Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Perussuomalaisten takinkääntö: Turunenkin myöntää, että omistusten julkisuus heikkenee

Blogit Vuorikoski 2.5.2017 17:05
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) selitti viime viikolla eduskunnassa, miksi suomalaisia ei jatkossa kielletä käyttämästä hallintarekisteröintiä muissa maissa.

”Tätä selvitettiin lähes vuosi, ja siihen ei löytynyt edes virkamiestä, joka olisi suostunut sen esittelemään”.

En ihmettele lainkaan, kun tiedän, miten sinnikkäästi ministeriön virkamiehet ovat ajaneet hallintarekisterin käytön laajentamista 2000-luvun alkupuolelta asti. Hallintarekisteri on rakas lapsi tai haudasta yhä uudestaan nouseva zombi, vähän näkökannasta riippuen.

Olen itsekin saanut tutustua hankkeeseen jo useiden vuosien ajan, kun olen muiden toimittajayhdistysten edustajien kanssa yrittänyt tuoda yleisön tiedonsaantiin liittyviä ongelmia esille.

Vapun alla selvisi, että hallintarekisterihaaveiden tieltä oli siivottu iso este – hallituspuolue perussuomalaiset. Vaikka hallintarekisterin käyttö ei laajene siten kuin virkamiesten keskuudessa on aiemmin haluttu, tavoitteet näyttävät kuitenkin toteutuvan mutkan kautta.

 

Perussuomalaiset hehkuttivat vielä viime kesänä hallintarekisterin torppaamista tärkeänä ansionaan hallituksessa.

”Hallintarekisteriä ei viedä eteenpäin. Päätös on oikea ja vastaa Perussuomalaisten linjaa.  Tämä on ollut johdonmukainen kantamme jo viime eduskuntakaudella”, kirjoitti puolestaan puheenjohtaja Timo Soini joulukuussa 2015.

Johdonmukaiset kannat muuttuvat, kun on tarve tehdä lehmänkauppoja. Perussuomalaiset näyttävät nyt pitävän huolen myös siitä, että Suomessa avataan portti omistuksen salaamiseen laajemminkin, ei vain pörssiyhtiöiden osalta.

Ennen kuin menemme siihen, kerrataan ensin muutama perusasia.

 

Suomalainen arvo-osuusjärjestelmä lähtee siitä, että suomalaiset omistavat pörssiosakkeensa aina suoraan itse. Yksinkertaistetusti suomalaisten yhtiöiden suomalaiset osakkeenomistajat näkyvät nimillään osakasluetteloissa.

Luettelot ovat puolestaan osakeyhtiölain mukaan julkisia. Kuka hyvänsä voi marssia minkä hyvänsä osakeyhtiön pääkonttoriin ja vaatia listan omistajista nähtäväkseen. On tärkeää tietää, ketkä ovat yritysten todellisia vallankäyttäjiä ja edunsaajia. Tällainen avoimuus ehkäisee väärinkäytöksiä, mutta edistää myös avointa ja reilua kilpailua markkinoilla.

Pörssiyhtiöiden osakaslistoihin voi tutustua Helsingin Kampissa suomalaisen arvopaperikeskuksen eli Euroclear Finlandin tiloissa. Euroclear siis tarjoaa pörssiyhtiöille muiden palvelujen ohella osakasluettelon ylläpitoa.

Hallintarekisterillä tarkoitetaan puolestaan järjestelyä, jossa osakasluettelossa näkyy vain säilyttäjä, esimerkiksi pankki. Yhdelle pankille merkitty siivu voi puolestaan sisältää useiden eri sijoittajien osakkeita. Osakkeet on kerätty eräänlaiseen laariin ja on pankin tehtävä hoitaa esimerkiksi sille maksetut osinkotulot oikeille omistajilleen.

Nykyään suomalainen sijoittaja ei saa omistaa suomalaista pörssiyhtiötä hallintarekisterin kautta.

 

Tähän on tulossa muutos kiertokautta. Suomalaisilla yhtiöillä on jatkossa mahdollisuus hakeutua ulkomaisen arvopaperikeskuksen asiakkaaksi ja tuolloin yhtiön suomalainen omistaja voi muiden omistajien tapaan kätkeytyä hallintarekisterin taakse – ihan laillisesti.

Sitten siihen laajempaan omistusten salailuun aukeavaan porttiin. Valiokunnan siunaama lakiesitys ei jostain syystä koskekaan vain listattuja yhtiöitä, vaan kaikkia arvopaperikeskuksen asiakkaita.

Suomessa Euroclearin asiakkaina on esimerkiksi jääkiekkojoukkueen taustayhtiö Oulun Kärpät Oy. Arvopaperikeskus tarjoaa tämänkaltaisille yrityksille palveluina muun muassa omistustietojen ajantasaisuudesta huolehtimista.

Ehdotettu lainsäädäntö avaisi monille yhtiöille mahdollisuuden parkkeerata ulkomaiseen arvopaperikeskukseen ja omistajat pääsisivät piiloon hallintarekisteriin, aivan laillisesti ja poliitikkojen siunaamalla tavalla.

