Pääministeri blokkasi kansanedustajan – näin pärjäät ärsyttävän jankuttajan kanssa

Sosiaalisessa mediassa blokkaaminen on aggressiivista. Se on vähän sama kuin sanoisi päin naamaa toiselle ihmiselle, että suksi kuuseen.

Profiilikuva
Blogit Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä huomasi uutena vuotena häntä tyrmistyttäneen seikan: pääministeri Juha Sipilän (kesk) Twitter-tili oli blokannut Mäkelän.

Mäkelä arvioi, että blokin syynä on se, että hän oli kysynyt Sipilältä, milloin pääministeri aikoo tuomita presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren (ps) kodin ikkunoiden rikkomisen. Oikean syyn blokkiin tietää vain Sipilä tai henkilö, joka huolehtii pääministerin tilin päivittämisestä. 

Blokkaaminen eli suomenkielisessä Twitterissä estäminen tarkoittaa siis sitä, että blokattu käyttäjä ei voi seurata blokkaajaa, ei pääse näkemään hänen twiittejään eikä näin ollen myöskään voi kommentoida niitä. Blokkaaminen on aggressiivista. Se on vähän sama kuin sanoisi päin naamaa toiselle ihmiselle: Suksi kuuseen. En halua olla missään tekemisissä kanssasi.

 

Kysyin Twitterissä kokemuksia blokkaamisesta. Kuka on blokannut ja mistä henkilö arvelee blokkauksen johtuvan? Valtaosa vastaajista arvioi, että blokki on johtunut vääriksi koetuista mielipiteistä. Muutama sentään veikkasi, että vikaa saattaisi löytyä peilistä. 

Nyt ja jo aiemmin somessa aiheesta käydyissä keskusteluissa on käynyt ilmi, että innokkaiden blokkaajien joukossa ovat ainakin vihreiden entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Ville Niinistö, ex-demari, viestintätoimiston johtaja Mikael Jungner ja koomikko Stan Saanila. 

Blokkaaminen ei tietenkään ole aina paheksuttavaa. On ihan hyvä siivota törkypuhujia pois nurkista, se on palvelus koko someyhteisölle. Raukkamaista sen sijaan on mielestäni esimerkiksi se, että kritisoi somessa toisen henkilön näkemyksiä tai tekemisiä, mutta samalla estää kritiikin kohteen osallistumisen keskusteluun. 

 

Kun on kyse niin sanotuista tavistwiittaajista, on tietenkin jokaisen oma asia, miten haluaa Twitteriään käyttää. Vallankäyttäjien, viranomaisten ja muiden organisaatioiden tilien osalta asia on mutkikkaampi.

Kysyin Twitterissä myös, onko twiittaajien edustamien organisaatioiden someohjeissa jotain blokkaamiseen liittyvää kohtaa. Vastaus oli lähes poikkeuksetta kielteinen. 

Kysymys voi tuntua näpertelyltä, mutta tämäkin pitää nykyaikana ratkaista. Kun radiossa luetaan viranomaistiedote tai toistetaan pääministerin puhe, viestin lähettäjän ei tarvitse vaivata päätään sillä, mitä kuulija posmottaa vastaanottimensa äärellä. Sosiaalisen median kaksisuuntaisuus pakottaa miettimään myös blokkaamisia, seuraamisia ja kommentteihin vastaamista.

Pidän järkevänä, että varsinkin viranomaistileissä blokkaamisen kynnys viritetään mahdollisimman korkealle. Twitter on viranomaisen viestintäkanava muiden joukossa eikä yleisöä pitäisi estää näkemästä viestejä kuin erityisen painavista syistä. 

Ministerit rinnastuvat asemaltaan viranhaltijoihin. Kansanedustajille ja muille poliitikoille velvoittavia ohjeita tuskin voi antaa, mutta sosiaalinen paine vaikuttaa myös heihin. On ihan fiksua, että vallankäyttäjien antamista kyseenalaisista blokeista kerrotaan julkisesti. Äänestäjien on hyvä tietää, kuinka herkkähipiäinen henkilö on ja miten hän suhtautuu erimielisten kanssa keskustelemiseen. 

Toisaalta jotkut katsovat, että blokin julkistaminen on tarpeetonta uhriutumista tai retostelua. 

Olen itse blokannut ainakin satakunta käyttäjää. Ylivoimaisesti suurin osa on viime kesänä vyörytyksen aloittaneita valetilejä, joita voi ilmestyä seuraajalistalle kymmenittäin päivässä. Olen ollut vähän epävarma, onko niille tarve tehdä mitään, mutta asiantuntevien neuvojen jälkeen olen ryhtynyt blokkaamaan selvät tapaukset.

Näiden lisäksi blokki on langennut twiittaajille, joiden twiitit sisältävät rasismia, seksismiä, uhkailua tai muiden käyttäjien toistuvaa epäasiallista nimittelyä. Samanlainen linja tuntuu olevan monella muullakin. 

Ymmärrän hyvin ärsytyksen, joka syntyy, kun vastapuoli jankuttaa kiivaasti omaa näkökulmaansa twiitti toisensa jälkeen. Ilmestyy aina paikalle sen yhden pointin kanssa. Kritisoi hyökkäävästi ja syyttää milloin mihinkin ryhmään kuulumisesta. Näinä hetkinä on kieltämättä välillä tehnyt mieli painaa block-nappia.

Olen kuitenkin yrittänyt ajatella, että toimittajan on pidettävä kynnys korkealla. Kipakat väittelyt ovat toisaalta myös osa Twitterin kiinnostavuutta. En edes haluaisi siitä samanmielisten komppikerhoa. 

Mutta mitä tehdä ärsyttävälle jankuttajalle, jonka blokkaaminen olisi liian kovaotteista?  Tässä muutamia vinkkejä. 

  • Käytä vaimennus- eli mute-toimintoa. Se löytyy twiittinäkymässä oikean yläreunan valikosta. Vaimentaminen vaikuttaa vain siihen, mitä itse näet. Muut käyttäjät näkevät myös vaimennettujen twiittajien twiitit ja voivat kommentoida niitä.
  • Vedä henkeä ja siirry eteenpäin. Kaikkeen ärsyttävään ei tarvitse reagoida, jokaisen kommentoijan kanssa ei tarvitse keskustella. 
  • Mainitse twiittajalle hänen ikävästä tyylistään. Se auttaa yllättävän usein. Somessa itse kullakin harkintakyky pettää toisinaan. 

Kirjoitusta päivitetty 2.1.2017 kello 9.45: lisätty maininta blokkaamisen suomenkielisestä termistä ”estäminen”.  

Ilmoita asiavirheestä