Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin – tai päinvastoin: EU:n on tiivistyttävä

Jaakko Iloniemi
Blogit Ykkösketju 11.1.2013 12:00

Kun Maastirchtin sopimusta valmisteltiin – kohta jo 20 vuotta sitten – tavoitteena oli alati tiivistyvä unioni. Ymmärrettiin, että se tapahtuu askel askeleelta eivätkä kaikki pysy tahdissa mukana, mutta suunta on yhteinen.

Kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin. Euron kriisistä selviäminen edellyttää sitä, että otetaan aimo askel kohti tiiviimpää raha- ja talousliittoa. Se on unionin tiivistymistä. Samaan aikaan unioni kuitenkin natisee liitoksissaan.

Britanniassa käydään kiivasta keskustelua siitä olisiko maan suorastaan erottava EU:sta vai riittäisikö joidenkin toimintavaltuuksien palauttaminen Lontooseen. Edessä olisi silloin joko ero tai avoliitto. Monia se hirvittää, varsinkin taloudesta vastaavia. Myös Yhdysvallat on huolissaan siitä, että Britannia saattaisi jättää EU:n. Se merkitsisi amerikkalaisille heidän näkemystensä entistä vähäisempää huomioon ottamista.

Erityissuhde Britanniaan on ollut amerikkalaisille arvokas vaikuttamisen keino myös EU-asioissa. Saksalaiset eivät ole yhtä herkkäkorvaisia kuin britit, kun Washington puhuu.

Britannialla on toinenkin sisäinen kiistanaihe. Skotlanti valmistautuu vähintäänkin höllentämään liittoaan Englantiin. Monet puhuvat itsenäisyydestä. Siitä vasta kummallinen tilanne tulisi jos Skotlannista tulisi EU:n jäsen ja Englanti jäisi sen ulkopuolelle. Ei kuullosta hyvälle EU:n yhtenäisyyttä ajatellen.

Belgia on jo pitkään ollut hajoamisen partaalla. Ennen ylivalta oli ranskankielisellä Vallonialla, maan eteläosalla. Nyt valtaa ja talouden voimaa on enemmän pohjoisessa, flaameilla. Siinä on pienoiskoossa sama ilmiö kuin EU:ssa : vauras pohjoinen, köyhä etelä. Siitä syntyy jännitteitä.

Italian yhdentyminen, joka alkoi puolitoista vuosisataa sitten, on edelleen puolitiessä. Jälleen sama asetelma: vauras pohjoinen, köyhä etelä.

Pohjoisessa on vahva kansanliike, joka haluaisi vapautua Etelä-Italian taloudellisesta rasitteesta ja nauttia omasta vauraudestaan.

Espanjassakaan ei yhtenäisyys ole mikään itsestään selvyys. Katalonialla on pitkät perinteet erillisalueena, jolla on oma kulttuurinsa ja oma kielensäkin. Sielläkin halutaan vähintäänkin löyhentää suhdetta Madridiin ja saada enemmän itsemääräämisoikeutta.

Kun kaiken tämän muistaa niin ymmärtää, miksi EU:n tiivistäminen on entistäkin vaikeampaa, mutta samalla myös entistäkin tarpeellisempaa. Mitä hajanaisempi Eurooppa on, sitä heikompi se on kilpailussa nousevien uusien talouden suurvaltojen kanssa. Sitä heikompaa on myös eurooppalaisten omavarainen turvallisuus.

Monessa maassa kansa haraa unionin tiivistymistä vastaan. Kadun miehen horisontti ulottuu vain kadun päähän saakka. Elleivät poliittiset johtajat nouse korkeammalle nähdäkseen kauemmaksi ja avartaakseen siten kansalaisten näköaloja, olemme kohta tilanteessa, jossa otamme kaksi askelta taaksepäin ja vain yhden eteenpäin. Sellainen unioni olisi jäsentensä yhteisten tavoitteiden kannalta taantuva. Aikana, jolloin tarvitaan entistä toimintakykyisempää unionia, jotta jähmettyneet taloudet saadaan taas kasvu-uralle.

