Hallituksen tärkeä viikko: Sumuinen talousnäkymä on kirkastettava kehysriihessä

Hallitus kokoontuu kehysriiheen ja kokouksen vastuu on suurempi kuin kesäkuun 2011 hallitusneuvotteluissa. Yleinen talousnäkymä on edelleen sumuinen ja tässä tilanteessa on äärimmäisen tärkeää se, että valtiovalta paaluttaa selkeästi ratkaisut, joita makrotasolla taloudessa tehdään.

Hallitusohjelmassa hallitus antoi kaksi makrotason sitoumusta markkinoille.

Ensimmäinen niistä oli valtion velkasuhteen kääntäminen selkeään laskuun.

”Hallituksen tavoitteena on valtiontalouden velan ja kokonaistuotannon suhteen kääntäminen selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitus tavoittelee määrätietoisin toimin ja mahdollisimman nopeassa aikataulussa valtiontalouden tasapainoa sekä ennusteita vahvempaa talouskasvua.”

Toinen tätä tavoitetta täsmentävä lupaus oli, että vuotuinen alijäämätaso on vuonna 2015 korkeintaan 1 prosenttia vuoden BKT:sta.

”Hallitus sitoutuu toteuttamaan uusia lisäsopeutustoimia, mikäli valtion velan bruttokansantuoteosuus ei näytä kääntyvän laskuun ja valtion talouden alijäämä näyttää asettuvan yli 1 prosenttiin bruttokansantuotteesta.”

Tämä numeraalinen täsmennys oli sikäli välttämätöntä, että velkasuhde voi kääntyä laskuun jo sillä, että pitkän taantuman jälkeen tulee yksi selvästi paremman bkt:n kasvun vuosi. Siksi numerolla määritelty 1 prosentti eli 2 miljardia euroa on tärkeä ja luottoluokittajat ovat varmasti kirjanneet sen ylös, koska se oli ainoa täsmällisesti ilmaistu lupaus. 2 miljardin ja 7 miljardin välillä on ilman suurennuslasia havaittava ero, jota ei voi vaikenemalla piilottaa.

Ymmärrän hyvin, että kun talouskasvua ei ole saatu aikaan, käy taantumassa tavoitteen saavuttaminen erittäin vaikeaksi ja jotta taantuma ei syvenisi, hallitus ”venyttää” aikataulua eteenpäin. Hallituksen johdon puheissa on viime aikoina puhuttu vain velkasuhteen ”taittamisesta”, joka sekin on lievempi ilmaus kuin hallitusohjelmassa käytetty. Mutta yhden prosentin rajauksesta ei ole pitkään aikaan muistutettu.

Mikäli ”suhdannesyistä” sallitaan sitoumukselle aikalisä, pitää tämä kyetä viestimään markkinoille ja kansalaisille selkeästi: miksi näin toimitaan ja mitä korvaavia krooniseksi muuttunutta alijäämää pitemmällä ajalla korjaavia päätöksiä tehdään.

Päätökset julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseksi ja menokurin ylläpitämiseksi ymmärretään. Samoin päätökset työurien pidentämiseksi osataan laskea kansantalouden numeroiksi. Ja myös toimet, joilla kannustettaisiin yksityisiä pääomia pankkilainoituksen sijaan yritysten kasvun rahoitukseksi vaikuttavat kasvunäkymään. Ja myös kilpailukykyyn on vastattava. Teknologiateollisuuden Jorma Turunen tiivisti tähän liittyvän kysymyksen hyvin : ”Vientimme tasopudotus näyttää pysyvältä, koska Suomen kilpailukyky ei riitä luomaan tarvittavaa kasvua”. Tämä asia on hallituksen sijasta työmarkkinajärjestöjen pöydällä.

Taantumassa kaikilla on vaikeuksia. Jokaisen asemaa helpottaa julkisen taloutemme hyvä luottoluokitus ja sitä pitää varjella. Kun sitä varjellaan, syntyy automaattisesti myös päätöksiä, jotka kaventavat kestävyysvajetta. Tässä on kyse yritysten kannalta yleisestä toimintaympäristöstä, jonka vakaus ja pitkäjänteisyys ovat niitä kilpailutekijöitä, jotka auttavat Suomessa toimimista.