Outo tiedotustilaisuus kuvastaa Sipilän johtajuutta – nyt käynnistyi kätevän miljonääripääministerin loppulaskenta
Jostain syystä moni ajattelee, että jos osaa johtaa firmaa ja tehdä paljon rahaa, on pätevä johtamaan maata.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) tämänpäiväiset liikkeet symboloivat kiinnostavalla tavalla hänen johtajuuttaan. Ensin Sipilä veti hallituksen nurin ”sisäisen äänensä” perusteella. Hallituskumppanit olivat kuunteluoppilaina.
Sitten alkoi outo tiedotustilaisuus Kesärannassa. Se muuttui nopeasti ja poikkeuksellisella tavalla keskustan vaalitilaisuudeksi. Sipilä julisti, että jatko tapahtuu keskustalaisen maakuntamallin pohjalta.
Toimittajia kiinnosti tietää, miten hallituskumppaneita oli informoitu ja mitä ne olivat tuumanneet Sipilän päätöksestä.
He saivat esittää yhteensä kolme kysymystä, minkä jälkeen viestintäjohtaja Päivi Anttikoski ohjasi pääministerin rivakasti pois median luota. Toimittajille ja kuvaajille ilmoitettiin, että he pääsevät pois tilasta vasta, kun Sipilä on poistunut maisemista. Media odotti kiltisti.
Murjottava Sipilä paineli eteenpäin. Hänellä oli keskustan vaalityötä tehtävänä markettien pihalla.
Ei hätää. Media saa kyllä Sipilän kameran eteen selittämään tapahtuneita, ja huomenna hänet nähdään Ylen Ykkösaamussa. Ehkä kummallisen infon lyhyt loppu ei edes ollut Sipilän vika, niin ainakin vakuutti vilkasliikkeinen viestintäjohtaja Twitterissä.
Toimikoon tiedotustilaisuus silti symbolina Sipilän johtajuudelle. Se on ollut nimittäin aivan omanlaistaan. Hän nousi politiikan valokeilaan vuonna 2012 voittaessaan Tuomo Puumalan kisassa keskustan puheenjohtajuudesta.
Sipilä esiteltiin keskustalaisille ja kansalle menestyneenä it-miljonäärinä – miehenä, joka osaa pyörittää firmoja ja panna myös Suomen kuntoon. Häkäpönttöautot, apilat ja kakkarat rakensivat kuvaa näppärästä tekijätyypistä.
Vihdoinkin, huokaisi moni. Loppuu se epäluotettavien poliitikkojen veivaaminen.
Toimittajat ovat sittemmin paljastaneet, että Sipilän rikkaudet olivat itse asiassa syntyneet perinteisen osakekeinottelun avulla. Hän osti ja myi osakkeita oikeaan aikaan – kaupat rahoitti valtion Rautaruukki. Jotain taitoa sekin toki vaatii.
Rikastumisensa jälkeen hän sijoitti liikemiesverkostonsa kanssa yritystoimintaan. Siinä on ollut monenlaista: konkursseja ja muutamia onnistumisia. Julkisella rahalla on ollut sijoituskohteissa tärkeä rooli.
Yritysjohtajuus ja rikastuminen avaavat monia ovia. Pankkiiri Björn Wahlroos on yksi esimerkki henkilöstä, joka voi suurin piirtein kutsua itse itsensä median haastatteluihin. Hän voi kommentoida kaikenlaista perustuslain kiemuroista Nato-jäsenyyteen, ja häntä kuunnellaan.
Jostain syystä moni ajattelee, että jos henkilö osaa johtaa firmaa ja tehdä paljon rahaa, on pätevä myös politiikan johtotehtäviin. Ajatus on suosittu kansainvälisesti: useassa maassa valtaa käyttää miljonääri tai miljardööri.
Yritysjohtaja voi olla hyvä poliitikko, mutta mikään automaatti se ei ole. Maata ja yritystä ei johdeta samoilla periaatteilla. Sen on saanut oppia Sipilän lisäksi myös puoluetoveri, ministeri Anne Berner.
Asiasisällöt ovat erilaisia. Pitää olla ymmärrystä poliittisen järjestelmän ja viranomaisten toiminnasta. Pitää osata neuvotella ja usein myös taipua. Muutosten aikajänne on hidas. Kovaakin kritiikkiä pitää sietää, sillä sitä varmuudella tulee. Yritysjohtajien ympärillä usein hymistellään, mutta ministeri saa jatkuvasti tietoa puutteistaan.
Sipilään kohdistetut suuret odotukset eivät täyttyneet. Hallitus onnistui kyllä hoitamaan työnsä niin, että työllisyys kasvoi. Muutakin saatiin eteenpäin. Silti se jättimäisin ja Sipilän puolueelle tärkeä sote- ja maakuntauudistus ajoi seinään. Maakuntahallinto on keskustan lähes ikiaikainen haave.
Syyllistä etsitään nyt oppositiosta, perustuslakivaliokunnasta ja kaiken maailman dosenteista – varmaan myös etelän mediasta.
Tosiasia on, että edellä mainitut tahot ovat osa yhteiskuntaa. Jos haluaa työntää mittavan ja kiistanalaisen uudistuksen läpi ilman opposition tukea, pitää varautua kovaan taisteluun.
Sipilä turvautui ”pitkä päätyyn ja perään” -toimintamalliin. Hän uhkaili hallituksen erolla ja päätyi tekemään lehmänkaupat, joiden konkreettinen toteuttaminen osoittautui liian vaikeaksi.
Kun ongelmia nousi esiin, niitä korjattiin usein vain osittain. Vaikeus lisääntyi entisestään, kun hallitus heitti perussuomalaiset ulos ja sen enemmistö eduskunnassa kutistui.
Syy sotemaku-hankkeen kaatumiseen taisi olla lopulta yksinkertainen: liikaa liikkuvia osia ja liian vähän aikaa. Sen voi sanoa toisinkin: liian vähän osaamista.
Vastuu epäonnistumisesta ei ole yksin keskustan – saati Sipilän. Kokoomushan toi pöytään sen vaikeimman palikan eli monimutkaisen tavan avata sote-markkinoita valinnanvapauden nimissä. Nyt kokoomuksen johtoa tuskin haittaa yhtään, että jälkiselvittelyissä huomio pysyy hallituskumppanissa.
Hallituksen eroaminen viisi viikkoa ennen vaaleja on lopulta symbolinen, lähes merkityksetön ele, jonka voi nähdä yrityksenä kiristää muita puolueita keskustan maakuntamallin kannalle.
Mutta voi olla, että sisäistä ääntään kuunnellut Sipilä halusi ensisijaisesti lunastaa lupauksensa. Ei tullut tulos, vaan ulos. Draamantajua pääministerillä on todistetusti ollut ennenkin.
Nyt hän voi vaalikentillä yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on. Kampanjointiin kuuluu visio siitä, että keskustaa äänestämällä saataisiin sittenkin ne maakunnat, vaikka riisuttuna versiona.
Keskustalle ennustetaan karmeaa vaalitappiota. Jos se toteutuu, on hyvin mahdollista, että myös Sipilän tie puheenjohtajana päättyy.