Jaakko Iloniemi

Kirjoittaja on ministeri

Keskustelu

On huomattu, että näköalat avartuvat, kun onnistutaan pääsemään korkealle palkallisesti ja vallankäytön kannalta. Kadun miehelle riittää, että kadun päässä kuullaan ja kadun pää on myös näkyvissä, eikä jossain horisontin takana kuulumattomissa, näkymättömissä ja vaikuttamattomissa. Kadun miehelle demokratia on tärkeämpi kuin talouden kasvu, toisin kuin päättäjille, joiden valtaa demokratia lähinnä rajoittaa. Sitäpaitsi taloudet kasvoivat jo ennen EU:ta ja EMUA. Jos ei niin paljoa, niin sehän on vain hyvä. Suurimmat ongelmathan johtuvat päättäjien ja taloussyteemin pakottamasta liiallisesta rahan ja vallan ahneudesta.

”Kadun miehen horisontti ulottuu vain kadun päähän saakka. Elleivät poliittiset johtajat nouse korkeammalle nähdäkseen kauemmaksi ja avartaakseen siten kansalaisten näköaloja…”

Demokratia on siis EUssa pelkkä turhake, josta on vain riesaa! Sittenhän on turha pelätä vaikkapa sitä Kreikan sotilasjunttaa (terv Hassille!), sehän olisi vain tervetullut uudistus kun panisi ”kadunmiehen” kuriin ja suoraviivaistaisi päätöksentekoa!
Suomessa päätökset voisi tehdä joku Kekkosen näköinen visionääri…

Tunnelin päässä näkyvä valo on sammutettu säästösyistä.

Paikallinen kadunmies äänestää edustajansa parlamenttiin, poliitikon on ajettava kadunmiehen etuja. Kadunmies ymmärtää oman etunsa seuraavista asioista: työpaikat, koulut, turvallinen ympäristö, mukavuudet, turvattu sosiaalinen hallinto. Kaikki nämä asiat voidaan tarjota pienemmissä valtioissa, jos koko Euroopassa on sama valuutta ja lait, jotka perustuvat samaan arvopohjaan. Napoleonin antama lakipohja on vielläkin Euroopassa kaikkia ohjaava säädöskokoelma jota EU:n direktiivit matkivat. Slovakian ja Tzekin eroaminen oli esimerkki rauhanomaisesta hajaantumisesta. Vauraat alueet eivät halua elättää korruption ja muiden ongelmien vaivaamia alueita. Kansallisvaltiot ovat hajoamassa, jos EU tiivistyy. Perusajatuksen tulisi olla, että kukin maksaa elämisesnsä, nyt niin ei ole ja se aiheuttaa hajaannusta EU:n sisällä, kukaan ei luota toistensa sanaan, tai edes allekirjoitukseen. Perusta on mätä. Puolustuspolitiikka ja yhteinen ulkopolitiikka ei onnistu tällä pohjalla, loppujen lopuksi ne ovat määrääviä tekijöitä.

EU on jo lähtökohdiltaan naiivi utopia, jossa kulttuuriltaan ja työmoraaliltaan kaikenkirjavaa Euroopan tilkkutäkkiä ei kyetä harsimaan globaalisti kilpailukykyiseksi talousalueeksi, saati USA:n kaltaiseksi varsin yhtenäiseksi liittovaltioksi.

Tiivistämisessä ei auta edes nykyinen talouksien yhteisvastuullinen tasapäistämispyrkimys, jota harrastetaan Neuvostoliiton malliin sisäisillä keskinäisillä varojensiirroilla yhteisvaluutan pönkittämiseksi, ja samalla näivetetään koko talousalueen globaali kilpailukyky.
Vilppiä ja velttoilua harrastaneet maat ikäänkuin palkitaan tuilla ja lisälainoilla entisien maksamattomien päälle, ja taloutensa kunnolla hoitaneita rangaistaan lisämaksuilla ja -vastuilla.
Pian alkaa kriisimaiden, ensimmäisenä Kreikan velkojen anteeksi antaminen, ja ne lankeavat maksuun takaajamaille, myös Suomelle, ja näivettyminen etenee.
Ilman yhteisvaluuttaa EU:n elintasoerot olisivat suuremmat , mutta kokonaisuutena se olisi terveempi, kun jokainen maa saisi työntekonsa, tehokkuutensa, ja taloudenpitonsa järkiperäisyyden mukaan, eli ansioidensa mukaisesti.
Nythän näin ei ole, vaan kaukana siitä.

