Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kirkon ovella riittää menijöitä ja tulijoita: Kummat ovat oikeassa?

Blogit Ykkösketju 6.2.2013 17:28
Mikko Heikka
Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.

Pertti Jarla kommentoi mielenkiintoisessa artikkelissaan taannoista blogiani, jossa arvioin kirkkoon liittyneiden määrää ja motiiveja. Teesini oli, että heidän tekoaan tulisi arvostaa. He eivät voi olla väärässä. Jarla kysyy, ovatko kirkosta eronneet sitten väärässä. Lisäksi hän kaipaa suurta kuvaa kirkon jäsenyyskehityksestä.

Ensiksi kiitos Pertti Jarlalle. Tunnustan heti alkuun, että nautin joka aamu lehteä lukiessani fingerporillisen jarlaa. Se panee veren kiertämään. Liitän oheen myös käyrät, joista näkyy Jarlan kaipaama suuri kuva vuodesta 1925 lähtien.

Graafi Kirkon tutkimuskeskus.

Käyristä näkyy, että kirkosta eronneiden käyrä on melkoinen vuoristorata. Eroamisen huippu oli homokohun aikaan ja laski sitten takasin neljäänkymmeneentuhanteen, jossa se on nyttemmin pysytellyt. Kirkkoon liittyvien määrä on puolestaan noussut hitaasti mutta johdonmukaisesti.

Blogissani kiinnitin huomioni kirkkoon liittyviin. Julkisuudessa raportoidaan yleensä eroavista ja heidän määrästään. Liittyjät unohdetaan. Heidän vakaumustaan usein väheksytään. Käsitykseni on, että he palaavat aidon harkinnan perusteella. Siksi he eivät voi olla väärässä. Liittyvien nousevaan käyrään kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota.

Pertti Jarla kysyy, ovatko kirkosta eroavat minun mielestäni väärässä? Eivät tietenkään. Molemmat ovat oikeassa, jos ovat tehneet ratkaisunsa aidon ja tarkan harkinnan jälkeen. Tunnen lukuisia kirkosta eronneita ja kunnioitan heidän vakaumustaan. Yhtälailla tunnen monia pitkän aikaa kirkosta erossa olleita, jotka ovat vastikään liittyneet kirkkoon. Keskustelut heidän kanssaan ovat olleet kiinnostavia.

Kirkon tutkimuskeskus on tehnyt jo vuosien ajan tutkimuksia kirkosta eronneista ja kirkkoon liittyneistä. Tutkimuksen mukaan noin puolet kirkkoon kuulumattomista ei voisi ajatella missään olosuhteissa liittyvänsä kirkkoon. Ehdottoman kielteisesti asennoituvien määrä on kuitenkin laskenut johdonmukaisesti vuodesta 2003 lähtien. Toinen puolikas on enemmän tai vähemmän epävarma. Moni harkitsee paluuta. Toisille paluu on mahdollinen mutta ei ajankohtainen. Tämä tulos kertoo, että kirkon ovet ovat liikkeessä vastakin. Tulijoita ja menijöitä riittää.

Kirkon tutkimuskeskus on tutkinut myös kirkkoon liittyneitä. Tutkimusten tuloksena on ollut, että liittymiseen on antanut pontta toistuvat myönteiset kontaktit kirkon työntekijöihin. Vastaavasti taas eron syynä on usein tunne ulkopuolisuudesta. Kun Pertti Jarla kysyi, missä kirkko on onnistunut, pysähtyisin pohtimaan ihmisten säännöllisen kohtaamisen merkitystä. Kirkon strategiassa Meidän kirkko asetetaan tavoitteeksi, että seurakunta kohtaisi jokaisen jäsenensä laadukkaasti vähintään viisi kertaa vuodessa. Näyttää siltä, että tässä on onnistuttu entistä paremmin.

Aito kohtaaminen rakentaa siltoja. Kun ihminen kokee kirkon läheiseksi, motivaatio kuulua kirkkoon kasvaa.

Mainitsin taannoisessa blogissani myös julkisuudessa käytettyjä puheenvuoroja (Suvi Ahola, Anna Kontula, Jukka Relander, Tuomas Nevanlinna), jotka käsitykseni mukaan heijastelevat muutosta yleisessä ilmapiirissä. Nämä puheenvuorot ovat heikkoja signaaleja, joita kannattaa tutkia. Jotakin on tapahtumassa.

Lue myös

Blogi on julkaistu 6. helmikuuta klo 19.28 ja sitä on päivitetty klo 20.20. Blogissa julkaistun graafin selitteet olivat väärin päin. Toimitus pahoittelee virhettä, joka on nyt korjattu.