Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kannattaako julkista taloutta kiristää? Velkaa pitää verrata suorituskykyyn

Matti Vanhanen
Blogit Ykkösketju 10.12.2012 18:00

Maailmalla väitellään perustellusti siitä, onko taantumassa järkevää kiristää julkista taloutta vai ei. Toiset väittävät, että julkisen talouden leikkaaminen taantumassa supistaa kansantuotetta entisestään ja valtion velkataakka kasvaa sitäkin enemmän. Toisten mielestä julkisen talouden velkaantuminen kasvattaa tulevaisuuden riskejä niin paljon, että on järkevämpää ottaa matokuuri ajoissa.

Vuoden 2008 syksyllä merkit näyttivät, että saamme niskaamme ainakin taantuman. Yleinen ohje meillä oli se, että valtion ei pidä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka syventävät taantumaa. Ja sama ohje oli voimassa vuonna 2009, kun jouduimme lamaan.

Koko  taktiikka perustui olettamukseen, että edessämme ei ole kaksoisvee -muotoinen lama, jossa elvytyspanoksia seuraa uusi pudotus.

Nyt suuressa osassa Eurooppaa ja kenties meilläkin ollaan tämän tosiasian edessä.

Väittäisin, että vastaus alkukappaleen kysymykseen riippuu valtion tilanteesta. Ruotsilla, jolla valtion velka on alhainen ja tuleva työvoimanäkymä myönteinen, on mahdollisuus perinteiseen elvytykseen.

Mutta onko Suomella voimassa olevien päätösten perusteella jotain syytä odottaa, että tuleva velanhoitokykymme olisi parempi kuin se on ollut viime vuosina? Onko työvoimamme määrä kasvussa kun tilastojen mukaan se tulee laskemaan? Ovatko yritykset lisäämässä investointeja Suomeen, joilla kasvava velkataakka hoidetaan? Onko tuottavuus kasvamassa julkisten palvelujen tuottamisessa? Onko teollisuutemme kustannuskilpailukykymme paranemassa? Hidastuuko eläkemenojen kasvu? Aleneeko korkotasomme muka edelleen?

Kun maita vertaillaan ja sanotaan, että USA on selvinnyt kriisistä paremmin kun se ei ole pelännyt julkista velanottoa, kannattaa tarkastella edellämainittuja kysymyksiä esimerkiksi Yhdysvaltain kohdalla. Vastaukset ovat parempia kuin Suomen kohdalla.

Suomen on laskettava myös se, mitä kohta sataan miljardiin kasvava valtion velka syö korkomenoina tilanteessa, jossa nykyistä poikkeuksellista ”turvasatama-asemaa” ei olisi.

Suomen kohdalla jättimäisen velanoton jatkamista ilman muutoksia ei voi tarkastella hakematta uskottavalla tavalla uudistuksia asioihin, joilla on vaikutusta tulevien vuosiemme reaalitaloutemme suuriin fundamentteihin. Velkaantumisen tasoa onkin verrattava taloudellisen suorituskykymme kehitykseen.

Makrotaloudellinen näkymämme on saatava sellaiseksi, että yritysten kannattaa lisätä investointeja Suomeen.

Matti Vanhanen

Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Keskustelu

Eiköhän vastaus ole selvä. Lisävelkaantuminen on ainakin hidastettava siedettävälle tasolle, jotta velka säilyisi vielä pitkään verraten alhaisella tasolla. Varovaisuus lienee tässä viisautta. Tästä valtiontaloudelle aiheutuva taakka on jaettava kaikille suuri- ja keskituloisille kansalaisille periaatteessa maksukyvyn mukaan. Tuloverotus kai olisi oikeudenmukaisin väline.

Onhan selvää, että velkaantumisen hidastaminen merkitsee elintason laskemista. Siihen on tosiaan paras ryhtyä hallitusti, ettei ennen pitkää jouduta pakkotilanteeseen. Korkomenotkin on huomioitava. Lienee mahdollista, että ne kasvavat odottamattomasti.

