Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Ei keskusjohtoiselle rahaliitolle – kansallinen itsemääräämisoikeus on säilytettävä

Sixten Korkman
Blogit Ykkösketju 12.12.2012 16:00

Eduskunta käy keskustelua Suomen EMU-politiikasta, joka on myös joulukuun huippukokouksen keskeinen aihe. Tarkoitus on hyväksyä pankkiunionia koskevia suunnitelmia ja linjata rahaliiton finanssipolitiikkaa. Jälkimmäiseltä osin ovat vastakkain keskitetyn ja hajautetun finanssipolitiikan malli. Suomen tulee tukea jälkimmäistä.

Seuraavat kolme vaatimusta on vaikea sovittaa yhteen:

Ensinnäkin haluamme säilyttää kansallista itsemääräämisoikeutta – ainakin kansalaisia välittömästi koskevissa kysymyksissä ja budjettivallan osalta. Näin siksi, että kansalaisten solidaarisuus, lojaalisuus ja identiteetti ovat edelleen vahvasti sidoksissa kansallisvaltioon.

Toiseksi on kunnioitettava demokratian pelisääntöjä, se on välttämätöntä politiikan legitimiteetin turvaamiseksi.

Kolmanneksi olemme EMU:n jäseniä, ja aiomme olla sitä jatkossakin.

Nykytilanne on hankala kompromissi, jossa EMU-päätökset ajoittain vaikeuttavat kansallisen itsemääräämisoikeuden ja demokratian pelisääntöjen kunnioittamista. Uusia, itsemääräämisoikeutta kaventavia päätöksiä tulee siksi hyväksyä vain, jos ne ovat aivan välttämättömiä EMU:n toimivuuden kannalta.

Poliittinen unioni kuuluu tässä katsannossa fantasioiden maailmaan. Siihen ei ole nykyisessä Euroopassa mitään edellytyksiä.

Fiskaalinen unioni tarkoittaisi nykyistä paljon keskusjohtoisempaa järjestelmää, jossa olisi ylikansallinen budjettikuri ja jossa yhteisvastuuta kasvatetaan.

Yksittäisen jäsenmaan budjettikuria ei kuitenkaan voi turvata superkomissaarin avulla tai Brysselistä käsin. Sitä syntyy vain, jos kansalliset hallitukset omaksuvat vastuun sen toteuttamisesta ja kansalaiset sen hyväksyvät. Yhteisvastuu tarkoittaa perusteettomia tulonsiirtoja ja moraalikatoa. Finanssipolitiikan ylikansallisuus on väärä kulkusuunta.

Rahaliiton toimivuuden tärkein edellytys on niinsanotun no bailout-säännön johdonmukainen toteuttaminen. Jokaisen jäsenmaan pitää kantaa vastuuta omista sitoumuksistaan. Jos se osoittautuu ylivoimaiseksi, on maksukyvyttömyys todettava ja luottotappiot langetettava lainoittajille.

Näin rahoitusmarkkinat vaatisivat huonon talouspolitiikan maiden koroissa tuntuvia riskipreemioita, mikä patistaisi talouspolitiikan korjaamiseen. Markkinakuri voi ajoittain olla liian heikko tai raju – mutta on silti luotettavampi kuin vakaus- ja kasvusopimus.

Omavastuun ja sijoittajavastuun vaatiminen edustaa hajautetun päätöksenteon mallia, joka kunnioittaa kansallista itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa myös rahaliiton oloissa. Siihen sopii jäsenmaiden vastuun korostaminen (niinsanottu fiscal compact). Tämä oli Maastrichtin sopimuksen idea.

Pankkiunioni on tässä katsannossa hyväksyttävä hanke. Integroituneet rahoitusmarkkinat vaativat yhteisiä pankkitoiminnan puitteita: ylikansallista säätelyä, valvontaa ja huonojen pankkien selvitysjärjestelmää.

Valvonnan pitää olla vahvaa ja vaikeuksiin joutuvien pankkien tappiot pitää ensisijaisesti kattaa omistajien ja muiden velkojien kuin tallettajien varoja käyttäen (ns. ”bail-in”), jolloin kriisihallinnan rahoitustarpeet jäävät pieniksi. Pankkiunionin rooli on sen varmistaminen, että omistaja- ja sijoittajavastuun toteuttaminen ei aiheuta systeemisiä ongelmia.

Voiko vaatia sijoittajavastuun toteuttamista ja samalla hyväksyä sen, että olemme jo parin vuoden aikana rikkoneet no bailout-sääntöä myöntämällä tukirahoitusta kriisimaille? Vastaus on: kyllä, kriisissä joudutaan rikkomaan pyhiäkin periaatteita – jos kriisiin ajaudutaan ilman valmiuksia sen kohtaamiseen ja jos vaarana on ajautuminen kriisin eskaloitumiseen. Viime vuosina hädissä tehdyt päätökset on nähtävä sitä taustaa vasten, että on kiireessä ja suuren epävarmuuden vallitessa jouduttu hakemaan yksimielisesti hyväksyttäviä ratkaisuja.

