Vaikka mitä saa nykyään sanoa! Toimittaja tarvitsee someaikana paksun nahan
Mitä enemmän kommentoivaa roolia toimittaja ottaa, sitä enemmän hän altistaa itseään kritiikille.
Ruotsalaisen Aftonbladet-lehden vastavalittu politiikan osaston päätoimittaja Anders Lindberg kertoi Dagens Median haastattelussa näkemyksiään mielipiteellisestä journalismista, yhteiskunnallisista jakolinjoista ja sosiaalisesta mediasta.
”Tänä päivänä Twitter alkaa olla enemmän työympäristöongelma kuin mahdollisuus.”
Lindbergin viesti jäi tältä osin vähän epäselväksi, mutta se kuulostaa olevan sukua valitukselle nykyisen julkisen keskustelun tasosta. Tähän kuoroon ovat liittyneet monet toimittajat ja yhteiskunnalliset keskustelijat. Kun mitään ei saa enää sanoa!
Amerikkalainen kirjailija Lionel Shriver totesi vastikään, että poliittisen korrektiuden vaatimus uhkaa fiktiivistä kirjallisuutta. Hänen mukaansa kirjailijat eivät uskalla kirjoittaa entiseen tapaan arvostelun pelossa. Kuulostaa kieltämättä ikävältä, jos kirjailijat tai kustantajat pelkäävät arvostelua ja sensuroivat sen takia taidetta.
Mutta entäpä jos ongelma ei ole pelkästään sosiaalisen median väärät keskustelutavat, vaan myös keskustelijoiden paineen- ja kritiikinsietokyky? Ehkä yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat aiemmin voineet linnoittautua etäämmälle yleisöstä ja käydä debattia haluamiensa tahojen kanssa, haluamillaan tavoilla.