Murusista syntyy suurempaa. Jospa kerättäisiin valtion kassaan investointeihin korvamerkittyä rahaa haitattomilla kohdeveroilla. Tietullit pystyyn, valtio ensin ottaa velkaa ja investoi tien, mikä maksetaan takaisin tietullein. Päätiet läpi maan ja kaupunkien sisääntulo kassojen taakse. Energiansäästäö lisää laittamalla ikkunavero. Työsuhdeturva alas ja irtisanomisaika palkanmaksunväliseksi alle 10 hengen yrityksissä. Talon lämmitys pakolliseksi puulla tai turpeella. kaikki toisivat energisyyttä ja ketteryyttä talouteen.

On aika mautonta, että Matti Vanhanen yrittää nyt esittää jonkinlaista asiantuntijaa tai konsulttia lamanhoidon suhteen. Suunnilleen yhtä mautonta olisi, jos Titanicin kapteeni onnettomuuden jälkeen olisi tekeytynyt jonkinlaiseksi meriturvallisuuden ylimmäksi asiantuntijaksi ja jaellut muille ”asiantuntijalausuntoja” siitä, miten merionnettomuudet voidaan välttää.

Muistamme hyvin syksyn 2008, jolloin sekä pääministeri Vanhanen että valtiovarainministeri Katainen selittivät, että maailmalla riehuva talouskriisi ”ei koske Suomea”. Näin siitä huolimatta, että jokaiselle asioita realistiselta pohjalta tarkastelevalle oli täysin päivänselvää, että kriisi tulee koskettamaan myös Suomea – ja vieläpä rankemmin kuin monia muita maita.

Jos on tarkoitus pitää julkisen talouden palvelut samalla tasolla kuin ne ovat nyt, niin velanotolta ei vältyttäne. Toisaalta, jos ollaan valmiita tinkimään nykyisestä tasosta, niin rahaa tietenkin säästyy, jolloin ehkä vältytään velanotolta. Hinnat nousevat, ja julkisten palveluiden hinnatkin myös sen myötä, joten sukanvarteen tuskin kertyy mitään vaikka nipisteltäisiin sieltä täältä.
Hyviä ideoita tarvitaan, ehkä eniten teollisuuden ja tuotannon sektorille, jossa kamppaillaan suurten, toivottavasti tilapäisten ongelmien kanssa.
USA:n malleista ei kannata ottaa mitään oppia, eikä Suomen taloutta voi edes verrata USA:n talouteen, kun meillä ei onneksi käydä turhia ja kallita sotia joihin voisi upottaa verotulot.
Ratkaisu tuskin löytyy mistään kovin radikaalista uudistuksesta, vaan ehkä pikemmin monesta maltillisesta sellaisesta.

”…sekä pääministeri Vanhanen että valtiovarainministeri Katainen selittivät, että maailmalla riehuva talouskriisi ”ei koske Suomea”. Näin siitä huolimatta,jokaiselle asioita realistiselta pohjalta tarkastelevalle oli täysin päivänselvää, että kriisi tulee koskettamaan myös Suomea – ja vieläpä rankemmin kuin monia muita maita.”

Näkemyksiimme menneistä vaikuttavat muistin epävarmuuden (jos asioita ei tarkisteta) ohella tunnettu ilmiö jälkiviisaus, tässä tapauksessa neljän vuoden kootut kokemukset ja tietous.
Toisekseen tässä on vielä epäselvää, onko juuri noin ja noin kategorisesti todella sanottu ja missä vaiheessa. Asiathan näyttävät erilaisilta tapahtumien eri vaiheissa, ja lisäksi kyseinen kriisikin kehittyi vakavuudeltaan ajan myötä. Päättelisin, että tuollaista on voitu sanoa vain aivan alkuvaiheessa, jolloin näytti olevan kysymys vain yksittäisistä rahalaitoksista maailmalla.
Tässä Vanhanen syyskuun lopussa (2008), kun Yhdysvaltain pörssi oli juuri ”romahtanut”:
http://www.savonsanomat.fi/video-ja-kuva/videot/matti-vanhanen-kommentoi-finanssikriisia/1034917

Muuten, Titaniciin vertaaminen on sikäli soveltumatonta, että sen kapteenilla ei ollut mahdollisuuksiakaan esiintyä asiantuntijana jälkeenpäin.