Keskustelussa EMU:n tulevaisuudesta tilanne on toinen. Nyt on aikaa rauhassa pohtia eri vaihtoehtoja. Niistä käytävässä keskustelussa on syytä suhtautua kriittisesti niin Etelä-Euroopan toivomaan yhteisvastuuseen kuin Saksan vaatimaan keskusjohteisuuteenkin budjettipolitiikassa.

Sixten Korkman

Kirjoittaja toimii Aalto-yliopistossa Professor of Practice -tehtävässä. Professuurin ala on taloustiede.

Keskustelu

”Poliittinen unioni kuuluu tässä katsannossa fantasioiden maailmaan.”

No juuri tämähän on selkeä federalistien tavoite! Esim romppu-Hermanni ja Stubbi ajavat nimenomaan tätä. Eikähän liittovaltio eli Euroopan Yhdysvallat tietysti mitään muuta voi tarkoittaakaan. Suurin ongelma ovat ihmiset, kansalaiset: selkeä enemmistö ei liittovaltiota halua eli projektia on ajettava demokratian ohi ja selän takana. Tämä vuoksihan kaikki EUhun liittyvät kansanäänestykset ovat myrkkyä federalisteille.

Olisi sen voinut sanoa vieläkin selvemmin. EU:n johdossa on Bortukalilainen ja keskuspankin johdossa Italialainen. Komissio, joka johtaa käytännössä EU:n päätöksentekoa on virkamiehistö. EU:n sisälle on syntynyt meppien ja lobbareiden ihmislaji, joka elää yhdessä suuren virkamieskunnan kanssa. Nämä ihmiset ovat viemässä sitä valtaa joka kuuluu meille, Suomen kansalaisille. Poliitikkomme ovat myymässä osaa Suomen suvereniteetista, mihin hintaan se myydään? Nyt olemme myymässä saamatta maksua, päinvastoin olemme maksamassa. Suomi tarvitsee turvallisuutta, sitä on osattava vaatia.

Turha on puhua euron kriisien ratkaisukeinoista. Niitä ei ole. Edes Kreikan ongelmaan ei ole löytynyt keinoja. Eikä löydy. Se, että romahdusta lykätään milloin milläkin hätäpaikkauksella, ei ole mikään ratkaisu. Turha on tehdä sopimuksia sellaisten maiden/kulttuurien kanssa, joilla ei ole aikomustakaan muuhun kuin omiin itsekkäisiin lyhytaikaisiin hyötyihin.

Suomen kannalta ainoa oikea vaihtoehto on se, että otetaan mallia Ruotsista ja Tanskasta. Mitä pitemmälle asiaa lykätään, sitä kalliimmaksi se meille tulee.

Sanokaa minun sanoneen.

Eurooppaa arvioidessa on muistettava, että se oli rationaalinen rakenne ja ratkaisu, osaksi ideoitu jo sodan aikana Washingtonissa. Sitä edelsi Ranskan ja Englannin yritys panna pystyyn Länsi-Euroopan Unioni – mikä sen nimi nyt milläkin kielellä oli. Se oli tähdätty hiukan Saksaa vastaan. Mutta Hiili- ja Teräsunioni sitoi sitten Ranskan ja Saksan ”ikuisen rauhaan,” joita oli tosin ollut joukko jo aiemminkin – ei vähiten Euroopassa.

Ranska, joka säilytti johtoaseman aina de Gaullen ajan loppuun, näki EU:n ”kansakuntien liittona.” Sen kansalliset kulttuurit ovat todella vahvempia kuin NL:n blokissa, jota nimitettiin ”kansakuntien vankilaksi,” ja joka hajosi sellaisena. Se kannattaa muistaa. Tuohon aikaan, ennen EURO:a de Gaulle jo kielsi Brittien pääsyn unioniin. Syyt olivat taloudellisia: hän näki Punnan ja Lontoon Cityn USA:n Dollarin Troian hevosena. Oikeassa hän näyttää muuten olleen, ainakin osin. Tai jos noita ”vanhoja” muistelee, niin USA otti maksun asevoimastaan, joka de facto takasi Euroopan. Näinkin sen voi nähdä. Eli tuossa suunnassa tämä oli ja on yhä pulma.

Mutta kyllä Eurooppa tarvitsisi yhteiden pohjan, strategian, etujen määrityksen, jos se haluaa koskaan olla muuta kuin vanha haaska, jolta muut käyvät syömässä. Ja jos ja kun EURO on olemassa, eikö se tulisi tukea ”laillisella järjestelmällä.” Eikö ole jotenkin irrealistista kuvitella, että ilman omaa ”rikospoliisia” ja ”rangaistuksia” omaa valuuttaa voi todella pitää elossa ja arvossaan? Eli jotakin Euroopan tulevaisuuden kuvasta puuttuu, kuten tavoite, koko idea. Pari vuotta rationaalisen Napoleonin alla voisi auttaa – ulos koomisista näpertelyistä.

