Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Johann Sebastian Bach, pääsiäisen megaevankelista

Mikko Heikka
Blogit Ykkösketju 28.3.2013 17:00

Jouluna kirkot ovat täynnä. Pääsiäisenä kirkot ovat tyhjiä. Joulu on koko kansan juhla. Pääsiäinen on harvojen herkkua.

Joulun ja pääsiäisen vastakkainasettelu toistuu tiedotusvälineissä joka vuosi. Väitettä todistellaan nappaamalla kuva pääsiäisaamun messusta, joka ei todellakaan pullistele väenpaljoudesta jouluaaton hartauksien tapaan.

Nämä yleiset mielikuvat pääsiäisestä ovat kuitenkin väärät. Pääsiäisviikolla tullaan kuulemaan megaevankelista J.S Bachia. Hän on magneetti Amerikan megaevankelistojen tapaan. Genre on toinen, mutta vetovoima sama.

Vuonna 2011 kirkon musiikkitilaisuuksissa kävi 1,7 miljoonaa ihmistä. Suuri osa kävijöistä oli sellaisia, joiden side kirkkoon on ohut. Siis tässäkin mielessä J.S Bach on megaevankelista. Hän tavoittaa heitä, jotka ovat jääneet kirkon ulkokehälle.

Bachin megavoiman kohtaan joka pääsiäisenä passioissa. Ne ovat kuin luokkakokous. Tapaan kirkon penkissä heitä, joiden kanssa olen joskus opiskellut. Itse kukin on kulkenut omia teitään. Harvat ovat kolkutelleet sunnuntaiaamuisin kirkon ovia. Mutta Bachia tullaan kuuntelemaan. Istutaan hartaina kirkon penkissä ja itketään.

Mutta sehän on vain musiikkia! Eihän musiikki ole kirkon varsinaista toimintaa! Sehän on vain taidetta! Ei passioiden kävijöiden määrästä voi mitään päätellä. Siellähän istuu ateistejakin.

Olen vuosikymmenien ajan jokaisena pääsiäisenä hiljentynyt megaevankelista Bachin jalkojen juureen. Kirkot ovat täynnä. Lipuista taistellaan. Jokainen sisään päässyt on onnellinen. Passiot eivät ole vain taidetta ja musiikkia. Ne julistavat kirkon ydinsanomaa tavalla, joka koskettaa ja menee syvälle.

Olen nähnyt uskovien ja ateistien kuuntelevan itku kurkussa, kun Jeesus laulaa: ”Es ist vollgebracht”.

Hiljaisella viikolla ja pääsiäisenä kirkot ovat täynnä kärsimysmusiikin kuuntelijoita. Bach saarnaa kuitenkin myöskin pitkin kirkkovuotta. Kysyn, ovatko nuo 1,7 miljoonaa kirkkovierasta väärässä?

En usko väitettä, että kirkot ovat tyhjiä. On osattava nähdä kirkon toiminnan koko kirjo jouluhartaudesta passioihin. Kirkot ovat täynnä eri tavoilla kirkkovuoden erilaisissa juhlissa. Tässä olisi medialla skarppaamista! Hyvät toimittajat, silmälääkärillä käynti auttaa!

Mikko Heikka

Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan emerituspiispa.

Keskustelu

”Olen nähnyt uskovien ja ateistien kuuntelevan itku kurkussa, kun Jeesus laulaa: ’Es ist vollgebracht’. ”

Kenties kirjoittaja on saattanut nähdä tämän liikuttuneen ateistin. Toisaalta, mitä sitten siitä pitäisi päätellä? Liikutun myös mm. Victor Hugon Kurjista. Haluaako kirkko todellakin alkaa verrata itseään fiktiokirjallisuudesta nauttivien lukupiiriin?

Rohkenen olla kovasti eri mieltä Mikko Heikan kanssa Bachin evankelistan roolista. Varmaan hänellä sellainenkin on, mutta kyllä Bachin passioita kuuntelemaan mennessä usein mennään nimenomaan kuuntelemaan suurta musiikkia, kokemaan suuri taide-elämys. Heikka kirjoittaa: ”Mutta sehän on vain musiikkia! Eihän musiikki ole kirkon varsinaista toimintaa! Sehän on vain taidetta! Ei passioiden kävijöiden määrästä voi mitään päätellä.” Ihmettelen kovasti sitaatin kahta vain-sanaa – muuten olen samaa mieltä. Heikka osoittautuukin siis taiteen väheksyjäksi, ja on itse selvästi passioesityksissä VAIN evankeliumia kuuntelemassa. Silti olen vain-sanoja lukuunottamatta valmis allekirjoittamaan nuo lauseet. Muuten, passioita voidaan esittää muuallakin kuin kirkossa. Näin jokunen vuosi joltain ulkomaiselta tv-kanavalta Berliinin Filharmoniassa taltioidun Johannes-passion esityksen, jonka johti Simon Rattle. Filharmonian suuri sali oli täynnä hartaita kuulijoita, kuten kaikissa muissakin konserteissa – ja yleisö eri puolilla Eurooppaa sai nauttia tästä ei-kirkollisessa ympäristössä esitetystä passioista. Tänä vuonna heillä muistaakseni on Matteus-passio ohjelmassa.

Kristinuskon suuri merkitys eurooppalaiselle taiteelle on kiistaton, erityisesti musiikille ja kuvataiteelle. Nykyinen kuulija tai katsoja voi hyvinkin olla ateisti, mutta nerokkaasta taiteesta hän voi silti nauttia, ilman että siihen liittyy omakohtaista uskonnollista tunnetta. Itse aktiivisena klassisen musiikin kuuntelijana nautin suuresti Bachin lisäksi monien muidenkin säveltäjien kirkollisesta musiikista, mainittakoon erityisesti, Haydn, Mozart, Beethoven, Schubert, Brahms… Kuten liikutun heidän muustakin musiikistaan, voin liikuttua kirkkosävellystenkin hienoimmista ja puhuttelevimmista kohdista – siis musiikkina hienoimmista. Vaikka olen ateisti.

Hauska yksityiskohta: koulusaksansa varmaan hyvin lukenut Heikka kirjoittaa Jeesuksen laulavan, nykykieliopin mukaisesti, ”Es ist vollgebracht”, mutta sellaista kohtaa en kummastakaan passiosta löydä, katsoin juuri molempien partituureja. Bachin teksti kuuluu, varmaankin tuon ajan saksalaisen raamatunkäännöksen mukaisesti: ”Es ist vollbracht” (Johannes-passion kohtaus n:o 57, evankelistan ja Jeesuksen resitatiivi).

Merkittävä osa musiikista on jonkun muusan innoittama. Jumala oli Bachille muusa siinä kuin ”Elise” Beethovenille. Ei noiden innoittamana syntynyt musiikki tarkoita, että olisin myös muusan fani.

Vertailun vuoksi ateistina kykenen täysin pitämään Sprit in the skysta, vaikka siinä Jeesuksesta lauletaankin, ja kuten kappaleen juutalainen säveltäjä, en usko Jeesukseen.

Näitä luetaan juuri nyt