Tuon ”Titanicin” kapteeni meni tosiaan laivansa mukana. Suomenkin valtion ns. virallisissa ohjesäännöissä joitakin instituutioita ja vastuita määritellään tuolla ”laivan kapteenin” vertauksella. Ero oikeisiin kapteeneihin on se, että pelastusveneisiin yleensä loikataan ennen muita matkustajia – tai kansalaisia. Eikö evp. pm. Vanhanenkin ole hiukan esimerkki juuri tästä?

Mutta yksi selvä pulma asioiden ymärryksessä – esillä tässäkin ”kapteenin” jutussa – on siinä, että tuota Keynesillä usein oikeutettua talouksien ”rahoitusvirkjstystä” ei ole ymmärretty oikein. Keynes vaikutti ja analysoi yhdessä, joskin vahvassa kansallisessa taloudessa. Se oli varsin riippuva kaupasta. Sen – eli yhden valtion taloutta – voi parantaa rahoituksella, joka saattoi olla hidas devalvaatio myös. Se paransi tuon taloden kilpailukykyä. Valtion sisällä oli ote tuosta rahasta. Sen määrät ja kierto voitiin ennakoida.

Nyt, esimerkiksi EURO:n maiden kohdalla noita vanhoja ”kansallisia talouksia,” jotka toimivat yhä sellaisten perustalla vaikka nauttivatkin vahvasta valuutasta – ilman vastuuta siitä – ei voi muuttaa kilpailukykyisiksi tuolla Keynesin vanhalla kansallisella perustalla. Tai sen voi tehdä, jos ne erottaa EURO:sta. Miksihän mm. Vanhanen ei näytä havaitsevan tätä ratkaisevaa eroa entiseen?

Kun Suomi meni EURO:on ja aikoo siinä pysyä, sen vaikutukset on ymmärrettävä. Tämä ei ole vaikutelma, joita hallitustason kommentit asioista antavat. Ne ovat kuin tyhjää propagandaa kansalaisryhmälle, siis suomalaisille, joille sillä ei ole merkitystä, oikeaa sisältöä. Eli kaikki on – tai oli – hyvin, vaikka pohjimmaista EURO:n surkeutumista ei korjattu.

” Kannattaako julkista taloutta kiristää? Velkaa pitää verrata suorituskykyyn ”

Mitä merkitystä koko kysymyksellä on, jos joka tapauksessa olemme menossa yhteisiin eurobondeihin ?
Se on se todellinen Titanic, mistä tässä on kysymys.

Vanhanen oli pääministeri, joka yritti jatkaa hallitsemista. Elvytyksen hyväksyivät kaikki, myös oppositio vaatimalla lisää etuuksia veronmaksajille ja tuettaville ryhmille. Kukaan ei halunnut leikata etuja.
Nyt olemme tilanteessa, jossa omat menot ja tilanne Euroopassa osittavat huonoon suuntaan. On toimittava nopeasti ja saatava pienyrittäjät ja erityisesti ne ,jotka ovat luopumassa yrittämisestä liian raskaana jatkamaan. Vanhan laulun laulaminen työehdoista tuntuu tylsältä jankuttamiseslta. Hallituksen pitää ottaa valta itselleen ja tehdä nopeasti aloitteita. Eurooppa ei odota se elää Italian ja Kreikan ehdoilla ja huonosti menee. Avaukset Venäjälle ja kotimaahan ovat edessä. Omat virkamiehet ja ammattiyhdistyspomot ovat nyt hidasteena.