Papandreun äidillä on Sveitsin pankkitilillä 550 milj euroa joka on korruptiorahaa. Miten näin toimivien yhteiskuntien kanssa voi alkaa niiden takuuumieheksi? Lentokoneet lentää ja ravintolat on täynnä , ei siis mitään ongelmia mies on tulossa takaisin Italian johtoon.

Penttijuhani kirjoitti:” Pari vuotta rationaalisen Napoleonin alla voisi auttaa…”
Mitä roskaa – näitä vahvan Johtajan haikailijoita, vaikka sitten rivien välissäkin, tuntuu aina säännöllisin väliajoin nousevan; vain sitten taas kadotakseen historian raunioläjille. Kirjoituksessasi oli paljon muutakin kestämätöntä argumentointia, kuten ” Tai jos noita ”vanhoja” muistelee, niin USA otti maksun asevoimastaan, joka de facto takasi Euroopan….”
Höpö.höpö.
EU jos mikä on nin ytimeltään Bilderbergiläis-vapaamuurarillinen sotku, jonka päämääränä on lopulta yhden Maailmanhallituksen luominen globaalin taloudellis/poliittis/sotilaallisen kaaoksen seurauksena, johon rapparit ovat meitä tietoisesti viemässä heidän 33.asteen moton mukaisesti – mikä on Ordo ab Chao eli kaaoksesta järjestys.
Hegeliläistä (teesi-antiteesi-synteesi)dialektiikkaa hyödyntäen meitä ollaan siis suunnitellusti viemässä kaaokseen, johon on myös jo olemassa valmis Ratkaisu, so. New World Order.
Aiheesta lisää mm. http://vartiopaikalla.wordpress.com/ sekä http://koti.phnet.fi/petripaavola/vapaamuurarit.html

@2much 4 U ###

En usko Bilden- tai Bulden- bergi tai burgilaisilla olleen tekemistä sen kanssa, että II Maailmansodan jälkeen haluttiin lopettaa Ranskan ja Saksan sotimiset. Motiivien joukkoon voi hyvin sijoittaa senkin, että I MS:n lopusta lähtien merkittävät USA:n sijoitukset Euroopassa olivat hankaluuksissa näissä sodissa.

Tuosta Hiili- ja Teräsunionin tuottaneesta ajasta on vain edetty ulos. Hiiltä tulee jo muualta ja puolet teräksistä ovat Intian omistuksessa. Eli pulma on nyt tai yhä osin sama kuin tuota Euroopan alku-unionia perustettaessa. Englannilla ja Ranskala on oma ydinase, joka riittää mm. Saksaa vastaan, ei paljon muuhun. Ranska säästi Natossa sen tehdäkseen. Saksa taas alkoi säästää NL:n luhistumisen jälleen. Kyseessä on siis ”kansallisten tavoitteiden” epäsoinnut lännessä, ei mikään humpuukkisalaliitto. Ei mm. muurareilla ole edes miehittämättömiä lennokkeja, kun muutama ydinpommi olisi tarpeen.

Eurooppan on historiassaan loikkinut kiriisestä ja katastrofeista toiseen. Nyt sitä näyttäisi uhkaavan tilanne, joka 1930-luvulla tuotti sisällissodan Espanjassa, diktaattoreita Italiassa, Saksassa, Portugalissakin – Kreikassa tietenkin. Ja yksi selvä syy on, ettei ole näkemyksiä, jotka olisivat yhteisiä. Ja kun ongelmat ovat selviä finansseissa, siellä tarvitaan pomo, joka korjaisi ne, joita EK:n ja EURO:n teossa tehtiin. Kyse on siis keskuspankkikurista, sen ylläpidosta. Toiseksi budjettikurista ja sen kunnioituksesta. LIsäksi tarvitaan näkemys siitä, mikä on tarpeen, jos Eurooppa haluaa olla muuta kuin haasta, jolta muut käyvät syömässä.

Kohta ollaan suomessakin tilanteessa, että tarvitaan se ns. troikka pysäyttämään syömävelan otto. Poliitikot puhuvat velan taittamisesta mutta ottavat samalla lisää velkaa. Velanotto ei taitu näiltä poliitikoilta koskaan. Visat pois heti Jutalta ja Jyrkiltä.

Alkavana vuonna suomi ottaa lisää velkaa 10 miljardia eli olemme Kreikan tiellä, mutta poliitikot vähät välittävät tulevasta ja tulevien sukupolvien taakasta, kun kirkkaana on mielessä hetkellinen äänestäjien mielistely.

Näitä luetaan juuri nyt