Äänestä edes säälistä? Puuseppä-Sipilän taktiikka ei tehoa, ja se on huomattu omassakin puolueessa
Liiketoiminnasta politiikkaan tullut pääministeri on saanut huomata, että yritys ja valtio ovat monella tapaa eri asioita.
Tuntuuko sinustakin siltä, että raadat päivästä toiseen niska hiessä, eikä kukaan arvosta? Kiitoksen sijaan kuulet pelkkää väninää ja valitusta.
Ymmärrän. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Kehuja ei satele myöskään pääministeri Juha Sipilälle (kesk). Entinen kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) esitteli Twitterissä Sipilän tuoreinta käsityötä.
Pääministeri @juhasipila oli tehnyt taikapeilin. Toisella puolella on peili johon katsotaan. Jos ei hymyilytä, peilin voi kääntää ympäri ja katsoa, mistä asia johtuu. Suosittelen tätä erityisesti @VilleNiinisto @AnttiRinnepj @liandersson ja tietysti myös @tommiparkkonen teille! pic.twitter.com/U1bSzRVaPz
— Mikko Kärnä (@KarnaMikko) November 10, 2018
Peilin toisella puolella lukee ”Sipilän syy”. Syyllisen löytää siis joko peilistä tai sen toiselta puolelta.
Itsesääli on inhimillistä, mutta sillä harvoin saavuttaa mitään merkittävää. Parisuhteessa huokaileva marttyyripuoliso voi saada jonkin kerran tahtonsa läpi, mutta pidemmän päälle tyyppi alkaa puuduttaa.
Vielä huonommin taktiikka toimii politiikassa. Harva äänestää säälistä.
Viime vuosien politiikassa on ollut tapana rinnastaa Suomen johtaminen yrityksen johtamiseen. ”Laitetaan Suomi Oy kuntoon”, Sipilä lupasi jo ennen pääministeriyttään.
Liiketoiminnasta politiikkaan tullut Sipilä on saanut huomata, että yritys ja valtio ovat monella tavalla eri asioita. Kun yrityksissä johtajia usein mielistellään tai pahimmassa tapauksessa heiltä jopa piilotellaan ikäviä uutisia, politiikassa meno on toista.
Keskustan eduskuntaryhmässä Sipilää ehkä vähän varotaan, mutta muuten kritiikkiä tulee ovista ja ikkunoista.
Se on normaalia, sillä politiikka on olemukseltaan konfliktien näyttämö ja ne kaikkien rakastamat johtajat kuuluvat toisenlaisiin maihin.
Puusepäntöitä harrastava pääministeri tai portailla istuskeleva presidentti eivät ole tavallisia ihmisiä, vaikka he kuinka niin julistaisivat. Valta-asemaa ei pääse karkuun.
Vankeuden vastineeksi saa kuitenkin paljon sellaista, mitä tavallisilla ihmisillä ei ole. Pääministerillä on poikkeuksellinen mahdollisuus vaikuttaa miljoonien suomalaisten arkeen.
Moni kansalainen tuntee hyötyneensä Sipilän hallituksen toimista: on saatu uusia työpaikkoja, viljelijät ovat saaneet kriisipakettinsa ja ruokakaupassa on kiva asioida milloin huvittaa. Jotkut tykkäävät, kun ay-liikkeelle on näytetty voimaa.
Samalla hallituksen vaikutusvallan kohteina ovat olleet aktiivimallin vaatimusten kanssa tuskailevat työttömät ja säästöjen takia luokatonta ammattikouluopetusta saavat nuoret. Oman osansa ovat saaneet eläkeläiset, joiden kukkaroihin indeksijäädytykset ovat osuneet.
Sipilä ei ole suinkaan itsesäälinsä kanssa yksin. Julkisuudessa kovia kohtaloitaan tapaavat valittaa monet muutkin vaikuttajat poliitikoista virkamiehiin, taloudellisen vallan käyttäjiin ja muihin julkkiksiin.
Mittasuhteiden muistelu voi auttaa heitä kaikkia. Kiitosta kaipaavat myös siivoojat, lähihoitajat ja ravintoloiden tiskarit, jotka tekevät päivästä toiseen raskasta työtä pienellä liksalla. Opettajat, jotka yrittävät huolehtia syrjäytymisvaarassa olevista nuoristamme. Bussikuskit, omaishoitajat, pienten lasten vanhemmat.
Kun he kuuntelevat pienkoneellaan lentävän pääministerin itsesääliä, ensimmäinen ajatus ei välttämättä ole, että tuon miehen puoluetta minä kyllä äänestän.
Sipilän pitää ilmeisesti ojentaa peiliään paitsi kiittämättömälle oppositiolle ja medialle, myös oman puolueensa edustajille.
Siellä ollaan nimittäin vähän kyllästyneitä bisnes-kepuun ja kaivataan alkio-kepua, kuten eräs demaripoliitikko kuvasi asetelmaa.
Keskeinen tyytymättömyyden syy on gallupeissa: kun hallituskumppani kokoomus viilettää omissa korkeuksissaan, keskusta on painunut alaspäin. Tuorein kannatusluku Ylen gallupissa oli 16,5 prosenttia ja Helsingin Sanomien kyselyssä puolue on keikkunut pidempään 16 prosentin alapuolella.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa keskustan ääniosuus oli 21,1 prosenttia.
Ylen Ykkösaamussa tänään 12. marraskuuta Keskustanuorten puheenjohtaja Suvi Mäkeläinen summasi, että ylätasolla liikkuva talous- ja hallintopuhe ei liikuta ihmisiä.
”Me ollaan aika kaukana ihmisten arjesta ja inhimillisyydestä.”
Mäkeläisen mukaan puolueessa ei harjoiteta kriittistä analyysiä kannatustilanteesta. Puuttuu suuri visio.
Nuoren keskustalaisen näkemystä komppasivat entinen kansanedustaja, ministeri Tytti Isohookana-Asunmaa sekä entinen puoluesihteeri ja Suomenmaa-lehteä päätoimittanut Pekka Perttula.
Asioita tuodaan ylhäältä alaspäin ”näin on nyt päätetty” -hengessä, kun keskustassa on ollut aiemmin tapana nojata laajaan yhteiseen valmisteluun.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana toimintatapa on ollut sellainen, joka ei keskustan aktiiviväkeä tyydytä”, Isohookana-Asunmaa sanoi.
”Juha on ollut enemmän kuin [kaivattu] vivahde yritysjohtajaa”, Perttula arvioi.
Mikä avuksi itsesääliin? Erilaiset mitalit ja kunniakirjat ovat ihanan halpoja ja tehokkaita keinoja kannustaa ihmisiä hyviin suorituksiin.
Työpaikoillakin pitäisi jakaa tsemppipalkintoja aina kun mahdollista. Pelkkä ohimennen käytävällä huikattu kehu on kullanarvoinen motivaation lähde. Sitä tarvitsee varsinkin opposition ankeudessa, jos sinne vaalien jälkeen joutuu.
Ehdotan siis, että Sipilälle ojennetaan hallituskauden päätteeksi Kiitoksen apila. Sen verran askartelutaitoa löytynee muiltakin.
Keskusta ei kuitenkaan nouse käsitöillä, vaan kansanliikkessä on edessä vakavan itsetutkiskelun aika, jos se aikoo kääntää kannatuksensa kasvuun.