa loppuu – uusi tyyppi odottelee jo eteisessä!!!

Toivottavasti en näe kommenteissa tekstejä, joissa todetaan, että minulla(meillä on se ja se ja se ongelma, joten en/emme voi tehdä töitä/opiskella. Sairaudet ovat erikseen – osin nekään eivät haittaa, kuten useaa opiskelukaverianikaan eivät haitanneet, eikä itseä – piruuttamme opiskelimme uuteen ammattiin. Omaa kehua, niin onkin, kun sapettaa jatkuva valitus ja hammasten kiristely.

Pitää myös muistaa se, että ellei työtä tee, niin eläke jää melkoisen pieneksi (uskon saavani eläkettä). Lisäksi on suuressa syrjäytymisen vaarassa ja niissä tapauksissa päädytään asiakaskuntaani, jonne en ketään halua. Samat sävelet kulkevat perusopetuksessa sen jäädessä kesken tai siitä suoriuduttaessa huonosti – tuloksena on helposti syrjäytyminen ja taasen asiakkaakseni…

Markku Lahtinen
Päihdetyöntekijä/Lähihoitaja (Valviran rek. 60504351390)
Espoo

kallari kirjoitti:
”Vihreäthän tarojavat ratkaisuksi kansalaispalkkaa. Se voi vähentää työttömyyttä mutta samalla kukaan ei viitsi menemään töihin.”

Tuo on kaikkein käsittämättömin olkiukko kansalaispalkkaa kohtaan ja kuitenkin luultavasti suurin syy sen vastustamiseen. Ihan kuin työttömyyskorvaus ja sossu eivät tekisi ihan samaa asiaa jo nyt. Mitä nyt siinä ohessa tuovat kaikenmoisia karensseja, jos yrität jotain (opiskelua tai työntekoa) ja epäonnistut.

Kaikki kun eivät sovellu kaikille aloille. Ei antisosiaalisesta ihmisestä tule hyvää lähihoitajaa, vaikka kuinka kurssittaisi. Ihan samoin kuin levyseppähitsaajasta on melko vaikea saada hyvää ohjelmistokehittäjää. Ihmiset ovat erilaisia.

”Eläkemaksuja pitää 54 vuotta täyttäneistä maksaa enemmän kuin nuoremmista, kun pitäisi olla päinvastoin.”

Soininvaara on ainoita, jotka ylipäätään mainitsevat tämän seikan, kun voivotellaan työnantajien vastahakoisuutta palkata tai pitää töissä ikääntyneitä työntekijöitä.

Soininvaara kirjoitti blogimerkinnössään Kuka palkkaisi MS-tautisen? (http://www.soininvaara.fi/2008/12/16/kuka-palkkaisi-ms-tautisen/ ) 16.12.2008:

”Työnantajia kannustetaan huolehtimaan henkilöstönsä terveydestä sillä, että työnantaja joutuu tosiasiassa maksamaan työkyvyttömyyseläkkeet. Jos henkilö joutuu eläkkeelle 55-vuotiaana, työnantajalle tulee helposti yli sadan tonnin lasku. Jos työkyvyttömyys iskee 30-vuotiaana, lasku voi olla satoja tuhansia. Alle 50-herngen yritykset jakavat riskin keskenään ja yli 500 hengen yritykset maksavat työkyvyttömyyden kokonaan itse. Työnantajan vastuu kasvaa lineaarisesti henkilökunnan määrän kasvaessa 50:stä 500:aan.”

Miksei tästä pidetä suurta meteliä?

Osmo Soininvaara: ”Rakenteellisen työttömyyden ongelmaa on järkevintä lähestyä ajatuksella, että työsuhdetta ei synny, ellei se ole kannattava sekä työntekijän että työnantajan kannalta. Työnantajan on koettava työpanos vähintään palkkakustannusten arvoiseksi ja työntekijän on saatava menetetystä vapaa-ajasta riittävä korvaus suhteessa siihen, mitä hän saisi korvauksena työttömyydestä.”

Tuossahan se on. Kaikki erittelyt siitä eteenpäin ovat vain hienosäätöä. Eli ratkaisu on yksinkertaisesti saada yhtälössä työntekijän tulofunktio ja työnantajan tuottofunktio kohtaamaan siten, että muodostuu win-win tilanne.

Kaikista yksinkertaisin korjata tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.

Yllä oleva ratkaisu parantaisi matalapalkkaisen työn tarjontaa huomattavasti, koska matalapalkkaisen työn tekijän tarvitsisi tuottaa vain oman käteen jäävän palkkansa (+ työn tuottotavoitteen + palkallisten vapaiden) verran. Sisämarkkinoille jäävän tuotannon osalta alv:n kattavasti tuotantopanosta pitäisi kyllä yllä olevallakin mallilla syntyä.

Fiksu työnantaja joutuu huomioimaan sivukuluiksi myös työntekijäsidonnaiset riskit ja palkat sivukuluineen niiltä ajoilta kun työntekijä ei ole sorvin ääressä, mutta on oikeutettu palkkaan. Työntekijäkuluksi työnantaja joutuu huomioimaan myös sijaisten palkat ja sijaisten sivukulut ao. ajanjaksoilta sekä edelleen ketjuna sijaisista aihutuvat riskit sekä myös sijaisten hankkimisesta ja perehdyttämisestä aiheutuvat kulut.

Äitiysloman sijaisen sairasloman tuuraaja ei ole mikään tavattoman harvinainen työsuhde.

