Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Eriytyvät peruskoulut

Blogit Ykkösketju 24.1.2014 19:00
Osmo Soininvaara
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Sosiaalinen liikkuvuus on Pohjoismaiden suuria valtteja.

Ei ole vain oikeudenmukaista, että köyhistäkin oloista voidaan nousta koulutuksen kautta merkittäviin asemiin. Se on myös suuri kansallinen vahvuus, koska näin koko kansan lahjakkuusvarat saadaan käyttöön.

Kapea olisi rekrytointipohja, jos osaamisammatteihin pitäisi valita vain kapean eliitin lapsista. Näin on laita monissa maissa.

Yhdysvalloissa – maassa, jossa juoksupojan piti voida kohota pääjohtajaksi – sosiaalinen liikkuvuus on hidastunut merkittävästi ja pudonnut jo Britannian tasolle ja Britanniaa on sentään pidetty vahvana luokkayhteiskuntana. Tällainen on hirvittävää henkisten voimavarojen haaskausta.

Puutetta Yhdysvallat joutuu paikkaamaan mittavalla aivotuonnilla. Maan korkeakouluissa opiskelee jo 760 000 ulkomailta haalittua lahjakasta opiskelijaa.

 

Tasa-arvoisilla koulutusmahdollisuuksilla on aivan ratkaiseva vaikutus sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Harvoin on Suomessa oltu niin väärässä kuin olivat ne, jotka vastustivat rinnakkaiskoulujärjestelmän korvaamista koko ikäluokan yhteisellä peruskoululla. Peruskoulu on ollut hyvä seulomaan koko ikäluokasta valopäät.

Yhtenäinen peruskoulu on kuitenkin uhattuna pääkaupunkiseudulla, jossa koulujen väliset oppimiserot kasvavat ja jossa yhä useampi akateeminen perhe lähettää lapsensa leimautuneen lähikoulun sijasta johonkin kieli-, matematiikka- tai musiikkipainotteiseen kouluun, tai mihin tahansa, kunhan pääsee pois siitä lähikoulusta.

Jos koulussa on paljon oppilaita, jotka tarvitsevat opettajan erityishuomiota, omalle lapselle opettajan aikaa jää vähemmän. Taustalla on tietysti sosiaalisten erojen kasvu ylipäänsä ja asuinalueiden eriytyminen maksukyvyn mukaan.

Koulujen eriytyminen on perin huono juttu. Pienenä lohtuna voi sanoa, että Ruotsissa asiat ovat vielä huonommin.

Ruotsissa on suosittu yksityisiä kouluja julkisten koulujen vaihtoehtona ja seurauksena on ollut koulujen vielä jyrkempi eriytyminen ja surkea menestys Pisa-vertailussa, jossa Ruotsin tulokset ovat vajonneet nyt jo Yhdysvaltainkin alapuolelle.

On vaadittu, että koulujen eriytymisen estämiseksi pitäisi koulun valinta kieltää ja osoittaa kaikki tasapuolisesti lähikouluun. Tämä voi auttaa hetkellisesti mutta ei pitkään.

Koulutetuille perheille lasten hyvät oppimismahdollisuudet ovat niin tärkeitä, että he muuttavat mieluummin hyvän koulun lähelle kuin panevat lapsensa huonoksi uskottuun kouluun. Alueiden välinen eriytyminen kiihtyisi entisestään.

Yritykset salata koulujen välisiä eroja vain pahentavat asiaa. Huhut ovat aina totuuttakin kamalampia.

 

Koulujen eriytyminen on estettävä, mutta ei kieltämällä koulun valitseminen. Koulujen välisiä eroja on tasoitettava antamalla enemmän voimavaroja – siis rahaa – sinne, missä opettaminen on vaikeinta.

Helsingin opetusvirastolla määräraha positiiviseen diskriminointiin eli siihen, että kouluille, joissa oppilaiden tausta on heikompi, annetaan enemmän rahaa. Toimi on oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön. Tarkoitukseen on vaivaiset kolme miljoonaa euroa. Paljon vähäpätöisempiin asioihin käytetään rahaa paljon enemmän.

Rahan pitäisi olla niin suuri, että vanhemmat voivat luottaa lapsensa saavan lähikoulussa yhtä hyvää opetusta kuin muuallakin. Kannattaisi kymmenkertaistaa.