Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Arktista sotaa vai rauhanomaista yhteistyötä?

Blogit Ykkösketju 21.10.2013 10:14
Jarkko Vesikansa
Kirjoittaja on Otavan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja valtiotieteiden tohtori.

Kovaotteisia pidätyksiä, kiivaita kannanottoja, mediaiskuja tilaisuuksiin. Viime viikkojen julkisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että kamppailu arktisten alueiden resursseista on kuumentunut liki sodan partaalle, vähintäänkin ratkaisevaksi yhteenotoksi.

Sodanomaista mielialaa ovat lietsoneet etenkin jyrkimmät ympäristöjärjestöt, joiden silmissä siintää jako kahteen. Nämä järjestöt eivät levitä toiminnallaan pohjoiseen minkään värisen rauhan sanomaa vaan pyrkivät kärjistämään vastakohtaisuuksia. Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat, kysyvät äkkijyrkimmät valistusvideoillaan.

Sanomaa siitä mitä-nyt-on-tehtävä levitetään jopa lasten suuhun syötetyillä sanoilla. Samaan tyyliin toimittiin 1970-luvulla, jolloin ne, jotka uskoivat astelevansa Pääoman ja Leninin koottujen kanssa historian valtatietä, julistivat sinun lapsesi eivät ole sinun.

On tietenkin paikallaan yhdistää ympäristökysymys nykylasten sukupolveen, ja kysyä, millaisen maailman haluamme antaa heille perinnöksi. Fyysisen maailman osalta mahdollisimman saasteeton ja ekologisesti kestävä maapallon edustaa luonnollisesti tavoiteltavinta tulevaisuutta.

Mutta yhtä keskeistä on tavoitella taloudellisesti kestävää ja tasapainoisesti hyvinvoivaa maailmaa. Tämä on vaikea mutta väistämätön yhdistelmä.

Henkisen maailman osalta valtaosa ihmisistä varmasti toivoo moniarvoista, eheää ja kansanvaltaista tulevaisuutta, yhteiskuntaa, jota eivät revi rikki jyrkät vastakohtaisuudet ja jako kahteen -propaganda.

Kuljettamalla kehitystä jälkimmäiseen suuntaan jyrkät ympäristöjärjestöt eivät ole hyvän ja kestävän tulevaisuuden tekijöitä.

Arktinen kiivailu vie kehitystä vikasuuntaan myös sikäli, että kylmän sodan loputtua pohjoisilla ja arktisilla alueilla on vihdoin totuttu rauhanomaiseen yhteistyöhön. 1996 perustettu arktinen neuvosto on yksi hyvä esimerkki tästä uudenlaisesta ja kehittyvästä yhteistyöstä, jonka kautta pohjoinen politiikka saa uutta hahmoa.

Kylmän sodan aikana pohjoisessa kukoisti strateginen ydinasevarustelu ja suurvaltablokkien jakolinjat halkoivat aluetta. Suurvaltojen strategien piirustuspöydillä laadittiin laskelmia, jotka osoittivat pohjoisten merialueiden joutuvan vääjäämättä suuren yhteenoton keskeiseksi näyttämöksi. Näissä ydiniskuilla ladatuissa peleissä Inariin eksynyt neuvosto-ohjus oli vähäpätöinen juttu.

Kylmän sodan jälkeinen edistys ja vakaa rauhantila pohjoisilla alueilla uhkaa nyt hautautua sotarumpujen pärinään. Ainakin Suomen hallituksen kannattaisi tässä kiivailussa asemoitua aktiiviseksi välittäjäksi ja myönteisen kehityksen kärkiryhmäksi.

Arktisen hysterian keskellä Suomelle sopii perinteinen lääkärin, ei tuomarin rooli, sopivalla työasenteella ryyditettynä. Pohjoisilla alueilla tarvitaan kipeästi Suomen laaja-alaista panosta, niin yritystoiminnan, liikennehankkeiden, oikeudellisen yhteistyön, ympäristönsuojelun kuin poliittisen koheesion rakentamisen alueella.

Jälleen kerran suomalaisten kannattaa olla vahvasti mukana siellä missä tapahtuu ja missä tarvitaan kuuman osaamisalueen terävintä kärkeä.

Tämän toimintalinjan viisauden ja tuloksellisuuden ovat aiemmin todistaneet muun muassa Suomen kylmän sodan ulkopolitiikan ykköstykit, Jorma Ollilan gsm-Nokia ja 2000-luvulla Aasian kaupungistumisen myötä merkittävän loikan ottanut Kone.

Kaikkein lyhytnäköisintä Suomelle olisi hyväksyä hiljaisesti käsitys, että tarjolla on vain kaksi vaihtoehtoa: arktisten resurssien hyödyntäminen viimeiseen tippaan tai pohjoisen alueen jättäminen globaaliksi luonnonsuojelualueeksi. Kumpikin on vaihtoehtona mahdoton.

Ihmiskunta tarvitsee arktisia luonnonvaroja matkalla kohti vähähiilisempää tulevaisuutta. Kestävämpää tulevaisuutta ei rakenneta hetkessä ja vaivatta, kuten nyt-kaikki-heti! -linjaa edustavat kuumapäät kuvittelevat, ja jotka tässä hengessä keskittyvät ”syyllisten” jahtaamiseen.

Ihmiskunta tarvitsee jatkossa myös puhdasta pohjoista luontoa, jonka elinvoima ja kauneus lumoavat jokaisen. Ja saattaa myös käydä niin, että suuri retki pohjoiseen tuottaa runsaasti sellaisia innovaatioita, jotka osoittautuvat ennen näkemättömän hyödylliseksi koko ihmiskunnalle.

Globaaleista yhteistyömuodostelmista voidaan myös saada pohjoisessa kilpajuoksussa aivan uudenlaisia kokemuksia.