This is Finland! Sipilän hallitus häärii S-ryhmän markkinointiapurina
Samalla kun Suomen keskittyneille päivittäistavarakauppamarkkinoille kaivataan lisää kilpailua, valtio ryhtyy markkinajohtajan tsemppariksi.
Epäilin hetkellisesti mielenterveyttäni, kun luin valtioneuvoston 27. marraskuuta julkaiseman tiedotteen.
”Hihna247 tulee taas ja nyt suomalaisten ostokset rullaavat maailman nähtäville”, otsikko iloitsee.
Totta se on. Sipilän hallitus tiedottaa hankkeesta, jossa Timo Soinin (sin) johtama ulkoministeriö toimii yhteistyökumppanina S-ryhmän ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n markkinointitempaukselle.
Kyse on siitä, että kamera kuvaa 5. joulukuuta Prisman kassahihnaa ja lähetystä voi seurata verkossa. Tiedotteen mukaan MTK tuottaa faktoja lähetykseen. Mediakumppanina on Sanoman omistama Radio Suomipop, joka tekee omaa lähetystään tapahtumapaikalta. Ulkoministeriön osuus on, että se toistaa lähetyksen ulkomaille Suomea markkinoivalla ThisisFINLAND-sivustollaan.
Ministeriön maakuvayksikön päällikön Petra Themanin mukaan Hihna247 edustaa juuri sellaista arjen suomalaisuutta, josta he haluavat viestiä maailmalle.
”Tällainen ’mindfulness’ on maailmalla kovassa huudossa”, hän hehkuttaa tiedotteessa.
On sinänsä ihan loogista, että Suomi välittää juuri tätä viestiä maailmalle. Jotain olennaista Suomesta nimittäin kertoo se, että valtio on valmis hyppäämään päivittäistavarakauppiaan markkinointitempauksen apuriksi.
Osuustoimintaan perustuva S-ryhmä ei ole mikä hyvänsä firma, sillä se hallitsee miltei puolta päivittäistavarakaupan markkinasta. Bonuskortti löytyy yli kahdelta miljoonalta suomalaiselta ja suomalaiset poliitikot tungeksivat alueosuuskauppojen edustajistoissa. ABC-myymälöillään niemet ja notkot valloittanut S-ryhmä onkin olemukseltaan kuin valtion jatke.
Samalla kun Suomen keskittyneille päivittäistavarakauppamarkkinoille kaivataan lisää kilpailua, valtio asettuu markkinajohtajan tsemppariksi. On helppo kuvitella, että myös kilpailijoiden Keskon ja Lidlin pääkonttoreissa valtioneuvoston tiedotetta on luettu otsa rypyssä.
Valtioneuvoston tiedotevirrassa S-ryhmän mainos näyttää irvokkaalta. Myös ulkoministeriön Theman myöntää, että onhan se vähän outoa. Samalla hän muistuttaa, että tällainen yritysyhteistyö ei ole mitenkään poikkeuksellista. Ja samaa tehdään muualla maailmassa.
”Toivomme että yrityksemme tekisivät enemmänkin maakuvatyötä”, hän kirjoittaa.
Hän myös arvelee, että työhön voisi perustaa Ruotsin ja Islannin mallin mukaan ulkoministeriöstä erillisen Promote Finlandin, mutta siihen ei ole löydetty tahtotilaa.
Kun yhteys valtioon ja hallitukseen häivytetään, yksittäisten yritysten tukeminen ei tosiaan näytä ihan niin oudolta. On silti selvää, että kaikki halukkaat yritykset eivät saa samanlaista vetoapua valtiolta, vaan virkamiesten ja poliitikkojen täytyy valita, kenelle jeesiä annetaan.
On myös eroa siinä, tukeeko valtio jotain vahvasti vientiin keskittyvää suomalaisyritystä kuin jättimäistä osuuskauppaa, joka kilpailee kotimarkkinoilla maidon ja leivän myynnissä.
Suomessa riittää kyllä yrittäjyyspuhetta, mutta kun kuuntelee vähän tarkemmin, usein puhe paljastuu yrityspuheeksi. Toisin sanoen, ollaan kiinnostuneempia nykyisten yritysten aseman säilyttämisestä kuin terveen kilpailun edistämisestä.
Nykyisten työpaikkojen säilyttämisellä voi perustella lähes mitä vain. Rakenteita uudistava luova tuho kiinnostaa yleensä siihen asti, kunnes tuho koskettaa omaa napaa lähellä olevia yrityksiä. Julkista tukea pidetään erityisen perusteltuna silloin, kun oma yritys sitä tarvitsee.
Ajattelutapa on ymmärrettävä. Poliitikko ei saa kiitosta siitä, että hän on järjestänyt reilummat olosuhteet yrityksille, joita ei ole vielä olemassakaan. Vaaliuurnaan sen sijaan ropisee ääniä, jos poliitikko on pystynyt junailemaan julkista tukea omalla alueella vaikeuksissa olevalle yritykselle ja sen työpaikoille.
Toimittajanakin saa toisinaan kuulla, että jonkun yrityksen epäreiluista toimintatavoista uutisoiminen on mustamaalausta ja yritysvastaista. Todellisuudessa epäkohdan paljastaminen voi helpottaa muiden, rehdisti toimivien yritysten tilannetta.
Markkinointitempaus on S-ryhmän kannalta varmasti mainio. Ajatus on oivaltava. Lähetys löytää katsojansa, vaikka osa kansasta varmasti keksii itsenäisyyspäivän aattona muutakin tekemistä kuin kaupan kassahihnan tuijottaminen.
Voihan sen myös liittää jonkinlaisena jatko-osana kulutuskeskusteluun, jota on käyty amerikkalaisen Black Friday -ostospäivän ja Älä osta mitään -päivän yhteydessä.
Suomen viesti maailmalle kuuluu: katsokaa mitä kaikkea me ostetaan Prismasta!