Mistä leikataan, jos leikataan? Rinteen hallituksen yhteistyöhön on haudattu miina
Sain torstai-iltana palautetta keskustan puheenjohtajan, elinkeinoministeri Katri Kulmunin (kesk) esikunnasta.
Sain torstai-iltana palautetta keskustan puheenjohtajan, elinkeinoministeri Katri Kulmunin (kesk) esikunnasta. Kyse oli hetkeä aiemmin julkaisemastamme jutusta, joka käsitteli hallituksen sisäisiä näkemyseroja.
Tiivistetysti tausta on se, pääministeri Antti Rinne (sd) on sulkenut jo tehdyt lisäykset pysyviin menoihin ulos mahdolliselta leikkauslistalta tilanteessa, jossa hallitus ei olisi saavuttamassa työllisyystavoitettaan. Rinteen mielestä menojen karsinta koskisi vain tulevia lisäyksiä.
Keskustalainen valtiovarainministeri Mika Lintilä on puolestaan todennut, että kaikkia menoja voidaan tarvittaessa arvioida. Juttumme kertoi Kulmunin kannan asiaan.
Palaute koski otsikkoa. Se kuului näin:
Kulmuni: Jos työllisyystavoite ei täyty, hallitus voi leikata myös eläkkeitä, väylärahoja ja muita pysyviä lisäyksiä
Koska termi ”pysyvät menonlisäykset” haisee aavistuksen byrokratialle ja voi avautua lukijalle huonosti, olimme asian konkretisoimiseksi nostaneet otsikkoon sanat ”eläkkeet, väylärahat ja muut pysyvät menonlisäykset”. Kaksi menokohdetta mainittiin erikseen, koska juuri ne muodostavat merkittävän osan plussalistasta.
Kulmuni ei ollut kuitenkaan käyttänyt juuri noita sanoja haastatteluvastauksessaan. Palautteen jälkeen päätimmekin toimituksessa muuttaa otsikkoa niin, että pysyvien menonlisäysten koostumusta selittävä osio irrotettiin Kulmunin lausunnosta.
Nyt otsikko kuuluu näin:
Kulmuni: Jos työllisyystavoite ei täyty, hallitus voi leikata pysyviä menolisäyksiä – Niitä ovat muun muassa eläkkeet ja väylärahat
Tiedustelin illalla lisäksi, haluaisiko keskustan puheenjohtaja täsmentää, mikäli osa pysyvistä menonlisäyksistä olisi rajattu mahdollisen leikkurin ulkopuolelle.
Se olisi uutinen, jos vaikkapa pienten eläkkeiden saajille luvattaisiin, että heidän saamiinsa lisärahoihin ei koskettaisi, vaikka työllisyystavoite ei näyttäisi toteutuvan.
Tällaisia täsmennyksiä ei haluttu tehdä. Mitään ei siis tässä vaiheessa rajata ulos.
Juttu ja siitä käyty keskustelu kertovat osaltaan siitä, millainen miina hallitusyhteistyöhön on haudattu.
Kysymys on herkkä. Vaikka pysyvien menonlisäysten sisältöä ei erittelisi, itse asia ei muuksi muutu. Hallitus on linjannut, että menoja tarkastellaan, jos työllisyystoimet eivät ole riittäviä.
Näillä tiedoilla ja ainakin yhden hallituskumppanin näkökulmasta katsottuna on auki mahdollisuus, että leikkurin kohteeksi voivat joutua esimerkiksi vappusataslupauksen täyttämiseksi tehdyt lisäykset pieniin eläkkeisiin. Nyt esitetty määrärahalisäys niiden osalta on noin 230 miljoonaa euroa.
Pysyvien menonlisäysten sisällä on myös liikenneväylien korjausvelan lyhentämiseen ja hillitsemiseen tarkoitetut 300 miljoonaa euroa.
Reilun miljardin euron listalla on lisäksi pitkä litania eri kokoisia rahasummia muun muassa korkeakoulutukseen, kehistysapuun, luonnonsuojeluun, maatalouteen, poliisille ja niin edelleen. Kaikki panostuksia, jotka ovat herättäneet iloa monissa eri tahoissa.
Keskusta vetoaa nähdäkseni oikeutetusti hallitusohjelman kirjaukseen: siellä ei ole erikseen määritelty, että juuri tämän listan lisäykset olisi suojattu mahdollisilta tulevilta leikkauksilta.
Tässä vaiheessa kyse on jossittelusta. Tarttuuko Rinteen hallitus jossain vaiheessa saksiin, sitä ei tiedetä. Sekin on hämärän peitossa, miten mahdolliset leikkaukset kohdentuisivat eri menoihin. Kulmunikin painottaa, että ensisijaisesti tavoitellaan työllisyyden kasvua.
Ennusmerkit Euroopan ja maailmantaloudesta ovat latteat, eikä sieltä ole vetoapua juuri luvassa. Kotimaassa työllisyyttä ei enää kohenneta yksinkertaisilla tempuilla. Hallitus valmistelee työllisyystoimia nyt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Niitä odotellessa, kuten valtiovarainministeriö lohkaisi.
Varoittelu mahdollisista leikkauskohteista voi joka tapauksessa lisätä painetta saada näistä pöydistä tuloksia.
Utuista siis on, mutta hallituksen näkymän pitäisi kirkastua viimeistään ensi vuoden elokuussa. Silloin täytyisi tietää, millaisia työllisyystoimia hallitus tekee ja mitkä niiden vaikutukset ovat.
Rinteen hallituksen dramaturgia muistuttaa uhkapeliä: on asetettu isot panokset, on isot tuottotoiveet. On luvattu olla muutos Sipilän hallituksen talouskurilinjan jälkeen.
Varsinkin vasemmistopuolueille olisi karmea tilanne joutua kajoamaan saavutuksiin, joilla on rakennettu vaalimenestystä. Helppoa se ei olisi keskustallekaan, jossa puheenjohtajavaihdoksen keskeisenä syynä oli keskustalaisten kyllästyminen Sipilän hallituksen kovaksi koettuun linjaan.
Paineita ei vähennä se, jos hallituspuolueilla on merkittävissä kysymyksissä isoja näkemyseroja siitä, mitä ylipäätään on sovittu.