Em. lähtökohta huomioiden matalapalkkaisen työn tarjontaa saataisiin parannettua pelkällä palkan sivukulujen progressiolla aikaansaatuakin suuremmaksi muuttamalla matalapalkkaisen työntekijän poissaoloista johtuvia menoja enemmän vakuutusjärjestelmän kautta tuleviksi so. progressiivisen sivukulujen keräämisen kautta suurituloisten ja heidän työnantajiensa maksettaviksi.

ALPOn ensimmäisessä kommentissa esittämä työvelvoite edustaa tyypillistä lyhytnäköistä ajattelua, joka käytännössä vain pahentaisi työttömyysongelmaa eikä suinkaan lieventäisi sitä.

Moinen velvoitehan johtaisi käytännössä siihen, että yhä useammat työnantajat – niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla – ryhtyisivät irtisanomaan normaaleja työntekijöitään ja ottaisivat tilalle näitä ”työvelvoitteen suorittajia”.

Miksi ihmeessä työnantajan kannattaisi enää maksaa työntekijälle palkkaa, kun kerran heitä saisi hommiin ihan ilmaiseksikin?

Osmolta jälleen täyttä asiaa.

Tulonsiirtojen anteliaisuus on suuri pulma: lapseton mies joka asuu aika pienessä kaupungin vuokra-asunnossa 6km päässä yrimestä, saa pyytämättäkin jo noin 2500 EUR/kk (bruttopalkkaan vertailukelpoinen summa). Lisäksi pyytäjät (ne jotka osaavat), tai muu perustarve (välttämättömyystarvikkeet, pesukoneet, talvitakit) korvataan vielä erikseen, hyvin helposti.

Tulonsiirroilla elävät unohtavat lähes poikkeuksetta peruspäivärahan lisäksi tulevat muut tuet, sellaiset mitkä palkansaajat maksavat hyvin arvokkailla nettoansioillaan. Helsingissä pelkkä maksettavan ausinnon vuokra voi helposti suurempi kuin PAMiin kuuluvan ahkeroijan nettopalkka. Mikäli tuensaaja niin itse haluaa, hänellä on mahdollisuus myös asua nk arvokkailla alueilla isoissakin asunnoissa, se kun kuuluu jostain syystä tuensaajien ihmisoikeuksiin. Palkansaaja joutuu miettimään tarkkaan asumiskulujaan, siihen tuensaaja tuskin tulee helposti tottumaankaan, saatika nyt edes ajatelleeksi.

Tämän todellisen kohdehenkilön, jolle olut kyllä maistuu mutta ei esim ole narkkari, ei kannata ainakaan taloudellisista syistä mennä töihin alle 3200-3500 EUR/kk bruttopalkan. Tuota palkkaa hän ei tule työmarkkinoilta koskaan saamaan tuoreena työntekijänä, jos edes puolta siitä.

Kansalaispalkka olisi mainio asia, kunhan samassa muistetaan mainita kansalaispalkan suuruus. Vihervasemmiston (ei Osmo) mielestä ”vähintään 1200 EUR/kk olisi hyvä”, kun taas omasta mielestäni 200-300 EUR/kk olisi jo riittävä indikaatio siitä että halutessaan nettoansioitaan voi helposti nostaa esim keikkaduuneilla ja kimppa-asumisella. Eikä kansalaispalkan lisäksi tule saada mitään muuta tukea, mahdollisesti vain (automaattisesti määräytyvät) lapsilisät.

Pitäisi tunnustaa, että on olemassa iso joukko, joille minkäänlaainen työ ei kelpaa ja osaavat pelata, niin että saavat sossesta enemmän kuin työssäkäyvät. Muutos tulisi kun poistettaisiin äänioikeus, jos on elänyt vissin ajan yhtreiskunnan kustannuksella. Nythän puolueet jopa kokoomusta myöten kilpailevat miten voitaisiin lisätä elättien hyvinvointia vaatimatta mitään vastiketta. Soininvaara on ainoa poliitikko, joka avoimesti pohtii asioita.

Nelmi kirjoitti edellä, että muutos tulisi, kun ”poistettaisiin äänioikeus, jos on elänyt vissin ajan yhtreiskunnan kustannuksella.”

Äkkipäätään ajatellen tuossa voisi olla kovastikin järkeä. Mutta mitä tarkemmin asiaa ajattelee, sitä kimurantimmaksi tilanne paljastuu. Keskeinen ongelma on siinä, että miten tuo asia määritellään: kuka luokitellaan ”yhteiskunnan kustannuksella eläjäksi” ja kuka ei? Ja millä perusteilla?

Satuin surffailemaan lukemaan tätä artikkelia juuri luettuani Jan Hurrin ”Näin EU höynäyttää hyväuskoisia hölmöläisiä” artikkelin. Mahtava kontrasti! Loistavaa Soininvaara. Ongelmista siis edelleen osataan kirjoittaa tiiviisti ja ytimekkäästi ilman provosointia tai vihan lietsontaa.

Nimimerkille tko todettakoon, että niinhän Jan Hurrikin kirjoittaa ”ytimekkäästi ilman provosointia tai vihan lietsontaa”.

Kannattaa muistaa vanha totuus: ei ole peilin vika, jos siitä näkyvä kuva ei miellytä. Eli jos toimittaja Hurrin EU-byrokratian räikeistä epäkohdista esiin nostamat seikat eivät miellytä, niin vika on kyllä jossain ihan muualla kuin toimittajassa, joka nämä faktat kertoo.

Noh, olihan meillä Suomessa takavuosina iso joukko niitäkin, joiden mielestä esimerkiksi Neuvostoliiton epäkohdista ei olisi saanut hiiskua sanallakaan. Moiset puheet leimattiin oitis provosoinniksi ja vihan lietsonnaksi.

Näitä luetaan juuri nyt