Keskusta toivoo käännettä, mutta kulisseissa pelätään tyystin toista lopputulemaa

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni tuli maanantaina 2. joulukuuta selittämään eduskuntaryhmänsä ratkaisua, hän vaikutti säikähtäneeltä eläimeltä ajovaloissa. 

Voi olla, että Kulmuni oli taustajoukkoineen suunnitellut koreografian, jonka piti viestittää vakavaa huolta isänmaasta ja välttää vaikutelma liiallisesta demareille ilkkumisesta. 

Jos suunnitelma oli tämä, se ei toteutunut. Samojen lauseiden toistelu ja vastausvuoron siirtäminen eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Antti Kurviselle antoivat vaikutelman vastentahtoisesta ja epävarmasta johtajasta. 

Kulmuni tuli vielä uudestaan median eteen puoluehallituksen kokouksen jälkeen. Silloinkaan hän ei jostain syystä saanut suoraan sanottua, vaatiiko keskusta pääministeri Antti Rinteen (sd) eroa. 

Rinteen viimeinen peliliike oli taas kieltäytyä ymmärtämästä keskustan epäluottamuspuheita. Hän edellytti selvää vastausta ja kirjallista selitystä. Näin demarit halusivat puolestaan viestittää, että keskusta ei määrää tapahtumien tahtia. 

Saatuaan vaatimansa viestit keskustalta tänään tiistaina Rinne kävi pyytämässä eroa tasavallan presidentiltä. 

Tämän jälkeen Rinne esiintyi tiedotustilaisuudessa reippaasti, jopa vitsaillen. Joidenkin arvioiden mukaan puheenvuoro oli jopa hänen pääministeriuransa paras. Rinne onnistui antamaan itsestään niin vahvan vaikutelman kuin totaalisesti turpaansa saanut entinen pääministeri voi antaa. 

 

Pienillä asioilla ja kriisin keskellä annetuilla vaikutelmilla on merkitystä, kun halutaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Näin ainakin politiikassa ajatellaan. 

Kaikki risahdukset kiinnostavat myös toimittajia ja politiikan penkkiurheilijoita. On kiehtovaa spekuloida skenaarioilla ja teorioilla. Vauhdilla vyöryvistä tapahtumista voi löytää myös viihdettä. Ovia tuijotellaan tuntikausia, ja jutun voi tehdä vaikka tapahtumapaikalle tupsahtaneesta ketusta. 

Pohditaan valtapelejä. Tuleeko demareiden kosto? Kulisseissa alkoi nopeasti liikkua puheita siitä, että demarit haluaisivat iskeä pian takaisin ja esittää vaatimuksia Kulmunin suhteen, mutta vaikuttaa siltä, että nämä ovat olleet enemmänkin yksittäisten henkilöiden kiukunpurkauksia. 

Uusi valtapeli avautui nopeasti, kun sekä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman että liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin kertoivat olevansa käytettävissä seuraavaksi pääministeriksi. Nyt kysytään, kuka seisoo kenenkin joukoissa. Puhelimet käyvät kuumina. 

Rinteen tiedetään tukevan Marinia. Tämän myötä on herännyt epäilyjä siitä, että puheenjohtajana toistaiseksi jatkava ja jopa jatkokaudesta haaveileva Rinne yrittäisi käyttää pääministerin valtaa Marinin kautta.

 

Vaikka katse kääntyy jo uuden pääministerin valintaan, monet etsivät yhä selitystä ja ymmärrettävää kertomusta siitä, mitä viime päivinä itse asiassa tapahtui.

Jos lähtisin tekemään katugallupia ja kysyisin satunnaisilta ohikulkijoilta pääministerin kaatumisen syytä, veikkaan, että harva osaisi antaa selkeää vastausta. 

Keskusta on pyrkinyt antamaan itsestään periaatteellisen kuvan. Se on korostanut Posti-asiassa pääministeriltä saamiensa selvitysten puutteellisuutta ja luottamuksen tärkeyttä. Rinne onkin kiistatta nakertanut kumppaneiden hermoja omatoimisella säätämisellään ja vaihtuvilla tarinoillaan. Hän tavallaan kiristi kuminauhaa niin pitkälle, että lopulta se katkesi. 

Raadollisempi selitys operaatioon on valtapoliittinen. Gallup-ahdinko ja surkea vaalitulos ahdistavat keskustaa, ja puolue yrittää nousta takaisin isoksi. Pelkona on, että kannatustilanne ei ole poikkeama, vaan puolue on pysyvästi uppoamassa pienten puolueiden joukkoon.

Kuohuva draama on mahdollisuus muutokseen ja uuteen profiloitumiseen. Vastavalittu puheenjohtaja pääsee näin huomion keskipisteeseen ja saa ehkä kaipaamaansa nostetta. Tällaiset poliittiset peliliikkeet ovat myös keskustan selkäytimessä, ne puolue osaa. 

 

Rinteen kaatumiseen johtanut tapahtumaketju lienee edellä mainittujen syiden yhdistelmä. Mitä keskustan ja demareiden kansansuosiolle sitten tapahtuu, se nähdään myöhemmin. Osa tapahtumista heijastunee jo seuraavassa Ylen gallupissa, jonka julkaisua odotetaan ihan lähipäivinä.

Demareiden ja keskustan välit eivät nekään korjaannu nopeasti, vaan koettu nöyryytys voi heijastua muihin politiikan kysymyksiin. Hallituksen pöydällä on tukku vaativia ja tärkeitä tehtäviä. 

Monet vaikuttajat ovat taustakeskusteluissa ilmaisseet pelkonsa siitä, että draama ei käänny lainkaan siihen suuntaan kuin pelintekijät kuvittelevat. Sekä demareiden että keskustan piirissä on pelkoa siitä, että lopulta hyödyn tapahtumista vievät perussuomalaiset, jotka ovat pysytelleet sivussa kiehunnasta. 

Kävi miten hyvänsä, pääministerin kaatumiseen johtanut sekava postiselkkaus on joka tapauksessa tappio politiikan uskottavuudelle ja sille “isänmaan edulle”, josta poliitikot mielellään puhuvat. Popcornin popsimisen keskellä täytyy muistaa, että politiikassa on kyse yhteisen tasavaltamme asioiden hoitamisesta, ei Game of Thronesista.