Blogit

Toimittaja Salla Vuorikosken viiltoja yhteiskunnan kuumiin puheenaiheisiin.

Eduskunnan silppurisirkus sai ansaitut moitteet

Blogit Vuorikoski 26.4.2018 20:04
Salla Vuorikoski
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Eduskunnan oikeusasiamies muotoilee asian hyvin kauniisti: eduskunnan vierailijatietojen käsittelyssä oli puutteita. Tuore päätös liittyy absurdeja piirteitä saaneeseen tapahtumaketjuun, joka huipentui vuonna 2017.

Vuonna 2014 eduskunta kieltäytyi luovuttamasta vierailijatietoja niitä pyytäneille. He valittivat päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Sillä aikaa kun tietopyynnön tekijät odottivat oikeuden päätöstä, silppuri lauloi eduskunnassa.

Eduskunnan turvallisuusosasto tuhosi vierailijatietoja, kun niitä oli säilytetty 12 kuukautta. Syyksi ilmoitettiin henkilötietolain mukaiset säilytysajat.

Oikeusasiamies totesi toimintatavan vääräksi.

”Tiedon pyytäjällä on oikeus odottaa, että viranomainen ei vaaranna oikeutta muutoksenhakuun ja tee valitusta hyödyttömäksi hävittämällä valituksen kohteena olevia asiakirjoja kesken oikeudenkäynnin”, oikeusasiamies toteaa.

Joulukuussa 2016 korkein hallinto-oikeus päätti, että vierailijatiedot ovat julkisia. Eduskunnan hallinto keksi vielä yhden kikkakolmosen estääkseen tietojen luovuttamisen: tietojen säilyttämisaikaa lyhennettiin 12 kuukaudesta yhteen päivään.

Kuulemma enää ei ollut turvallisyyssyistäkään tarvetta säilyttää päivää pidempään tietoa siitä, keitä eduskunnan tiloissa oli käynyt.

Kun tiedotusvälineet sitten tekivät pyyntöjä saada nähtäväkseen vierailijatietoja, hupsista, ne olikin jo ehditty hävittää ennen pyyntöjen käsittelyä. Edes se ei auttanut, että henkilö jätti virka-aikana tietopyynnön kuluvan päivän tiedoista. Eduskunta ei vain löytänyt sopivaa aikaikkunaa julkisten tietojen luovuttamiseen, kun sen piti tuhota tiedot itse päättämänsä huippukiireisen aikataulun mukaisesti.

Oikeusasiamiehen mukaan päiväkohtaisia tietoja on oikeus pyytää joko hyvissä ajoin ennakkoon tai vielä samankin päivän aikana. Tietoja ei saa hävittää ennen pyynnön asianmukaista käsittelemistä.

Erityisen tympeäksi koko pelleilyn tekee se, että eduskunta on itse säätänyt julkisuuslain, jonka noudattamista se pyrki tarmokkaasti välttämään.

Eduskunnan oikeusasiamiehelle tuli asiasta yhteensä yhdeksän kantelua tiedotusvälineiltä, yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä.

 

Vierailijatietoihin oli suurta kiinnostusta sen takia, että niiden avulla pystyy tarkastelemaan lobbaamista. Ketkä käyvät eduskunnassa tapaamassa kansanedustajia ja ministereitä? Miten heidän äänensä kuuluu päätöksenteossa?

Kattavaa kuvaa lobbaamisesta tiedot eivät paljasta: kansanedustajien puheilla voi käydä myös muualla kuin eduskunnassa eikä yhteydenpito välttämättä edes vaadi kasvokkaista tapaamista.

Syksyllä 2017 Suomen Kuvalehti sai käyttöönsä Open Knowledge Finland -yhdistyksen hankkimia vierailijatietoja 24 500 riviä. Niiden pohjalta syntyi useita juttuja, joissa kerrottiin muun muassa, kuinka Krim-pakotelistalle joutunut liikemies kävi eduskunnassa tapaamassa keskeisiä poliitikkoja.

Aineistosta paljastui paljon kiinnostavia yksityiskohtia ja iso tukku täysin odotettuja nimiä. Samalla käytiin hyvää keskustelua lobbaamisen rajoista. Onko tiedustelulakien takia eduskunnassa toistuvasti vieraileva Supon ylitarkastaja lobbari vai ei?

 

Vuosien veivaamisen jälkeen lokakuussa 2017 eduskunnan kansliatoimikunta päätti, että vierailijatiedot säilytetään niiden tallentamispäivästä seuraavaan aamuun asti ja luovutetaan tarvittaessa pyytäjille.

Vierailijatietojen mediajulkisuus ei sitten tuonutkaan heinäsirkkaparvia, vaikka salailua puoltaneet eduskunnan virkamiehet ja jotkut poliitikot vetosivat erilaisiin pelkoihin, jotka liittyivät muun muassa yksityisyydensuojaan ja turvallisuuskysymyksiin.

Avoimuuden lisääntyminen usein yllättää kivuttomuudellaan.

On hyvä muistaa, että tiedon julkisuus ei tarkoita kaiken tiedon julkistamista. Viranomaisella on myös mahdollisuus salata aineistosta sellaiset tiedot, joiden salaaminen on julkisuuslain pykälien mukaan perusteltua. Tiedotusvälineiden uutisointia ohjaa niinikään lainsäädäntö ja sitä vielä tiukemmat Journalistin ohjeet.