Jaakko Iloniemen kirjoitus jää tyhjän sanahelinän tasolle. Tosin hän ei ole yksin: sama ongelmahan vaivaa nykyisin käytännössä kaikkia euro-rahaliiton ja EU:n tiivistämisen puolesta puhuvia ”asiantuntijoita”. Kauniita fraaseja kyllä piisaa, mutta varsinainen sisältö pätevine perusteluineen puuttuu kokonaan.

Iloniemen teksti muistuttaa hämmästyttävästi entisen Neuvostoliiton johtajien vuodatuksia: sitä mukaa kun ongelmia ilmeni, niitä pyrittiin vähättelemään ja selitettiin, että kunhan vain pidämme tiukasti kiinni puoluekokouksen päätöksistä ja etenemme sosialismin rakentamisessa nykyistä pidemmälle, niin tämäkin ongelma poistuu ja kaikki muuttuu hyväksi…

Mikään sattuma ei olekaan, että monet kutsuvat EU:ta nykyisin Eurostoliitoksi. Yhteisiä piirteitä on niin paljon, ja niiden määrä on pikemminkin lisääntymässä kuin vähenemässä.

Valuuttaunioni on johtanut tahan asti noin 10 000 000 ihmisen tarpeettomaan tyøttømyyteen, jos ajatellaan etta puolet euroopan tyøttømyydesta voitaisiin valttaa jos kaytettaisiin kansallisia valuuttoja.

Missa kulkee Jaakko Iloniemen raja yhdentymisen tai valuuttaunionen hyvaksyttavalle inhimilliselle ja talouselle vahingolle?
Missa kulkee EU-komission raja?

Eilisen mies Iloniemi tarjoilee neuvostoideologiaa euvostoliitolle. Niikuin eivät kommentoijat en minäkään tunne enää vetoa yhteisöön, joka kiertää perussopimuksiaan ja jossa moraalikato tihkuu joka saumasta. Britannian tie olkoon meidänkin tiemme.

Eikö jo riitä, että on niomi ESM-sopimuksessa, jonka nojalla pankit saavat ryöstää kansakuntien kansallisvarallisuuden ja kansalaisten omaisuudet diktaattorin valtuuksin? Tarvitaanko vielä tiivistystä siksi, että pystyttäisiin estämään kansalaisten kapinointi? 600 miljoonan kolmannen maailman halpistyöläisten ja pakolaisten virran toteutus ja neuvostomenon täydellistäminen lakkauttamalla kansakunnat ja korvaamalla kaikki Europolilla, Natolla ja komissiolla. Nyt olisi viimeinen hetki todellakin kapinan ja vallankumouksen. Orjuus on jo lailla säädetty.

Iloniemi kirjoittaa tyypillisenä Keskuskomitean evp. kandidaattijäsenenä, siis Euvostoliiton komitean. Hän ilmeisestikin ymmärtäisi parhaiten EU:n – USA:n – Venäjän suhteiden triangelidraamaa. Jos pelkkää EU:ta haluaa tulkita, pari juttua tulee muistaa sen syntyjen historioista.

Pohja oli Saksan ja Ranskan sopu, mihin päästiin, kun sodan jälkeen ensi alkuun pystytetty Ranskan ja Englannin Länsi-Euroopan Unioni supistui toimistoksi Lontoossa. Sen täytti yleensä joku italialainen eläkeamiraali, vaikka suomalainenkin ”valtiomiekentraali” kelpasi joskus johonkin vastaavaan. Tuon Ranskan ja Saksan unionin materiaalinen pohja oli hiili ja teräs, samalla myös vanha tapa tulkita sotien syitä Euroopassa. Tuo materiaali on nyt haihtunut jonnekin. Hiiltä on yhä liikaakin ja joku intialainen osti teräkset.