Hra K taisi edellä nyt sortua melkoiseen kaunisteluun ja samantyyppiseen ”muistamattomuuteen”, joka suomalaisten valtapoliitikkojen keskuudessa tuntuu olevan suoranainen ammattitauti. Mennäänpä siis kohta kohdalta:

– Kyse ei suinkaan ole mistään ”muistin epävarmuudesta”, sillä vuoden 2008 kesän ja syksyn aikana nuo ”tämä talouskriisi ei koske Suomea” -tyyliset heitot esiintyivät pääministeri Vanhasen ja valtiovarainministeri Kataisen puheissa lukuisia kertoja. Jokainen tv-uutisia katsonut ja sanomalehdistä muutakin kuin sarjakuvia ja urheilusivuja lukenut törmäsi niihin kyllä useaan otteeseen. Lisäksi tuo on kirjattu eduskunnan pöytäkirjoihinkin, nimittäin tilanteessa jossa silloinen oppositiojohtaja Jutta Urpilainen varoitteli huonojen aikojen lähestymisestä ja kyseli hallitukselta, miten se on varautunut asiaan. Valtiovarainministeri Katainen sitten vastauksessaan vähätteli koko asiaa ja moitti demarioppositiota ”aiheettomasta pelottelusta”, koska talouden taivaalla ei kuulemma ollut mitään mainittavampaa uhkaa näköpiirissä.

– Puhe siitä, että tilanne laman alkuvaiheessa olisi näyttänyt vielä kohtalaisen lievältä ja siedettävältä, on melkoisen asiantuntematonta. Jokainen asioita vähänkin realistiselta pohjalta tarkastellut pystyi jo vuosina 2008–09 tajuamaan, että nyt on ihan oikeasti tosi kyseessä. (Näin siitäkin huolimatta, että eri mediat tuohon aikaan suorastaan pursuilivat kaikenlaisia virallisia ja puolivirallisia ”asiantuntijalausuntoja”, joissa pyrittiin vähättelemään tilanteen vakavuutta. Tarkkaavainen kansalainen kuitenkin huomasi, että noiden hyssyttelylausuntojen tueksi ei pystytty milloinkaan esittämään mitään konkreettisia perusteluja, vaan kyse oli pelkästä tyhjästä hengennostatuksesta.)

Omalta osaltaan aikalaisten tuntoja kuvastaa hyvin Yle:n TV2:ssa 21.4.2009 esitetty talouskriisiä käsitellyt Ajankohtaisen Kakkosen teemailta ”Kapitalismi käräjillä”. Ohjelmaan kutsutuista keskustelijoista jotkut yrittivät vielä kommenteissaan viljellä tuota edellä mainittua ”virallista optimismia”, minkä johdosta Nokian ex-johtaja Kalle Isokallio joutui tuskastuneena vääntämään asioita ihan rautalangasta: koittakaa nyt ymmärtää, että kyse ei ole mistään tilapäisestä pikku taantumasta, vaan tämä nyt alkanut lama on pysyvä olotila! Tuohon tilanneanalyysiin ei ole oikeastaan mitään lisättävää.

– Olen toki tietoinen siitä, että Titanicin kapteeni meni aluksensa mukana; samoin kuin melkein koko muukin päällystö. Kyse olikin konditionaalissa kirjoitetusta vertauksesta eikä mistään faktaksi väitetystä asiasta.

Itse en muista kriisistä juuri mitään, mutta sehän ei vielä todista mitään toisten muistamisesta. Hyvämuistisiakin näköjään on. Kunhan vain muistettaisiin oikein.

”… eri mediat tuohon aikaan suorastaan pursuilivat kaikenlaisia virallisia ja puolivirallisia ”asiantuntijalausuntoja”…”
Asiantuntijoitahan meidän on uskottava, sillä omilla mutuillamme ei voi olettaa olevan merkitystä. Myös poliitikkojen on perustettava tilanteenarvionsa asiapuoli toisten asiantuntemukseen, sillä eihän heillä sitä itsellään useinkaan ole. Heidän on hoidettava kokonaisuus ja siitä päättäminen.

