Huh huh mikä yllätys: puheen ystävät kaikkoavat, kun Yle korvaa puhetta musiikilla

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yleisradio teki helmikuun lopussa Yle Puhe -radiokanavalleen uudistuksen, jonka moni haukkui pystyyn jo ennen kuin se pääsi vauhtiin.

”Maltillisesti musiikkia”, yhtiö lupasi ikään kuin tietäen että tästä ei kyllä nyt tykätä, mutta tehdään silti.

Tavoitteena oli saada lisää 30-44-vuotiaita kuuntelijoita. Mediassa uutisoitiin 6. elokuuta Yle Puheen kuuntelijalukujen putoamisesta.

Finnpanelin kansallisen radiotutkimuksen mukaan helmikuussa kanava tavoitti viikoittain lähes 700 000 kuuntelijaa. Uudistuksen jälkeen määrä putosi alle puoleen miljoonaan ja kesäkuussa viikkokuuntelijoita oli 428 000.

Katsotaan tarkemmin tavoiteltua kohderyhmää. Kaupallisten radioiden yhteenlaskettu osuus 35-44-vuotiaista kuulijoista oli huhti-kesäkuussa noin 80 prosenttia. Yksittäisistä kanavista väki viihtyi erityisesti Radio SuomiPOP:n (19%) ja Radio Novan (17%) parissa. Yle Puheen osuus ikäryhmästä on vaihdellut 3-5 prosentin välillä ja luku oli tuoreimmalla mittausjaksolla edellistä himpun pienempi.

On helppo ymmärtää, että Yle haluaa nostaa Puheen suosiota, mutta toistaiseksi konstit eivät näytä toimineen. Ehkä sitten syksymmällä, kuten Ylessä toivotaan.

Yle selitti kehitystä vetoamalla muun muassa olympialähetyksiin, jotka vaikuttivat helmikuun kuunteluun. On totta, että pudotus ei ole niin suuri, kun lukuja vertaa esimerkiksi samaan huhti-kesäkuu-ajanjaksoon vuonna 2017. Alaspäin on silti tultu kymmenisen prosenttia.

Yle Puheen ohjelmapäällikkö Olli Junes kertoi myös, että musiikkiuudistuksesta oli tullut ”voittopuolisesti negatiivista palautetta”.

Hirveen hirveen yllättävää että puheohjelman ystävät kaikkoavat, kun sen tilalle tuodaan musiikkia. https://t.co/isaOAoMziV

— Salla Vuorikoski (@svuorikoski) August 7, 2018

Aivan jättiyllätyksenä ei tosiaan voi pitää sitä, että puheradiosta pitävät ihmiset protestoivat, kun puhetta vähennetään ja musiikkia lisätään – vaikkakin maltillisesti. Uudistuksessa ei ole kyse pelkästään musiikista, vaan samalla kanavalle on lisätty juontajien keskusteluja.

Ylen edustajien vastaukset yllä olevasta twiitistäni lähteneeseen kiivaaseen keskusteluun voi summata näin: te olette väärässä, me olemme oikeassa.

”Ohjelma on muun muassa entistä ajankohtaisempi pitkine uutiskeskusteluineen. Tekijät ovat kovia ammattilaisia ja käsittelevät päivän tärkeimpiä tapahtumia hyvin laaja-alaisesti. Tyylilaji on tilatusti rento ja viihdyttävä”, kuului Juneksen yksi kommentti.

 

Koska satun ikäni puolesta istumaan Ylen tavoittelemaan kohderyhmään, sallinette, että tilitän hieman. Olen Yle Puheen ystävä. Kuunteluni keskittyy tosin nykyään vielä aiempaakin enemmän yksittäisten ohjelmien poimintaan Yle Areenasta.

Päätin kuitenkin avata Twitter-keskustelun jälkeen Yle Puheen lähetysvirran työmatkani ajaksi. Otokseni on hyvin suppea, sen myönnän.

Aamuohjelman kolme juontajaa jutusteli osuustoimintamuotoisesta yrittäjyydestä, sitten luettiin lukijan lähettämä viesti liittyen Trumpin asbestilinjaukseen. Hetkeä myöhemmin kolmikko siirtyi keskustelemaan pitkään kestäneistä helteistä, niiden aikana sisätiloissa harrastamastaan konsolipelaamisesta ja sen yhteydessä syntyvästä mystisestä ”pelihiestä”.

Kuulosti ihan hauskalta. He osaavat selvästi ammattitaitoisesti tehdä sitä, mitä kanava heiltä on tilannut. Puolessa tunnissa ehdin kuulla musiikkia kaksi kappaletta, ihan hyviä biisejä.

Mikä siis on ongelmani? Tämä ei ole sitä, mitä odotan Yle Puheelta. Hilpeästä sanailusta ei ole mediassa puutetta. Joka kanavalla on juontajia rupattelemassa keskenään ja televisiokanavat ovat täynnä viihteellisiä paneelivisailuja.

Kuulen tosi hauskoja juttuja myös työpaikan kahvipöydässä tai jutellessani naapureiden kanssa. Voin harrastaa ja seurata pintatason kommentointia uutisaiheista sosiaalisessa mediassa.

Yle perusteli uudistusta halulla ”keventää linjaa”. Mutta kuulkaa, minä en halua keventää. Kun tulen Yle Puheelle, haluan asiapenttisisältöä: tietoa, uutisten taustoitusta, yhteiskunnallista pohdintaa ja debattia, asiantuntemukseen nojaavaa sisältöä.

Niitä voi toteuttaa eri tyylilajeilla. Asiapentteilyn ei tarvitse olla tylsää, monotonista tai tietokirjan ulkolukua. Se saa olla humoristista, mutta se ei saa olla arkista rupattelua.

Mitään kanavaa ei tietenkään tehdä vain minulle. Etenkin naisena on usein vaikea löytää itseään median kohderyhmäajattelusta. Niissä lähtökohtana tuntuu olevan, että naisten aivoille asiaohjelma on kohtuuton rasite ilman keventävää musiikkia tai höpöttelyä arkisista sattumuksista.

Onneksi ilmat viilenevät ja syksy saapuu. Silloin palaavat muun muassa Politiikkaradio ja Ruben Stiller.

Ne kuuntelen Areena-palvelusta yksittäisinä klippeinä. Niin näyttää tekevän moni muukin. Ohjelmapäällikkö Juneksen mukaan pääasiallisen kohderyhmän käyttämät minuutit Puheen sisältöjen parissa Areenassa kasvoivat toukokuussa peräti 40 prosenttia.

Muokattu 9.8. kello 21.11: tekstiin lisätty viittaus edellisen vuoden huhti-kesäkuun mittausjakson lukemiin