Unionia kehitettiin sitten Ranskan, etenkin de Gaullen johdolla. Se merkitsi de facto, että Saksa maksoi osan Ranskan ydinaseen kehittämisestä. Englanti teki omansa USA:n avulla. Eli vanha ”kansallinen etu” hallitsi yhä. Kautensa lopussa de Gaulle yritti purkaa Ranskan keskusjohtoista systeemiä Saksan liittomalliin kasanäänestyksellä, jonka hän hävisi. Se oli valitettavaa eikä asiaa ymmärretty. Onnistuminen olisi tehnyt mahdolliseksi Ikivanhojen paikallisten, ns. pikku isänmaiden kehtyksen: mm. flaameille, tyrolilaisille, baskeille, katalooneille. Nyt se toteutettiin vain tsekkien ja slovakien kesken, tavallaan EU:n ulkopuolella.

Eli EU jäi ilman vanhat valtiolliset edut ”ylittävää” ideaa, voimaa. Tosi vahinko se oli. Toiseksi tuli sitten heikosti kyhätty yhteisvaluutta, jota on käytetty väärin tuon ”valtion edun” pohjalta. Jos EU yhä halutaan pelastaa sen kansalaisia tyydyttävällä tavalla, EURO:lla huiputtaneet tulisi panna lusimaan. Koska kyse on rikollisuudesta. Ja tuo 1969 Ranskassa hylätty siirtymä saksalaisen liittovaltion suuntaan tulisi ottaa uudelleen esiin tavoitteena.

Suomi voisi vaikuttaa asiaan vaatimalla EURO-rikollsia oikeuteen ja antamalla Ahvenanmaan kehittyä omaksi ”pikku isänmaakseen” sitä ehkä haluaville. Eli tosi oikeutta ja kohtuutta ja vapautta tulee puolustaa EU:ssa. Se tulee tehdä kansalaisten tasolla, ei ”komissariaateissa,” ei siis pakolla, ei edes pakkoruotsilla.

Tuo Penttijuhanin analyysi on mielenkiintoinen, osuva ja merkittävä.

Ja siitä huolimatta meidän mielestäni olisi pyrittävä löytämään keinot, joilla etenemme yhteistä eurooppalaista tulevaisuutta kohti, rikkomatta sitä positiivista mikä on jo saatu aikaan. Mutta rosmot voisi, ei vaan pitäisi panna vastuuseen aikaansaamastaan sotkusta.

Mutta yhtenä tien ja uutena alkuna voisi olla rakentaa EU todella alueiden pohjalta vaikkapa saksalaisen, siis amerikkalaisen mallin mukaan.

http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/10/eusta-euroopan-alueiden-liittovaltio.html

@ Hakki ###

”Analyysini” on lähinnä kommentoiva heitto, joka painottaa samaa asiaa kuin antamasi ”blogspot.”
Siinä viitataan juuri siihen aspektiin, että nuo ”traditionaalisen kansallisuudet,” historioiden teko siltä pohjalta, ovat osin kuin poliittista kehitystä jarruttava vankila. Mutta myös ongelma, josta tulisi keskustella, keskustella vakavasti. Sen ratkaisu määrää millainen on Eurooppamme.

Eurooppa on tavallaan ääririkas erilaisine kansallisine kuttuureineen. Pitäähän niitä arvostaa, mutta maanosan perinnäisen ”vapauden aatteen” tulee olla niiden edellä. Ei se nyt uhkaisi kokonaisuutta, jos se alusta alkaen nähdään sen oleellisena osana. Ja se olisi ideana jotakin, jonka voi tarjota esikuvana muille.

Itse asiassa on tosi omituista, ettei yksikään ns. valtiomies EU:ssa ole ajatuksen takana, ei ainakaan julkisesti ja näkyvästi.

