Titteli jalkoväliin katsomatta – eduskunta voisi napata kiinni Aamulehden avauksesta

Jos toimitusten kielenkäytössä pitäisi seurata perustuslakia orjallisesti, kutsuisimme hallitusta aina valtioneuvostoksi.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Aamulehti on ilmoittanut kutsuvansa tästä lähtien eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi.  Lehti perustelee ratkaisuaan sillä, että se haluaa käyttää neutraalia kieltä ja pyrkiä eroon piilomaskuliinisuudesta. 

Linjaus kuulostaa korviini rohkealta mutta järkeenkäyvältä. Suomen kielessä mies-sana viittaa miessukupuoleen. Kun tehtävät ovat auki kaikille jalkoväliin katsomatta, ei myöskään nimityksissä ole tarvetta viitata mieheyteen. Sanat eivät ole yhdentekeviä. Kieli muovaa ajattelua ja yhteistä todellisuuttamme. 

Suomen Papinemäntien liitto muuttui vuonna 1991 Papinpuolisoiden liitoksi, koska ammatinharjoittajilla alkoi olla miespuolisia puolisoita. Niin hävisi sekin, 50 vuodessa vakiintunut nimi. Oletan, että miehille ei edes yritetty sanoa, että ”ei sitä emäntä-termiä tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa”. Maailma muuttuu. Enää ei puhuta rouva Sauli Niinistöstä, harvemmin naisia myöskään puhutellaan siviilisäädyn perusteella neideiksi. 

Ei tarvinnut olla tiedehenkilö arvatakseen, että Aamulehden ilmoitus herättää närää. Ulkoministeri Timo Soinikaan (st) ei tiedä, millä termillä jatkossa kutsuisi Aamulehden toimittajaa, kun lehtimiestä ei voi enää käyttää. Ehkä joku toimittaja tai journalisti voi auttaa vaihtoehtojen hahmottamisessa, kun seuraavan kerran tohtorska Soinin kohtaa. Hänestä voi olla huojentavaa myös kuulla, että lehdellä on määräysvalta vain omiin ilmaisuihinsa, ei poliitikon sanavalintoihin. 

Kriitikoilta voisi kysyä myös näin: mitä haittaa on siitä, jos kieltä päivitetään 2010-luvulle? Mitä haittaa syntyy, jos tasa-arvo näkyy myös kielenkäytössä? On totta, että jonon jatkoksi voi tuoda loputtoman pitkän litanian termejä oikeusasiamiehestä alkaen, mutta mitä sitten? Muutetaan nekin.