Fennovoiman loputon kompurointi voi pitää huolen siitä, että vihreät välttyy haavojen avaamiselta
Säteilyturvakeskuksen tuoreen Fennovoima-raportin lukeminen on kuin kuuntelisi puhki soitettua kesähittiä.
Pääministeri Antti Rinne antoi hallituskumppaneille pohdittavaa Suomen Kuvalehden tuoreessa haastattelussa. Rinne kommentoi energiaverouudistusta, joka käynnistyy hallituksen ilmoituksen mukaan keväällä 2020.
”Turpeen verotus kuuluu energiaverouudistukseen. Turpeen tuki tulee poistumaan sieltä.”
Keskustalle turve on iso kysymys ja Rinteen puheet – kuinka harkittuja ne sitten olivatkaan – aiheuttavat puolueessa hampaiden kiristelyä. Valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk) ehti jo muistuttamaan Rinnettä hallitusohjelman kirjauksista.
Samassa SK:n haastattelussa pääministeri totesi, että ydinvoimasta pidetään kiinni. Rinne katsoi, että vihreiden on tuettava myös Fennovoiman Hanhikiven rakennuslupaa, jos sellainen tulee päätöksentekoon.
Vihreistä riennettiin nopeasti painottamaan, että tästä ei synny puolueelle painetta. Jatkoluvista on jo sovittu, eikä Fennovoimastakaan olla tekemässä poliittista kysymystä.
”Hanhikivi myös omistajien ja viranomaisten käsissä. Rakennuslupa turvallisuusarvion pohjalta”, ilmoitti puheenjohtaja Maria Ohisalo.
Entinen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Ville Niinistö puolestaan kuvasi haastetta ”kovin helpoksi”.
”Puolueen kanta on jo myönteinen olemassaolevan ydinvoiman jatkoluville ja Fennovoima on STUKn ja omistajien käsissä. Turvetuet iso asia.”
Ennen ydinvoima oli vihreissä jättimäinen asia. Koko puolueen perustamisen yhtenä kimmokkeena oli ydinvoiman vastustaminen.
Vihreät on aiemmin eronnut kaksi kertaa hallituksesta ydinvoiman vuoksi, viimeksi vuonna 2014. Se saattaa tuntua jo vähän kaukaiselta, mutta on hyvä muistaa, että syynä oli nimenomaan Fennovoima.
Niinistö vei joukkonsa ulos hallituksesta sen jälkeen, kun yhtiön ydinvoimaluvan muutos oli hyväksytty.
Viime vuosien aikana vihreät on kääntänyt ydinvoimalinjaansa. Se on tapahtunut vähitellen, ikään kuin tuulen alla.
Suomen Kuvalehti kertoi muutoksesta lokakuussa 2018.
”Ydinvoimasta voidaan luopua vasta, kun niin tehtäessä ei lisätä päästöjä”, selvitti tuolloin puheenjohtajan sijaisena toiminut Ohisalo.
Keskustelun keskipiste on siirtynyt ydinvoimahankkeiden takkuiluun ja huonoon edistymiseen.
”Emme halua lisää hitaita ja ongelmallisia ydinvoimahankkeita”, Ohisalo summasi.
Venäläisomistukseen liittyvät riskit epäilyttävät. Kaikki nämä tietysti liittyvät turvallisuuteen, mutta periaatteellinen kiistely ydinvoiman hyväksyttävyydestä tuntuu joka tapauksessa jääneen vihreissä taka-alalle.
Vihreät pyrkii muuttumaan isoksi yleispuolueeksi. Suhtautuminen ydinvoimaan on yksi osa tätä evoluutiota. Vihreissä on tätä nykyä jo kosolti ydinvoiman kannattajia ja tietenkin heitä, joille ydinvoima ei ylipäätään ole politiikan keskeisiä kysymyksiä.
Yleinen asenneilmapiiri näyttää muuttuneen ilmastokriisin myötä. Alan edunvalvojan Energiateollisuuden kyselyssä kielteisesti ydinvoimaan suhtautuvien määrä oli pudonnut 15 prosenttiin. Myönteisesti suhtautuvia oli miltei puolet. Myös vihreiden kannattajien ydinvoima-asenteet olivat muuttuneet suopeammiksi.
Jos Fennovoiman lupa tulee Rinteen hallituksen käsittelyyn, se pakottaa vihreät käymään ydinvoimahistoriansa ja -tulevaisuuttaan läpi. Jos sama hanke on johtanut dramaattiseen eroon, miten se nyt saisi puolueelta hyväksynnän?
Vaikka poliitikot ovat painottaneet, että lupa on enemmänkin teknisluontoinen kysymys, asian politisoitumista voi olla vaikea välttää. Yksistään venäläiskytkennät ovat kuuma peruna.
Näyttää silti varsin mahdolliselta, että vihreiden ei sittenkään tarvitse avata haavojaan.
Säteilyturvakeskus julkaisi tänään uuden tiedotteen Fennovoiman Hanhikivi-hankkeen valvonnasta.
Sen lukeminen tuntuu siltä kuin kuuntelisi puhki soitettua kesähittiä. Aineistoa ei ole tullut, johtamisessa on tekemistä, turvallisuuskulttuurin kehittäminen on kesken, organisaatiota rakennetaan, papereita odotellaan.
Viranomainen pääsee tekemään turvallisuusarviota sitten joskus. Vuodet vierivät ja tavoitteet vaihtuvat. Paperit piti saada kasaan 2017, 2018, eiku 2019, no kenties 2020.
Kun kävin alkuvuodesta 2019 STUK:ssa kyselemässä hankkeen tilanteesta, apulaisjohtaja Tapani Virolainen kuvasi Fennovoimaa ”teini-ikäiseksi, joka ei oikein tiedä, mihin menee”.
Aikuistuminen on yhä kesken enkä uskaltaisi vannoa, että Fennovoima pääsee viranomaisportaasta poliitikkojen pöydälle. Siihen tuntuu myös luottavan vihreät.
Juttua korjattu 4.10. kello 11.33: Artikkeli vihreiden muutoksesta julkaistiin SK:ssa lokakuussa 2018, ei 2019.