Politikkojen puheet kuten etujärjestöjen johtajienkin ovat useinmiten hetken huminaa ja juuri sillä hetkellä heidän omaa asiaansa edistävää, ei suinkaan mikään maan etu. Monesti asiantuntijat valittavatkin päätöksiä tehtävän pelkästään lyhytnäköisesti ja ideologisen perustein. Esimerkiksi Vanhasen lempiaihe on verotuksen poistaminen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Puolueenne veroasiantuntija Niskakangas on tyrmännyt idean moneen otteeseen perustellen esimerkeillä. Hänen mukaansa nykyinen verotus ei terveelle yrityksella ole mikään ongelma, kun perheestä löytyy jatkaja.
Politikon mennessä yrityselämän palvelukseen muuttuvat hänen näkemyksesnä yhdessä yössä ihan pokkana. Häkämies viimeisenä esimerkkinä. Vanhasen pääministeriaikana muuttuivat EU:n maksut Suomelle moneenkin kertaan yli sen mitä suhteellinen asemamme olisi edellyttänyt. Tästähän on esitetty useita laskemia medioissa. Vanhanen ei tietääkseni pahemmin vastustellut. Nyt kun kaivataan maksajia niin ainakaan hänen johtamansa etujärjestö ei ole halukas talkoisiin. Maksakoon nämäkin päätökset veroja maksavat keskituloiset.

Kun kuuntellee/katsoo ajankohtaisohjelmia tai lukee viisaita mielipiteitä, niin kylläpähän alkaa päätä koskea.

Sanokaa nyt viisaat miksi ei (lähes 0-korolla) oteta lainaa? Rahaa, jolla rakennetaan vuokra-asuntoja, korjataan homeisia lasten paikkoja ja pannaan ns. infra kuntoon. Jälkimmäinen tarkoittaa tässä rauta-&maantiet ja tietoliikenneyhteydet, vesiväylät… keksikää itse lisää!
Em. toimet tietävät työtä, josta on tulevaisuudessa iso hyöty. Ja, kun meillä Suomessa on vielä ollut tapana maksaa veroa tehdystä työstä. Ja sillä verolla voimme taas lyhentää velkaa!

Vai ovatko Suomen päättäjät ajaneet meidät niin syvään suohon, että meillä on Etelä-Euroopan tie. Jos näin on niin toivon, että sitten kun torilla jaetaan kiväärejä niin minullekin ilmoitettaisiin.

Turha toivo.

Nimimerkki ”matkalla…” kyseli edellä, että miksei nyt oteta (lähes) nollakorkoista lainaa ja rakenneta vuokra-asuntoja, korjata homekouluja ja panna muutakin infrastruktuuria kuntoon.

Tähän voisi vastata hyvinkin pitkästi ja yksityiskohtaisesti, mutta lyhyesti tiivistettynä vastaus kuuluu seuraavasti: näin ei tehdä, koska se ei olisi valtaa pitävien tahojen edun mukaista.

Erilaisista yhteiskunnallisista ongelmista puhuttaessa kannattaa aina muistaa eräs hyvin olennainen seikka. Jokaisen yhteiskunnallisen ongelman edessä pitää pysähtyä kysymään: mikä taho kerää itselleen hyödyn siitä, että tämä asia on sellaisella tolalla kuin se nyt on?

Kun hetken pohtimisen jälkeen vastaus löytyy, voidaankin käytännössä sataprosenttisella varmuudella todeta, että juuri tämä kyseinen taho on toiminnallaan aiheuttanut sen, että kyseinen ongelma on päässyt muodostumaan ja että sitä ei korjata. Sillä eihän tämä taho nyt tietenkään halua ryhtyä harjoittamaan politiikkaa, joka olisi sen oman edun vastaista!

Se, että kyseistä tahoa edustavat poliitikot saattavat julkisuudessa puhua hyvinkin pitkään ja hartaasti kyseisen ongelman korjaamisen tärkeydestä, ei tätä tosiasiaa muuksi muuta. Politiikassahan on – varsinkin vaalien alla – hyvin tavallista, että julkisuudessa puhutaan yhtä, mutta käytännössä sitten toimitaankin aivan päinvastaisella tavalla.

Näitä luetaan juuri nyt