Luultavasti Marx ja Engels pyörisivät haudoissaan, jos tietäisivät millainen sosialismin ja kapitalismin mutanttinen ristisiitos EU:ssa on luotu.
Maat ovat sosialistisen veljesavun hengessä vastuussa toistensa talouksista, tarkemmin; veronmaksajat kantavat vastuun muiden maiden taloustappioista ja tehottomuudesta, ja samaan aikaan pääomien ja työvoiman liikkuminen on vapaata hyödyttämässä omistavia piirejä, sekä kaiken taustalla suurpankkien spekulatiivinen toiminta on vapaata.
Leninkin luultavasti loihe lausuisi; ”Tämähän on sosialismin räikeää väärinkäyttöä!”

Kiitoksia ja terveisiä Alpolle. Olen iloinen siitä, että olet kolumnini lukenut ja viitsinyt sen johdosta myös esittää oman mielipiteesi.

Ero poliittisen johtajan ja kadunmiehen välillä on se, että jos poliittinen johtaja on tehtävänsä tasalla hän tietää ja osaa enemmän kuin kadunmies. Hänen käytettävissään on paljon asiantuntijoita, jotka omistavat kaiken aikansa poliitikon avustamiseen. Hyvä poliitikko osaa asiansa muutoinkin – tuskinpa kadunmiehet häntä muutoin olisivat vallineetkaan. Koska ovat valinneet he ovat osoittaneet luottamuksensa poliitikolle ja odottavat oikeutetusti häneltä viisasta ja taitavaa johtajuutta. Se on mahdollista vain jos hän näkee kauemmaksikin kuin kadun päähän – juuri siksihän hänet on korkealle asetettu,

Jaakko Iloniemi

@ Iloniemi tai Jaakko

” was stating his bias,” tuolla alussa. Kokemusta tulisi olla kylliksi sen näkemiseen, ettei ”Alpon terveisten” asetelmaa oikein tulisi esittää ihan noin vakavissaan. Kuka siis EU:n nykyisistä johtajista näkee pitemmälle kuin edessä olevan kadun puoliväliin? Kuka on viisas ja taitava? Eli eikö viisaus ja taito juuri nyt vaatisi poliitisen idean koko Euroopalle? Heikot ja jopa harhaan johtavat selittelyt eivät ole sitä. Ne ovat tyhmyyttä.

Euroopan valtio ovat kukin historiassaan kestäneet joskus paljonkin, jos niillä on ollut tavoite, mikä oli useinkin kansallisvaltio. Nyt esitetään jatkosta selityksiä, jotka ovat joskus fabulointeja, joskus väärää tietoa, joka deluusioita. Ne ovat vaarallisia, etenkin jos niihin aletaan uskoa. Eikö jotakin vastaavaa tapahtunut Suomessa jo sekä Kekkosen että Koiviston alla, mistä UM:n kokemuksen olisi tullut antaa esimerkkejä? Joissakin suhteissa näyttää siltä, että yhä ollaan samassa jamassa.

Eli eikö unionia Euroopassa tule tiivistää yhteisen näkemyksen alle? Sen tulisi olla näkyvä kaikille. Mikä nyt on, on kuuluvaa: sekavia selityksiä. Mikä ja missä on siis näkemys eli idea?

Hyvä Jaakko, populismi ja ääriliikkeet valtaavat aina ensimmäisinä kadun. Niin teki jo Adolf Hitler. Kultainen aamunkoitto jakaa ruokaa Ateenassa ja Islamistit Gasassa. Poliitikkojen on kuunneltava kadunmiestä tullakseen valituiksi, myös Euroopan parlamenttiin. EU:n alueella on kovin monta identiteetiä ja aatetta, ne hakevat voimansa kadulta ja kylistä. Ihmiset eivät luota keisareihin, jotka ovat kaukana ja puhuvat omaa kieltään. EU:n kieltä ei ymmärretä kadulla.

Näitä luetaan juuri nyt