Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kruunun ei pidä verottaa itseään

Matti Vanhanen
Blogit Ykkösketju 28.1.2013 08:00

Meillä käydään sinällään pientä mutta ei vähäpätöistä keskustelua tasavallan presidentin palkkion muuttamisesta verolliseksi. Verollisuus tietysti nostaisi palkkiosumman noin kaksinkertaiseksi ja siitä maksettaisiin varmastikin kaikki lisäkulut työttömyysturvamaksuja myöten.

Minusta asiaa pitää kuitenkin tarkastella valtiollisen arvokkuuden ja symbolien näkökulmasta. Presidentti-instituutiota ei pidä liiaksi arkipäiväistää eikä ”maallistaa”.

Tämä on siksikin tärkeää, että TP:n vallan karsimisen jälkeen instituutio on kuitenkin valtion päämies. Meillä ei ole mitään syytä heikentää sitä arvokkuutta, joka instituutioon sisältyy. Kyllä mekin tarvitsemme valtiollisia juhlamenoja, valtiollisia symboleja, historiallista jatkuvuutta ja instituutiota, joka edustaa meitä kaikkia. Tämän lisäksihän TP:llä on edelleen rajoitettua valtaakin.

Presidentin palkkion kohtelu tässä kaikessa on sinällään vähäpätöinen asia, mutta ei sitä silti tarvitse asettaa ja alistaa työmarkkinajärjestöjen neuvottelujen osaksi.

Kruunun ei tarvitse maksaa itselleen veroa. Olkoon palkkio jatkossakin tyylikkäästi jokin tasaluku, eikä indeksilaskennan jälkeen senttimitalla määritetty.

Eikä TP:n tarvitse jatkossakaan maksaa tuloveroa asuntoedustaan, kesäasunnostaan tai autokuljetuksista. Siihenhän loogisesti päädyttäisiin jos verollisuuden perusteena käytettäisiin periaatetta ”kaikki tulot samalle viivalle”.

Matti Vanhanen

Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Keskustelu

Olen 101% samaa mieltä. Presidentille ei voida maksaa palkkaa, koska silloin hänelle pitäisi määrätä myös työaika ja hän olisi oikeutettu ylityökorvauksiin jne. Nykyinen veroton palkkio on kätevä koska TP on aina töissä, verotteluun ei kulu aikaa eikä vaivaa, ja virka on tässäkin suhteessa muitten yläpuolella. Ainoa häviäjä on asuinkunta, joka jää vaille kunnallisveroa, mutta saa eihkä hippusen prestiisiä vastikkeeksi.

Muuten olen sitä mieltä, että sekä presidentin palkkio sekä ministerien ja kansanedustajien palkat ovat liian pieniä työmäärään ja tärkeyteen nähden. Ehkä ensimmäisen kauden edustajille voisi maksaa nykyistä palkkaa (jotta ”sattuma/protestiedustajat” eivät hyötyisi liikaa), mutta toisella kaudella ja siitä eteenpäin voisi palkat tuplata. Presidentille voisi maksaa pyöreän miljoonan vuodessa, saisi itse sitten lahjoittaa haluamaansa tarkoitukseen jos pitää summaa paljona.

Johan pomppas palkkiot korkealle. Tasavallan presidentti katsoi, että ainakin hänen palkkiotaan pitäisi nykytilanteessa alentaa. Esimerkki ei ole saanut vastakaikua muiden päättäjien taholta. Suomalaiseen tapaan varmaan päädytään yksimielisesti korottamaan eliitin palkkaetuja niinkuin Johan Pomppas jo esittääkin.

Kirjoittajan selkeä asenne provosoi minut ehkä turhan kärkevään vastineeseen:

Kuka nyt sitten välittää tuosta keinotekoisesta pönäkkyydestä, jota mm. presidentti edustaa, ja jonka tyhjänpäiväisimpiä ilmenemismuotoja on jokavuotiset Linnan juhlat. Ehkä jotkut pelkäävät, ettei valtakunta pysy pystyssä ilman henkilösymbolia ja tekojuhlavia seremonioita. Suomen valtiollinen olemassaolo kyllä hyvässä menossa joka tapauksessa, kun valtaa siirtyy ylikansallisille instituutioille ja tilanne aikanaan lisää kypsyttyään vahvistetaan muodollisestikin.

Kukaan johonkin puolueeseen sitoutunut ei voi olla koko kansan presidentti, sillä puoluetausta – joka muistetaan – etäännyttää aina suuren osan kansaa pysyvään, jonkinasteiseen oppositioasenteeseen. Vaikean kriisin aikana tämä varauksellisuus kyllä voisi ajakseen unohtua.

Presidentin palkkio (160 000 € verottomana+asuntoetu) on tietysti kohtuuttoman ja tarpeettoman suuri. Se ehkä nostaa häntä ”pylväspyhimyksenä” ylemmäksi, mutta samalla etäännyttää lisää ”alamaisista”. Verollepano pienentäisi palkkiota käytännössä luonnollista tietä.

Kaikki tämä turhuudelta näyttävä voi tietysti olla näissä oloissa hyväksi, ehkä jopa välttämätöntä, Toinen näkökanta voisi olla sellainen, että oleva todellisuus on ainoa, mikä merkitsee, eivät muodot ja perinteet.

residenttikuninkaamme piti sinällään hyvän puheen, mutta palkkion alentaminen meni kansan kosiskeluun. Mieluummin olisi näyttävästi tehnyt lahjoituksia hyväntkeväisyystarkoituksiin malliesimerkkinä. Esimerkiksi nimikkostipendirahasto, josta olisi annettu apurahoja niille, jotka ovat keksineet kansantalouden kannalta hyviä suoritteita.

Näitä luetaan juuri nyt