Toimittajan kohtaaminen voi pilata tarkasti hiotun pr-taktiikan

Haastateltavan sähköpostivastauksia ei välttämättä ole laatinut haastateltava itse, vaan esimerkiksi viestintäkonsultti.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jätän viestin puhelinvastaajaan: Yritin tavoitella, voisitko soittaa minulle takaisin? Perään vielä soittopyyntö tekstiviestillä ja sähköpostilla.

Parissa minuutissa saan sähköpostiini vastauksen: haastattelu sopii, mutta vain sähköpostilla. Yritän taivutella henkilöä puhelinkeskusteluun, mutta hän ei suostu. Sen jälkeen veivaamme posteja edes taas monta kertaa. Kysymys, vastaus, selvennyspyyntö, vastaus, tarkennus, vastaus ja niin edelleen. Aikaa kuluu. 

Tapahtumaketju on tämän viikon alusta, mutta se voisi olla miltä hyvänsä viikolta. Monet haastateltavat eivät halua puhua toimittajan kanssa puhelimessa, vaan käydä kirjeenvaihtoa. Näppituntumani on, että vaatimukset sähköpostihaastatteluista ovat lisääntyneet ja niitä esittävät niin pienet kuin suuret toimijat. Kun yritin päästä alkukesästä Työväen urheiluliittoon kylään, se ei sopinut aikatauluihin ja vastaukset kysymyksiini suostuttiin antamaan sähköpostitse. 

Sähköpostihaastatteluiden yksi heikkous on se, että kirjoitettu teksti välittää vain pienen osan viestistä. Kun haastateltavan empiminen, innostuminen, hämmentyminen, kiihtyminen ja muut reaktiot jäävät havaitsematta, toimittajalla on vähemmän tietoa kokonaiskuvan muodostamiseen. Nopeat jatkokysymykset eivät kirjeenvaihdossa onnistu.

Myös haastateltavalla on puhelimessa tai naamatusten mahdollisuus havainnoida toimittajaa ja huomata, jos tämä ei pysy kärryillä.