Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Väistykää kaiken maailman dosentit, täältä tulee Nalle

Blogit Vuorikoski 24.10.2017 13:01
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Ehkä sinullakin on lähipiirissäsi kaikkien alojen erityisasiantuntija. Minä kutsun tällä lempinimellä erästä sukulaistani. Kun hänen kanssaan istuu kahvipöydän ääreen, saa kuulla vankkoja käsityksiä sekalaisista asioista, yhteiskunnan laidasta toiseen. 

Erityisasiantuntija haluaa tietenkin myös provosoida. Nuorempana tartuin innokkaasti haasteeseen. Nykyään osaan jo toisinaan väistää väittelyn ja keskittyä kahvin ryystämiseen. Siitä kiittävät muut pöydän ääressä istujat. Myönnän, että taipumus erityisasiantuntijuuteen saattaa olla lievästi perinnöllistä. 

Sukulaismies tuli mieleen, kun luin pankkiiri Björn ”Nalle” Wahlroosin tuoreinta kannanottoa.

”Tämä pamfletti antaa tiukan poleemisen, mutta harkitun muodon Wahlroosin lukuisille pöytäpuheille ja ajatuksille”, Evan johtaja Matti Apunen toteaa julkaisun esipuheessa. 

Ei ole kuin reilu kuukausi siitä, kun Wahlroos arvioi Suomen Nato-jäsenyyttä Ulkopolitiikka-julkaisussa. Nyt teemana on perustuslaki. Hän moittii perustuslakiprofessoreja, haluaa vähemmän puolueita sotkemaan päätöksentekoa ja haluaisi lisää valtaa presidentille. Kritiikin yhtenä pontimena on seinään toistuvasti ajanut sote-uudistuksen valmistelu. 

Wahlroos näkee hyvää Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä ja vahvassa presidentinvallassa. Joku saattaisi epäillä, että hän katsoo Donald Trumpista mallia itselleen. Niin, miksipä ei? Wahlroos on vuonna 2024 järjestettävien vaalien aikaan 71-vuotias.

 

Wahlroosin ansioluetteloa tutkimalla vakuuttuu, että hän kyllä osaa finanssialansa. On kiistatonta, että taitavuus ei ole jäänyt tieteellisteoreettiselle tasolle. Wahlroos sai toki myös valtiolta työntöapua, kun Sampo-Leonian hintava Mandatum-kauppa vuonna 2000 loi pohjan hänen satumaiselle vauraudelleen. 

Perustuslain ja Naton osalta ansioluettelossa on hiljaisempaa. Ei siinä mitään. Ihmisellä on tietenkin täysi vapaus ottaa kantaa myös sellaisiin teemoihin, joista hänellä ei ole oppiarvoa tai työkokemusta. Ymmärrystähän voi kehittää osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun, lukemalla lehtiä ja kirjoja tai katsomalla vaikka televisiota. Perehtyminen on tietysti vielä helpompaa, jos voi hankkia yhteiskunnallisia vaikuttajia kanssaan lounaille ja illallisille vaihtamaan ajatuksia. 

Wahlroos myöntää pamfletissaan, että hänen osaamisensa puutteet saattavat näkyä tekstissä. 

”Perustuslaki on kuitenkin aivan liian tärkeä ja laaja-alainen sääntökokoelma jätettäväksi vain juristien hoidettavaksi”, hän kirjoittaa. 

Itse asiassa demokratia perustuu ajatukselle, että jokaisella ihmisellä on yhteisissä asioissa ääni, oli sitten köyhä tai rikas. Wahlroosin oma ajattelu tosin nojaa pamfletissa siihen, että mitä vähemmän kuuluvia ääniä, sitä sutjakkaampia ja parempia päätöksiä. 

 

Ei ole siis erikoista, saati paheksuttavaa, että Wahlroos ottaa kantaa yhteiskunnan asioihin myös oman erityisosaamisalueensa ulkopuolelta. Sen sijaan on mielenkiintoista, miten mutkaton reitti hänellä on Suomen mediajulkisuuden kirkkaimpaan valokeilaan. Wahlroos on nimittäin yksi niistä harvalukuisista suomalaista, jotka voivat kutsua itsensä haastatteluihin. Vielä harvempi heistä toimii Wahlroosin tapaan poliittisten luottamustehtävien ulkopuolella.

Jopa näinä internetin aikoina mediatila merkittävissä tiedotusvälineissä on rajallinen. Jotkut puheenvuorot saavat huomiota, toiset eivät. Valinnat tehdään tietenkin toimituksissa.  

Muistan kuunnelleeni nuorena toimittajana vähän hämmentyneenä, kun kollega selvitti, että kovimpia juttuja ovat ne, kun joku merkittävä yritysjohtaja haluaa antaa juuri sinulle haastattelun. Ajatusmalli sisältää vaaran. Jos toimittaja ei ole tarkkana, hänen roolikseen voi jäädä mikrofonin jalkana seisominen.