Mitä median pitäisi nyt tehdä, kun Halla-aho lähti kisaan?

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ilmoitti puheenjohtajakisaan lähtemisestään videoidulla puheella. Hän ei tullut median eteen pitämään lehdistötilaisuutta, mikä on loogista.

Halla-aho ei ole supliikki seuramies. Hän ennakoi jo itse puheessaan, mitä asioita tiedotusvälineet tulevat nostamaan hänen persoonastaan esille. Hän on ujo, posketkin punoittavat helposti. Halla-aho on herkullinen maali satiirille ja sitä varmasti on luvassa.

Koko kisaa – saatikka puheenjohtajuutta – Halla-aho tuskin voi vetää Facebook-haastatteluilla ja videonauhoitteilla, joten ihmisten eteen on tultava ja vuorovaikutukseen antauduttava. Julkisuuden valokeilassa on hommalaisten nettisankarille sopivasti haastetta.

Twitterissä ehdittiin jo pohtia, miten median pitäisi jatkossa käsitellä Halla-ahoa ja hänen puheitaan.

Suhde ei ole helpoimmasta päästä. Eilen Halla-aho sanaili Helsingin Sanomien Facebook-haastattelussa perussuomalaisten jakavan toimittajat ”mulkkuihin ja tyhmiin”. Se oli vastaus kysymykseen, jossa toimittaja oli sanonut valtamedian tapaavan jakaa perussuomalaiset nuiviin ja soinilaisiin.

Halla-ahon suhtautuminen journalisteihin on peittelemättömän vihamielistä, mikä noudattelee oikeistopopulistien suosimaa kansainvälistä linjaa.

Mitä toimittajien sitten pitäisi tehdä? Ei mitään erityistä. Toimittajien tehtävä on edelleen välittää tietoa, paljastaa asioita, analysoida, tarjota ihmisille monipuolisia aineksia heidän oman maailmankuvansa rakentamiseen.

Sen enempää perussuomalaisten kuin muidenkaan poliitikkojen paineesta ei pidä mennä paniikkiin, vaan tehdä vain työnsä mahdollisimman hyvin.

Kaikenlainen uutismedian kampanjointi kääntyy lopulta itseään vastaan. Tästä on kiusallisia muistoja ajalta, jolloin tiedotusvälineet päättivät joukolla politikoida EU-jäsenyyden puolesta. Keep calm and carry on.

Klikkiajan medialogiikka rakastaa vastakkainasetteluja, draamaa, yllätyksiä.

Puheessaan Halla-aho epäili, että puolue-eliitti ja media yrittävät juntata Sampo Terhoa nykyisen puheenjohtajan Timo Soinin seuraajaksi.

Puoluejohdon osalta hän näyttää olevan pitkälti oikeassa, median osalta analyysi ontuu. Klikkiajan medialogiikka rakastaa vastakkainasetteluja, draamaa, yllätyksiä. Perussuomalaisten kisa olisi ollut monin verroin puuduttavampi, jos Halla-aho olisi jäänyt Terhon kannattajajoukkoihin.

Alle 10 prosentin kannatusluvuissa kyntävä puolue on tällä asetelmalla tiiviisti esillä julkisessa keskustelussa ennen ja jälkeen kuntavaalien.

Halla-ahon video oli taitava puheenvuoro. Hän oli ladannut siihen kaikki olennaiset perussuomalaisten kipukohdat.

Halla-aho puhutteli maahanmuuttopolitiikkaan pettyneitä, mutta myös niitä jäseniä, jotka kokevat joutuneensa puolueessaan syrjityiksi ja kärsimään ”nepotismista”. Perussuomalaisten joukossa on paljon vastarannankiiskejä, jotka ovat ajautuneet omiensa kanssa hankauksiin.

Tyly piikki nykyjohdolle oli heitto, jonka mukaan puolueen toiminnan tulee kestää päivänvaloa, esimerkiksi taloudenpidossa ja luottamustehtävien jaossa. Tätä on vaikea tulkita muulla tavalla kuin niin, että nyt toiminta ei hänen mielestään kestä päivänvaloa.

Lopputulosta en uskalla veikata, sen verran arvaamaton porukka on kyseessä.

Yksi asia on varma: puheenjohtajakisasta ei tule hyvähenkistä ja rakentavaa, vaikka puolueen edustajat julkisuudessa sitä kuinka esittäisivät toivovansa.

Perussuomalaiset valitsee puheenjohtajansa Jyväskylässä 10.–11. kesäkuuta järjestettävässä puoluekokouksessa.

Lopputulosta en uskalla veikata, sen verran arvaamaton porukka on kyseessä. Äänestykseen saavat osallistua kaikki puoluekokoukseen paikalle tulevat ja jäsenmaksunsa hoitaneet perussuomalaiset.

On kuitenkin mahdollista, että näyttävän kisan jäljiltä käsiin jää riitojen repimä puolue, jonka uusi puheenjohtaja Halla-aho taluttaa oppositioon odottelemaan seuraavia eduskuntavaaleja.

Halla-aho vakuutti nimittäin puheessaan maahanmuuttopolitiikkaan pettyneille, että siihen voi vaikuttaa myös hallituksen ulkopuolella. Hän vetosi asiassa pohjoismaisten sisarpuolueiden kokemukseen.

Ehkä perussuomalaiset voisi vielä yrittää kiivetä Trump-aallon päälle, jos äänestäjät vain ehtisivät unohtaa, miten sopuisasti se komppasi vanhoja valtapuolueita Sipilän hallituksessa.