Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kannattaako julkista taloutta kiristää? Velkaa pitää verrata suorituskykyyn

Blogit Ykkösketju 10.12.2012 18:00
Matti Vanhanen
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

Maailmalla väitellään perustellusti siitä, onko taantumassa järkevää kiristää julkista taloutta vai ei. Toiset väittävät, että julkisen talouden leikkaaminen taantumassa supistaa kansantuotetta entisestään ja valtion velkataakka kasvaa sitäkin enemmän. Toisten mielestä julkisen talouden velkaantuminen kasvattaa tulevaisuuden riskejä niin paljon, että on järkevämpää ottaa matokuuri ajoissa.

Vuoden 2008 syksyllä merkit näyttivät, että saamme niskaamme ainakin taantuman. Yleinen ohje meillä oli se, että valtion ei pidä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka syventävät taantumaa. Ja sama ohje oli voimassa vuonna 2009, kun jouduimme lamaan.

Koko  taktiikka perustui olettamukseen, että edessämme ei ole kaksoisvee -muotoinen lama, jossa elvytyspanoksia seuraa uusi pudotus.

Nyt suuressa osassa Eurooppaa ja kenties meilläkin ollaan tämän tosiasian edessä.

Väittäisin, että vastaus alkukappaleen kysymykseen riippuu valtion tilanteesta. Ruotsilla, jolla valtion velka on alhainen ja tuleva työvoimanäkymä myönteinen, on mahdollisuus perinteiseen elvytykseen.

Mutta onko Suomella voimassa olevien päätösten perusteella jotain syytä odottaa, että tuleva velanhoitokykymme olisi parempi kuin se on ollut viime vuosina? Onko työvoimamme määrä kasvussa kun tilastojen mukaan se tulee laskemaan? Ovatko yritykset lisäämässä investointeja Suomeen, joilla kasvava velkataakka hoidetaan? Onko tuottavuus kasvamassa julkisten palvelujen tuottamisessa? Onko teollisuutemme kustannuskilpailukykymme paranemassa? Hidastuuko eläkemenojen kasvu? Aleneeko korkotasomme muka edelleen?

Kun maita vertaillaan ja sanotaan, että USA on selvinnyt kriisistä paremmin kun se ei ole pelännyt julkista velanottoa, kannattaa tarkastella edellämainittuja kysymyksiä esimerkiksi Yhdysvaltain kohdalla. Vastaukset ovat parempia kuin Suomen kohdalla.

Suomen on laskettava myös se, mitä kohta sataan miljardiin kasvava valtion velka syö korkomenoina tilanteessa, jossa nykyistä poikkeuksellista ”turvasatama-asemaa” ei olisi.

Suomen kohdalla jättimäisen velanoton jatkamista ilman muutoksia ei voi tarkastella hakematta uskottavalla tavalla uudistuksia asioihin, joilla on vaikutusta tulevien vuosiemme reaalitaloutemme suuriin fundamentteihin. Velkaantumisen tasoa onkin verrattava taloudellisen suorituskykymme kehitykseen.

Makrotaloudellinen näkymämme on saatava sellaiseksi, että yritysten kannattaa lisätä investointeja Suomeen.