 

Tulevaisuudessa häämöttää arvopaperikeskusbisneksen keskittyminen kilpailun myötä. On mahdollista, että jonkin ajan kuluttua Suomessa ei ylipäätään toimi arvopaperikeskusta.

”Viitteitä tähän antaa Yhdysvaltojen markkinatilanne, jossa on vain kaksi arvopaperikeskusta, kun EU:n alueella niitä on tällä hetkellä yli 30”, valtiovarainministeriö kirjoittaa itse muistiossaan.

Ei siis tarvitse olla mikään neropatti tajutakseen, että suomalaisen arvopaperikeskuksen suomalaisasiakkaita koskeva hallintarekisteröintikielto voi pian olla kuollut kirjain.

 

Perussuomalaiset on torjunut takinkääntökritiikkiä vetoamalla valiokunnan mietintöön jätettyihin ponsiin. Niitä voi kutsua myös toivomuksiksi.

Ensimmäisessä ponnessa ehdotetaan, että eduskunta vaatisi hallitusta valmistelemaan lainsäädäntöä, jonka myötä lähdeveroa käytettäisiin raippana piilotteleville sijoittajille. Toisin sanoen, mikäli sijoittajan kotimaata ei voitaisi selvittää, osingoista pitäisi maksaa tuntuva lähdevero.

On hyvä huomata, että tällä piiskalla – jos sitä koskaan otetaan käyttöön – tietoa pakotettaisiin veroviranomaiselle. Sen sijaan jos vallankäyttäjä haluaa piilotella ja kätkeä sidoksensa vaikkapa äänestäjiltä, hallitus pitää nyt huolen, että hänellä on siihen jatkossa entistä paremmat edellytykset.

Talousvaliokunnan puheenjohtaja Kaj Turunen (ps) myönsikin minulle ennen vappua puhelimessa, että yleisöjulkisuus tulee heikkenemään. Hän viittasi kuitenkin toiseen toivomukseen, jossa valiokunta esittää, että eduskunta selvittäisi mahdollisuuksia turvata suoran omistuksen tasoinen omistustietojen julkisuus. Ilmeisesti ajatus olisi, että verottajalle kertyviä tietoja avattaisiin yleisölle.

Turunen kertoi tietävänsä hyvin, mitä voi käydä, kun ponteen kirjataan sana ”selvitetään”. Helposti jää selvittämättä.

 

Turunen kuulosti puhelimessa tuskaiselta ja viittasi useampaan kertaan virkamiehiin, jotka eivät ole halunneet edistää, mitä on toivottu.

Kysyin Turuselta muun muassa, onko selvitetty mahdollisuutta, että osakeyhtiölaissa suomalaisia yhtiöitä velvoitettaisiin käyttämään sellaista arvopaperikeskusta, jonka palveluvalikoimaan kuuluu nykyisenlaisen asiakaskohtaisesti eritellyn osakasluettelon tarjoaminen.

Muutosten taustalla oleva EU-asetushan nimenomaisesti velvoittaa kaikkia eurooppalaisia arvopaperikeskuksia tarjoamaan jatkossa myös yksilöllistä asiakaserottelua.

”Kun ei sekään käynyt”, Turunen vastasi.

 

Hallintarekisteri on Turuselle hankala kysymys, koska sillä on ollut keskeinen rooli hänen poliittisella agendallaan. Poliitikot ovat tosin kompuroineet hallintarekisteriin ennenkin. Kokoomuksen entinen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Alexander Stubb joutui loppuvuodesta 2015 ahtaalle selitellessään julkisuudessa asiaa, jota ei selvästikään hallinnut.

Virkamiehet piilottelivat tuolloin ministerin selän takana ja laativat suunnitelmia julkisuuden kääntämiseksi myönteiseen suuntaan. Siihen kuului muun muassa sopivien toimittajien valikointia informaation antamista varten.

Vaikka hanke on näyttänyt ulospäin virkamiesvetoiselta, siihen kohdistuu yllättävän paljon poliittisia intohimoja.

Turunen kiisti minulle, että asia olisi ollut huhtikuun 2017 puoliväliriihessä poliittisten lehmänkauppojen kohde. Hänen mukaansa aika alkoi vain käydä vähiin, koska arvopaperikeskuksella täytyy olla toimilupa ja lakia täytyy joka tapauksessa muuttaa.

”Tämä on henkilöitynyt vahvasti minuun”, Turunen sanoi.

Se sopii varmasti hyvin kokoomukselle ja keskustalle, jotka ovat kulisseissa muun muassa Harri Jaskarin (kok) ja Arto Pirttilahden (kesk) suulla taivutelleet hallituskumppania salailua edistävälle kannalleen.

Jostain syystä hallintarekisteriasia oli kokoomukselle ja keskustalle niin tärkeä, että se haluttiin tuoda pelinappulaksi riiheen. Koska avoimuus on poliitikkojen juhlapuheidenkin mukaan tärkeää, nyt olisi hyvä hetki avata puolueiden välisiä keskusteluja.