Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Titteli jalkoväliin katsomatta – eduskunta voisi napata kiinni Aamulehden avauksesta

Blogit Vuorikoski 17.9.2017 22:06
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Aamulehti on ilmoittanut kutsuvansa tästä lähtien eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi.  Lehti perustelee ratkaisuaan sillä, että se haluaa käyttää neutraalia kieltä ja pyrkiä eroon piilomaskuliinisuudesta. 

Linjaus kuulostaa korviini rohkealta mutta järkeenkäyvältä. Suomen kielessä mies-sana viittaa miessukupuoleen. Kun tehtävät ovat auki kaikille jalkoväliin katsomatta, ei myöskään nimityksissä ole tarvetta viitata mieheyteen. Sanat eivät ole yhdentekeviä. Kieli muovaa ajattelua ja yhteistä todellisuuttamme. 

Suomen Papinemäntien liitto muuttui vuonna 1991 Papinpuolisoiden liitoksi, koska ammatinharjoittajilla alkoi olla miespuolisia puolisoita. Niin hävisi sekin, 50 vuodessa vakiintunut nimi. Oletan, että miehille ei edes yritetty sanoa, että ”ei sitä emäntä-termiä tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa”. Maailma muuttuu. Enää ei puhuta rouva Sauli Niinistöstä, harvemmin naisia myöskään puhutellaan siviilisäädyn perusteella neideiksi. 

Ei tarvinnut olla tiedehenkilö arvatakseen, että Aamulehden ilmoitus herättää närää. Ulkoministeri Timo Soinikaan (st) ei tiedä, millä termillä jatkossa kutsuisi Aamulehden toimittajaa, kun lehtimiestä ei voi enää käyttää. Ehkä joku toimittaja tai journalisti voi auttaa vaihtoehtojen hahmottamisessa, kun seuraavan kerran tohtorska Soinin kohtaa. Hänestä voi olla huojentavaa myös kuulla, että lehdellä on määräysvalta vain omiin ilmaisuihinsa, ei poliitikon sanavalintoihin. 

Kriitikoilta voisi kysyä myös näin: mitä haittaa on siitä, jos kieltä päivitetään 2010-luvulle? Mitä haittaa syntyy, jos tasa-arvo näkyy myös kielenkäytössä? On totta, että jonon jatkoksi voi tuoda loputtoman pitkän litanian termejä oikeusasiamiehestä alkaen, mutta mitä sitten? Muutetaan nekin. 

 

Käsillä on ainekset pidempäänkin jännitysnäytelmään. Kun Aamulehti seuraavan kerran kirjoittaa eduskunnan puheenjohtajasta, joku saattaa pyytää lehteä korjaamaan mielestään virheellisen termin. Saatuaan kielteisen vastauksen henkilö ehkä valittaa Julkisen sanan neuvostoon. Jos neuvosto ottaa asian käsittelyyn, se voisi ottaa kantaa, onko kyse korjausta vaativasta olennaisesta virheestä.

Aamulehti voi vedota siihen, että kyse ei olekaan virallisesta termistä, vaan tehtävän luonnetta kuvaavasta ilmauksesta. Puhettahan Maria Lohela (st) ja hänen varahenkilönsä eduskunnassa kiistatta johtavat. 

Jotkut kriitikot ovat huomauttaneet, että perustuslaissa ei mainita eduskunnan puheenjohtajan tehtävää.  Se on totta. Jos toimitusten kielenkäytössä pitäisi seurata perustuslakia orjallisesti, kutsuisimme hallitusta aina valtioneuvostoksi. Istuntokausikaan ei ole lain mukainen termi, pitäisi puhua valtiopäivistä. Eduskunnan puheenjohtaja ei tietenkään ole edellä mainittujen tapaan vakiintunut termi, mutta siitä voi tulla sellainen joskus. Kieli ei ole museotavaraa, se uudistuu jatkuvasti. 

Journalistisessa tekstissä käytetään myös epävirallisia termejä ja jopa karsastetaan virallisia, jos ne ovat vaikkapa liian pitkiä ja kankeita. Ulkoasiainministerikin lyhennetään yleensä ulkoministeriksi. Eivätkä tiedotusvälineet ole oikein innostuneet käyttämään perussuomalaisen puolueen palkkalistoilla olevasta Matti Putkosesta nimitystä työmies, vaikka puolue sitä viralliseksi titteliksi tyrkyttääkin. 

 

Tietenkin on olemassa riski, että Aamulehden uusi termi sekoittaa yleisöä. Journalismin tehtävähän on pyrkiä tarkkuuteen. Toisaalta, eduskunnassa ei ole tehtäviä, joihin eduskunnan puheenjohtaja helposti sekoittuisi. Olisi varmaan silti viisasta, että Aamulehti ja muut perässä mahdollisesti seuraavat tiedotusvälineet muistuttaisivat linjauksesta uutistensa yhteydessä jonkin aikaa.

Ainakin Yleisradio on ilmoittanut harkitsevansa neutraalimpaan kielenkäyttöön siirtymistä. Virkaa tekevän päälehtimiehen tai siis päätoimittajan Marit af Björkestenin mukaan Aamulehden aloite on hyvä. Ehkä muissa taloissa käydään samoja pohdintoja. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että tämä blogikirjoitus on henkilökohtainen mielipiteeni Aamulehden uudistuksesta eikä tietenkään kerro mitään Suomen Kuvalehden kannasta asiaan.  

Hankkeelle saattaa toki käydä samalla tavalla kuin aikanaan Helsingin Sanomien yritykselle lanseerata tablet-tietokoneille nimitys ”sormitietokone”. Lehti voi jäädä yksin uudistuksensa kanssa. 

 

Monet keskustelijat ovat kysyneet, eikö maailmassa ole tärkeämpiä tasa-arvokysymyksiä. Varmasti on. Huuto yhden lehden uudesta termistä onkin ollut suurta asian kokoon nähden. 

Ehkä yksinkertaisinta lopulta olisi, että eduskunta nappaisi kiinni Aamulehden avauksesta, päivittäisi neutraalin termin lakiin ja siirtäisi puhemiehen historiaan.

Pienimmät ja helpoimmat projektit kannattaa aina hoitaa nopeasti pois alta, sen jälkeen voi keskittyä niihin merkittäviin asioihin.