Sopivatko TPS:n kalsarit urheilutoimittajalle? - "Ei pidä mennä samaan veneeseen soutamaan"
Urheilutoimittajat ovat aiempaa koulutetumpia ja fanittaminen journalismin lähtökohtana on jäänyt taka-alalle.
Istuin Mediapenkkiin Urheilutoimittajain liiton puheenjohtajan, tietokirjailija Kalle Virtapohjan ja erilaisia mediatöitä urheilun parissa tekevän Petteri Sihvosen kanssa.
Olin vahingossa valinnut sekä ajankohdan että paikan eli Eläintarhankentän dramaturgisesti nappiin. Samana päivänä 13. kesäkuuta tuli kuluneeksi 121 vuotta juoksijasuuruus Paavo Nurmen syntymästä ja kuten Virtapohja kertoo ohjelmassa, helsinkiläiskenttä oli Nurmelle erityisen merkityksellinen.
Historia on hyvä konteksti puheelle urheilujournalismista. Sitä leimaa muutos. Ala on ammattimaistunut, samalla henkilöbrändit ovat tulleet tärkeiksi. Nimi on enne myös urheilujournalismin otsikossa.
Ärhäkän riidanhaastajan maineen urheilun parissa saanut Sihvonen kertoo lähteneensä tekemään itsestään 2000-luvun alkupuolella tietoisesti brändiä. Jääkiekkojournalismi ärsytti. Jutuissa pyörittiin hänen mielestään pelaajien, ei pelin ympärillä.
”Se oli tällaista henkilösuhteisiin ja tuttavuuksiin perustuvaa kirjoittamista sen sijaan, että olisi katsottu sitä peliä.”
Henkilöbrändien korostuminen miellyttää.
”Kun brändätään, se allekirjoitetaan omilla kasvoilla. Sanominen otetaan omaan piikkiin eikä olla minkään mediatalon takana.”
Urheilutoimittaja – urheilijan paras kaveri? @petterisihvonen @kallevirtapohja #Mediapenkki https://t.co/yTHuAOMOWe
— Salla Vuorikoski (@svuorikoski) June 13, 2018
Välillä meni pitkäksi ja Sihvonen sai pyyhkeitä myös Julkisen sanan neuvostosta. Turun Palloseuran valmentajan Hannu Jortikan arviointi meni neuvoston mukaan liian pitkälle, kun se kohdistui loukkaavasti henkilöön, ei hänen toimintaansa.
”Sekin oli sellaista roolinottoa. Minulla oli Jortikan kanssa kohtaaminen lehdistötilaisuudessa ja mä käytin sitä samaa käyttäytymiskoodia. Oltiin siinä vähän kaksi kukkopoikaa. Mun ongelma tai vahvuus oli se, että mulla on jälkikäteen se kynä, jolla voin sanoa sen viimeisen sanan.
”Syystä sain siitä langettavan tuomion.”
Virtapohjan mukaan urheilujournalismista saadut langettavat tuomiot ovat harvinaisia. Urheilujuttuja koskevia kanteluja tulee niukasti neuvoston käsiteltäväksi.
”Ollaan enemmän positiivisten asioiden kanssa tekemisissä.”
Urheilutoimittajat tulevat alalle entistä koulutetuimpina ja urheilun fanittaminen journalismin lähtökohtana on jäänyt taka-alalle.
Ennen Mediapenkkiä juttelin Yle Urheilun toimituspäällikön Joose Palosen kanssa. Hän aloitti talossa pari vuotta sitten ja kertoo pyrkineensä tuomaan Ylelle kriittisen urheilutoimittamisen kulttuuria. Tämän työn tuloksia on näkynyt muun muassa runsaasti keskustelua herättäneessä juttuprojektissa, jossa selvitettiin naisten ja miesten palkkaeroja urheilussa.
Vastareaktio juttuun oli voimakas ja Palonen selitti kommenttikirjoituksessaan, että Ylellä ei ollut mitään salaista agendaa asiassa. Oli vain journalistinen halu selvittää asia, jota ei ollut aiemmin samalla tavalla selvitetty.
Ehkä Ylen saama kriittinen palaute kertoo myös siitä, että tämäntyyppiset jutut ovat edelleen poikkeuksellisia urheilujournalismissa.
Suunta kohti kriittisempää sisältöä on ilmeinen, mutta samat kysymykset vaivaavat edelleen. Ovatko toimittajat samassa veneessä urheiluihmisten kanssa? Onko oman alueen lehden toimittajan tehtävä edistää oman alueen joukkueen menestystä? Etäisyyden säilyttäminen on haaste, varsinkin pienemmissä medioissa.
Virtapohja muistelee, että hän sai Turun Sanomissa työskennellessään TPS:ltä seuran alushousut.
”Vain yhdet.”
”Täytyy erottaa, miten mä suhtaudun siihen. Olenko sen jälkeen kirjoittamassa vain että voi kun hienoa ja kivaa? Säilyykö analyyttinen katse sen jälkeen? Jotkut suhtautuvat siihen niin, että en voi tulla mihinkään yhteisiin tilaisuuksiin, jotta säilytän riippumattomuuteni, mutta siinä tulee ongelma, että jos et mene mukaan, on vaikea päästä kiinni siihen, mitä on tapahtumassa.”
Sihvonen kannustaa urheilutoimittajia pitämään enemmän etäisyyttä kohteisiinsa.
”En tiedä, miksi urheilujournalismin eräänlaiseksi ikeeksi muodostunut se, että pitäisi olla edistämässä urheilua. Media elää yhtä voimakkaasti, vaikka se ei lähtisi siihen samaan veneeseen soutamaan.”
Oman haasteensa riippumattomuudelle tuovat kaupalliset paineet, kuten median tekemät yhteistyösopimukset. Sihvonen viittaa jääkiekon MM-kisoihin.
”Studio meinaa sulaa alta pois eivätkä he osaa sanoa mitään, kun Leijonat häviääkin sen matsin. Taustalla on raha. Kun media on tehnyt diilin jonkun lajin kanssa, ne menevät käsikynkkää.”
Mediapenkki on Suomen Kuvalehden kesäsarja, jossa tarkastellaan mediaa kriittisesti eri kulmista. Seuraava ohjelma lähetetään perjantaina 15. kesäkuuta kello 14. ”Media myisi klikkiotsikolla vaikka mummonsa” – jaksossa vieraana on Iltalehdessä pitkän uran tehnyt Seuran uusi päätoimittaja Erkki Meriluoto.