Pörriäisten lobbaus on vasta alussa – ja ne keksivät kyllä päättäjien jättämät porsaanreiät

Vaikka soteuudistus menisi läpi, yksityisillä terveysyrityksillä ja muilla intressiryhmillä riittää vielä paljon lobattavaa.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Soteuudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon lobbaamisesta. Kokoomuksen on väitetty hakevan hyväksyntää linjauksilleen pörriäisistä eli yksityisistä terveysfirmoista. You ain’t seen nothing yet, tekisi mieli sanoa.

Edellisessä blogissani kerroin, kuinka tulevat maakuntapoliitikot saavat kunnian toteuttaa jättimäiset säästöt, jotka Sipilän hallitus on paaluttanut. Uudellamaalla todellisuuteen on herätty kunnolla viime viikkoina ja nyt pääkaupunkiseudun vaikuttajat lobbaavat raivolla hanketta vastaan.

Arvelin toisaalta myös, että tolkuttomimpia kustannusten kasvun leikkauksia ei oikeasti tehdä, vaan tavoitteesta löysätään sitten joskus, kun maakunnat ja valinnanvapaus on viety läpi.

Maakuntahallinnon perustaminen ja uuden sotemarkkinan avaaminen yrityksille ovat nimittäin uudistuksen jykeviä peruskiviä, joiden muuttaminen myöhemmin on hyvin vaikeaa. Moniin muihin asioihin – esimerkiksi siihen miten paljon rahaa maakunnille jatkossa annetaan – saavat vaikuttaa tulevat hallitukset kukin vuorollaan.

Tavoitteiden löysäämiseen viittaa myös alivaltiosihteeri Päivi Nerg Helsingin Sanomissa.

”Lähtötilanne on nyt laskettu, mutta se ei tarkoita, että ne luvut toteutuvat”, hän sanoo.

Olisi kieltämättä kiinnostavaa tietää, missä määrin – jos ollenkaan – Sipilän hallitus olisi valmis perääntymään uudistuksen keskeisestä kolmen miljardin euron säästötavoitteesta. Painetta ainakin riittää, jos kapinaliike leviää Uudeltamaalta muihin maakuntiin.

Historia on osoittanut, että yritykset eivät epäröi käyttää hyväkseen päättäjien jättämiä porsaanreikiä.

Jos uudistus menee läpi, päättäjille jää siis yllin kyllin päätöksiä tehtäväksi myöhemmin. Pörriäisillä ja muilla intressiryhmillä tulee olemaan paljon lobattavaa. Yksi testi valinnanvapauden osalta nähdään kun kukin maakunta päättää, miten yksityisille ja julkisesti omistetuille sotekeskuksille korvataan niiden tuottamia palveluita.

Keskeinen elementti tässä on kapitaatiomaksu. Se on summa, jonka maakunta suorittaisi sotekeskukselle siitä, että se ottaa tietyksi ajaksi vastuun maakunnan asukkaan hoitamisesta.

Ihmisten tarpeet ovat erilaisia. Perusterveen työikäisen palveluista huolehtiminen on halvempaa kuin monisairaan vanhuksen. Maakunnat määrittelisivät sotekeskuksille maksettavat summat muun muassa asukkaan iän, sukupuolen, sairastavuuden ja työssäkäynnin mukaan. Nämä valtakunnalliset kriteerit laatii THL.

Kiinteisiin kapitaatiokorvauksiin olisi käytettävä vähintään 2/3 maakunnan sotekeskuksiin osoittamasta määrärahasta. Maakunta voisi lisäksi päättää, mistä toimenpiteistä tai palveluista yritykselle maksetaan erillinen korvaus. Maakunta voisi myös yrittää ohjata firmojen toimintaa erilaisilla kannustimilla. Se voisi palkita rahallisesti vaikkapa siitä, että sotekeskus ei lähetä liikaa potilaita kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Veronmaksajien näkökulmasta olisi tärkeää huolehtia siitä, että ihmisiä hoidetaan riittävästi mutta ei liikaa. Sotekeskusten pitäisi kilpailla kunnolla keskenään tehokkuuden lisäämiseksi, mutta liiketoiminnan riskit eivät toisaalta saisi olla liian suuria. Se ei ole yksinkertainen yhtälö.

 

miten kalliiksi tai edulliseksi valinnanvapaus toteutuessaan tulee riippuu osaltaan siitä, millaiset maksumallit 18 maakuntaa onnistuu sorvaamaan.

Pörriäisille on kertynyt kokemusta kuntien ulkoistuksista ja valinnanvapauskokeiluista. Ne osaavat varmasti laskea, millaiset korvausmallit tuottavat niiden liiketoiminnan kannalta parhaat lopputulokset. Yritykset ovat arvatenkin hyvin innokkaita jakamaan neuvojaan tulevien maakuntien viranhaltijoille ja poliitikoille.

Historia on myös osoittanut, että yritykset eivät epäröi käyttää hyväkseen päättäjien jättämiä porsaanreikiä. Se nähtiin esimerkiksi viime vuonna, kun Mehiläinen keksi perustaa Ouluun toisen kunnan eli Siikalatvan terveysaseman etäpisteen – järjestelyn tarkoituksena oli laskuttaa vastentahtoista Oulua sen kaupunkilaisten hoitamisesta. Kuvion mahdollisti jo nyt voimassa oleva valinnanvapaus, jonka puitteissa kuka tahansa voi valita terveysasemansa mistä hyvänsä Suomen kunnasta.

Nähtäväksi jää, millaista osaamista kunkin tulevan maakunnan päättäjiltä ja viranhaltijoilta tähän vääntöön löytyy.

Muutettu 20.3.2018 kello 16.06: korjattu Päivi Nergin titteli.