Hallituksen armoton vaalipaine voi johtaa vaaralliseen leikkiin demokratian kustannuksella
Lainsäädännön pystyttämisen ja uusien vaalien välinen aika on taas kutistumassa. Jääkö kansalaisille riittävästi aikaa tajuta, mistä maakuntavaaleissa on kyse?
Hallituksen sote- ja maakuntauudistukset ovat kivenheiton kauempana toteutumisestaan. Tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) kertoi STT:lle, että valiokunta tarvitsee lisäaikaa kaksi viikkoa. Näin ollen eduskunta ei pääse äänestämään sotesta kesäkuun alussa, kuten hallitus oli kaavaillut.
Keskustalle on ollut tärkeää saada maakuntavaalit pidettyä ensi syksynä ja keskeiset päätökset tehtyä ennen kesäkuun 8. päivänä alkavaa puoluekokousta.
Vaikka lainsäädäntö tulisi valmiiksi suunnitelman mukaisesti kesäkuun aikana, maakuntavaalien järjestäminen lokakuun lopussa olisi kansainvälisen suosituksen vastaista.
Euroopan neuvoston asiantuntijaelin Venetsian komissio on suosittanut vuonna 2002, että vaalilainsäädännön perussäännösten ei tulisi olla muutettavissa vähempää kuin vuosi ennen vaaleja.
Uusi aikataulu on aiempaa suuremmassa ristiriidassa suosituksen kanssa. Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen ehti kommentoimaan, että soten käsittelyn lykkääntyminen ei välttämättä vaikuta maakuntavaalien aikatauluun.
”Asiaan on keksittävä luova ratkaisu”, STT kertoo hänen todenneen.
Kun tuore uutinen tuli, olin sattumalta juuri käymässä läpi kittiläläisten rikosepäiltyjen ja heidän puolustajiensa perusteluita sille, miksi kunnanjohtajan irtisanomiseen liittyvät rikossyytteet ovat kohtuuttomia. Kyse oli muotoseikasta, he vetoavat.
Suhtautumisessa vaalien aikataulun kansainväliseen suositukseen on samaa henkeä: sehän on vain suositus, joka on tehty kommunismista vapautuneiden Itä-Euroopan maiden tarpeisiin.
Suositusten ja muotoseikkojen taustalla on kuitenkin ihan todellisia asioita. Henkilön työsuhdeasioiden käsittely ohjekirjan mukaan takaa asianmukaisen käsittelyn ja estää mielivaltaiset toimet. Venetsian komissiokaan ei ole heittänyt linjausta lonkalta, vaan sillä on vakavat perustelut.
Lainsäädännön pystyttämisen ja vaalien riittävän pitkä aikaväli turvaa sitä, että demokratia voi aidosti toteutua. Että kaikilla puolueilla ja valitsijayhdistyksillä on aikaa esitellä itsensä ja ohjelmansa äänestäjille.
Vaalikampanjoihin pitää voida hankkia ajoissa varoja. Eduskuntapuolueet ovat saamassa pienempiin toimijoihin nähden etulyöntiaseman. Ne voivat nimittäin ilman erillisiä lupia kerätä rahaa muulloinkin kuin lain määrittelemänä aikana eli kuusi kuukautta ennen vaaleja.
Ehkä kaikkein tärkein perustelu on kuitenkin se, että kansalaisella pitää olla aikaa perehtyä siihen, mistä koko vaaleissa on kyse. Kaltaiselleni politiikkanarkkarille oli varsin valaisevaa katsottavaa, kun Ylen A-studion katugallupissa 4. huhtikuuta haastatellut liminkalaiset kadunkulkijat olivat täysin kuutamolla maakuntauudistuksen perusteista.
Jos vaalit kuitenkin vedetään läpi pika-aikataululla, puolueilta ja muilta yhteiskunnan toimijoilta vaaditaan erityistä panostusta siihen, että kansalaiset saavat riittävästi tietoa ja myös innostuvat äänestämään. Tässä myös medialla on oma hommansa, jota liminkalaisten kommenteista päätellen emme ole hoitaneet tarpeeksi hyvin.
vaalijohtaja Jääskeläisen mainitsemaa luovuutta on tosiaan nähty uudistuksia työstettäessä: on muutettu suunnitelmia lennosta ja tehty myös haisevia lehmänkauppoja. Sipilän hallitus on kokeilukulttuurin ystävä: onhan sillä jopa oma kokeilutoimisto.
Ehkä muistat senkin, että jos aivan alkuperäinen aikataulu olisi pitänyt, ensimmäiset maakuntavaalit olisi toimitettu jo tammikuussa 2018, presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen kanssa.
Viime aikoina opposition ja hallituksen edustajat ovat syyttäneet toisiaan huonosta käytöksestä valiokunnassa. Syytösten mukaan aikataulua on yritetty tahallaan vetkuttaa ylipitkäksi, on rouskutettu kaalia, huokailtu äänekkäästi ja ties mitä.
Epäasiallinen pelleily tai lainsäädäntötyön tahallinen jarruttaminen näin tärkeässä asiassa eivät ole kunniaksi maan korkeimman päättävän elimen arvovallalle. On helppo ymmärtää, että poliittinen jännite on suuri, puolueilla on paljon pelissä ja monet kansanedustajatkin alkavat olla jo kurkkuaan myöten täynnä sotea ja maakuntia.
Vallanpitäjät joutuvat kuitenkin miettimään nyt tarkasti oman puolueen ja yleisen edun suhdetta ja sitä, missä määrin demokratian perusperiaatteiden kanssa voi harjoittaa luovuutta.