"Kulkee flaikuttamassa, kun pitäisi johtaa" – kokoomuksen puoluesihteeri sai lähtöpassit
Kokoomus etsii uutta puoluesihteeriä, mutta haussa on myös koko puolueen linja.
Kun puolue on ahdingossa, klassinen ratkaisu on puoluesihteerin uhraaminen. Reilu vuosi sitten sen sai kohdata keskustan Jouni Ovaska. Tänään kokoomus tiedotti, että puoluesihteeri Janne Pesonen ei asetu enää ehdolle tehtävään. Hänet valittiin puoluesihteeriksi helmikuussa 2016.
Uutinen ei tule yllätyksenä, sillä Orpon tiedetään puhuneen puolueen uudistumisessa tarvittavista henkilöstömuutoksista jo vaalien jälkeen.
Kuten tiedotteet usein, myös tämänpäiväinen sisältää jonkin verran tosiasiain ehostusta. Pesosen saavutuksia kiitellään vuolaasti. Hänen itsensä mukaan ajankohta vaihdokselle on paras mahdollinen, koska ”oppositioaika vaatii hieman toisentyyppistä puoluesihteeriä”.
Osa kokoomuslaisista on tosin sitä mieltä, että jo opposition välttämiseen olisi vaadittu toisentyyppistä puoluesihteeriä. Tämä kävi ilmi tehdessäni juttua, joka julkaistiin Suomen Kuvalehdessä toukokuun 15. päivänä. Kerroin siinä kokoomuksen murheista ja johdon paineista. Pääministeripuolueen paikka jäi saamatta ja puolue jäi ulos hallitusneuvotteluista. Kokoomus siirtyi mukavuusalueeltaan vallan keskipisteestä ja vastuunkantajan roolista oppositioon.
Kokoomuksen ahdingosta on turha syyttää yksin Pesosta, mutta se kävi jutunteossa ilmi, että tyytymättömyyttä häneen oli kertynyt. Arvostelijat nostivat esille Pesosen kädet savessa -tyylin.
”Puoluesihteeri kulkee muualla flaikuttamassa [jakamassa esitteitä], kun pitäisi johtaa. Tulee tyhjäkäyntiä ja asioiden tekemistä moneen kertaan”, yksi valitti.
Seurasin kokoomuksen eduskuntavaalitilaisuutta huhtikuussa Vantaan Myyrmanni-kauppakeskuksen edustalla. Rempseä Pesonen erottui lavalta ehdokkaiden joukosta: puheenparsi oli kuin rokkiradion aamujuontajalla. Hän kuulutti muun muassa ”autojen todellakin kuuluvan teille”. Viittaus liittyi ristiriitaisia tuntemuksia herättäneeseen tienvarsikampanjaan – se oli peräisin puolueorganisaation omasta ideamyssystä eikä todellakaan ilahduttanut kaikkia kokoomusvaikuttajia.
On helppo kuvitella, että vallan kammareiden ulkopuolella, puoluetoiminnan ruohonjuuritasolla moni tykkää Pesosen tyylistä. Puolueen johtamiseen kaivataan kuitenkin strategisempaa ajattelua, tiedolla johtamista ja politiikan substanssin osaamista. Joitakin sisäpiiriläisiä suorastaan vaivaa Taru Tujusen ikävä.
SK:n lähteiden mukaan politiikan asiaosaamisen puutteet oli yksi syy siihen, miksi Pesonen ei osallistunut hallitustunnusteluissa puoluesihteerien talousneuvotteluihin. Kokoomukselta hommaa hoiti kansanedustaja Elina Lepomäki. Aivan tyhjän päälle Pesonen ei jää, sillä hän siirtyy puoluekoneistossa uuteen pestiin eli Uudenmaan piirin toiminnanjohtajaksi.
Muitakin henkilövaihdoksia on puolueeseen uumoiltu. Katseet ovat kohdistuneet puheenjohtaja Petteri Orpoon. Hänen haastajakseen on spekuloitu muun muassa asemiaan puolueessa vahvistanutta Lepomäkeä, mutta ennen kaikkea varapuheenjohtaja Antti Häkkästä.
Häkkäseltä on kysytty toistuvasti, haastaako hän Orpon. Häkkänen kiisti sen SK:lle ja viimemmäksi Mustread-verkkojulkaisulle. Ei ainakaan nyt.
Myös tuoreessa haastattelussa sivuttiin kokoomuksen suhdetta perussuomalaisiin. Asia on tärkeä, kun näinä profiilipolitikoinnin aikoina yleispuolueet hakevat paikkaansa kartalla.
Kokoomuksen kohtalon kysymys on, mihin suuntaan puolue kulkee. Vihreään vai perussuomalaiseen? Liberaaliin vai konservatiiviseen? Suuriin kaupunkeihin vai maakuntien Suomeen? Osa kokoomuslaisista katsoo, että kaikki nämä olisivat yhdistettävissä kuten ennenkin, mutta se saattaa olla toiveajattelua. Trendi huolestuttaa: isoissa kaupungeissa kokoomuksen äänisaalit ovat melko tasaisesti pienentyneet ja vihreät hengittää niskaan.
Kysyin Taloustutkimuksen tutkimuspäälliköltä Juho Rahkoselta, mitä kokoomuksen kannattaisi näissä paineissa tehdä, jos ajatellaan pelkästään vaalimenestystä. Hänen mukaansa kokoomukselta olisi iso riski muuttua ”persujen premium-versioksi”. Rahkonen arvioi, että se johtaisi todennäköisesti useiden äänestäjäryhmien kaikkoamiseen.
Kaikki eivät ole asiasta samaa mieltä. Perussuomalainen oikea laita vetää kiistatta monia kokoomusvaikuttajia ja -äänestäjiä puoleensa. Useat ehdokkaat raportoivat vaalikentillä käydyistä keskusteluista, joissa kansalaiset kertoivat antavansa tällä kertaa äänen perussuomalaisille kokoomuksen sijaan.
Mustread kysyi Häkkäseltä, mitä mieltä hän on puheenjohtaja Jussi Halla-ahosta.
”Halla-aho on saanut vahvan kansan luottamuksen omilla ajatuksillaan ja toimintatyylillään. Hän on poliitikko, jonka kanssa pitää tehdä yhteistyötä”, Häkkänen vastasi.
Siinä on kutakuinkin 180 asteen ero Orpon näkemykseen. Kun perussuomalaiset hajosi kesällä 2017, Orpo linjasi, ettei Halla-ahon perussuomalaisten kanssa voi tehdä yhteistyötä. Saman kannan hän toisti vielä tammikuussa 2019.