Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Ei soitellen suhdannesotaan

Juhana Vartiainen
Blogit Ykkösketju 23.7.2013 11:00

Sitä mukaa kun huonot
suhdanneuutiset kasautuvat, kysymys talouskasvun tukemisesta suhdannepolitiikan
avulla nousee perustellusti esiin. Suomen tapauksessa tämä tarkoittaa
ensisijaisesti finanssipolitiikkaa. Rahapolitiikka ei ole omissa käsissämme ja
se on joka tapauksessa aivan riittävän kevyttä Suomen suhdannetilanteen
kannalta. Finanssipolitiikasta voidaan sen sijaan keskustella.

Finanssipoliittiseen
elvytykseen ei kuitenkaan pidä lähteä kuin soitellen sotaan. Sen perusteleminen
alkaa huolellisesta analyysistä, jolla selvitetään suhdannekuopan syvyys sekä
julkistalouden rakenteellinen tasapaino.

Suhdannekuopan syvyys eli
suhdannekuilu tarkoittaa prosentuaalista poikkeamaa toteutuneen
kokonaistuotannon ja potentiaalisen kokonaistuotannon välillä. Potentiaalinen
kokonaistuotanto on puolestaan se kokonaistuotannon taso, joka toteutuu jos
talous on täsmälleen tasapainossa, niin ettei vallitse sen enempää
matalasuhdanne kuin ylikuumeneminenkaan.

Kuilulaskelma on tietysti hyvin epävarma, mutta epävarmuus ei tee sitä arvottomaksi. Suhdannekuilun
laskeminen edellyttää, että arvioidaan potentiaalinen tuotanto, jota ei voida
suoraan havaita. On siis arvioitava se tuotannon taso, joka toteutuisi jos
euroalue ja maailmantalous olisivat normaalitilassa ja Suomen kansantalous
olisi sopeutunut tähän normaalitilaan.

Potentiaalinen kokonaistuotanto on yhtä
kuin potentiaaliset työtunnit kertaa potentiaalinen tuottavuus. Työtunnit
riippuvat työikäisen väestön määrästä, osallistumisasteesta, rakenteellisesta
(normaalitilan) työttömyysasteesta ja keskityöajasta. Kaikkien näiden suhteen
on kyettävä arvioimaan, miten paljon tällä hetkellä poiketaan normaalitilasta.

OECD:n tuoreessa
toukokuun Economic Outlookissa Suomen suhdannekuilu on arvioitu 2,4 prosentiksi
vuodelle 2013. Sen valossa meillä on siis ilman muuta matalasuhdanne, mutta vain
noin runsas puolet euroalueen luvusta (4,2 prosenttia). Emme ole missään
syvässä lamassa.

Suhdannekuilulaskelma on välttämätön lähtökohta, kun lähdetään
arvioidaan ekspansiivisen politiikan tarvetta ja edellytyksiä. Elvytyksen tarve
on sitä suurempi, mitä syvempi on kuilu. Jokainen vuosi, jonka talous viettää
potentiaalisen tuotantonsa alapuolella, merkitsee hyvinvointitappiota: emme
käytä kaikkia niitä resursseja, joilla hyvinvointia voidaan luoda. Siksi
suhdannepolitiikkaa – raha- ja finanssipolitiikkaa – kannattaa harjoittaa kun
talous on taantumassa.

Kuilulaskelma antaa myös
lähtökohdat toiselle välttämättömälle arviolle: miten suuri osa nykyisestä
julkistalouden alijäämästä korjaantuu itsestään kun kuilu umpeutuu ja miten
suuri osa on rakenteellista ja vaatii pysyviä sopeutumistoimia. Suhdanteita
tukevan finanssipolitiikan on nimittäin oltava sopusoinnussa julkisen talouden
tasapainon kanssa.

Julkistalouden tilapäisessä alijäämässä ei ole mitään pahaa,
mutta julkistalouden on palattava tasapainoon kun suhdannekuilu umpeutuu.
”Elvytys” on hiekalle rakennettu, jos se johtaa räjähtävään velkaantumiseen. Velkaantumisen
keskeyttämisestä lankeaa myöhemmin myös lasku korkeamman työttömyyden ja
hyvinvointitappioiden muodossa.

Suomen tapauksessa edessä
on lisäksi tällä ja ensi vuosikymmenellä jatkuva, ikääntymisestä johtuva
julkistalouden heikkeneminen. Siksi Suomessa on jo nyt kyettävä osoittamaan,
millaisilla toimilla kestävyysvaje nujerretaan.

Ekspansiivista
finanssipolitiikkaa voidaan siis harjoittaa, mutta sen tulee perustua
suunnitelmaan, jossa julkinen talous tasapainottuu. Suhdannepolitiikkaa ei pidä harjoittaa
sokeasti, kuvitellen että ensin pannaan talouteen vauhtia ja sitten aikanaan
korjataan julkistalouden ongelmat. Finanssipolitiikka ei tepsi, jos se ei luo odotuksia
tulevasta tasapainosta – ja olisi täysin vastuutonta lähteä keventämään
finanssipolitiikkaa niin kauan kuin julkistalouden tulevaisuus on hämärän
peitossa.

Siksi, aivan kuten Valtiovarainministeriön tuoreessa
Talouspolitiikan Strategiassa
suositetaan, Suomessa pitää luoda tiukka marssijärjestys, samaan tapaan
kuin mitä taloustieteilijät laidasta laitaan suosittelevat Euroopan kriisimaille. Ensin
on päätettävä sellaisista rakenteellisista uudistuksista, joilla julkistalous
saadaan kohtuullisessa ajassa kuntoon.

Kuten on moneen kertaan todettu, työn
tarjontaa lisäävät rakenteelliset uudistukset ovat tässä tehokkain keino.
Uudistuksia ei tarvitse panna toimeen ensi viikolla, mutta päätösten
”tiekartta”, muoti-ilmausta käyttääkseni, pitää olla olemassa, ja muutenkin
kuin epämääräisinä lupauksina.

Työllisyyttä kohentavat rakenteelliset
uudistukset nostavat talouden potentiaalia. Niinpä ne, paradoksaalista
kylläkin, ”teknisesti” syventävät taantumaa, koska kuilu nykytilan ja
normaalitilan (potentiaalin) välillä paisuu. Mutta juuri tämä luo perustelut ja rahoitusmahdollisuudet
finanssipoliittiselle ekspansiolle.

Kun tulevaisuuden potentiaali on riittävän
hyvä, ei finanssipolitiikan keventäminen vaikkapa julkisia investointeja
kasvattamalla ole vaikeaa eivätkä rahoitusmarkkinat suhtaudu siihen
epäluuloisesti.

Olisi sen sijaan hyvin vaarallista,
jos nyt lähdettäisiin poliittisen paineen alla kasvattamaan julkisia vastuita,
ilman, että ehdollisuus rakenteellisille uudistuksille toteutuu. Toivottavasti
päättäjät ymmärtävät ehdollisuuden.
Elvytyshalut ovat varmaan monilla kovat, mutta sitä pikkuleipäpurkkia ei pidä
avata ennen kuin rakenneuudistusten kitkerämmät pillerit on nielty.

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,”sans-serif”;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-bidi-font-family:”Times New Roman”;
mso-bidi-theme-font:minor-bidi;
mso-fareast-language:EN-US;}

Juhana Vartiainen

Kirjoittaja on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ylijohtaja.

Keskustelu

Vartiaisesta pitää tehdä ministeri uudistamaan rakenteita.

Näitä luetaan juuri nyt