Venäjän keskuspankin varojen takavarikointi luo kiusallisen ongelman kansainväliselle oikeudelle, dollarijärjestelmälle ja globalisaatiolle

Puola ja Baltian maat ovat vaatineet käyttämään Venäjän keskuspankilta jäädytetyt 300 miljardia dollaria Ukrainan tukemiseen ja jälleenrakentamiseen. Perustuen viime viikon Eurooppa-neuvoston päätökseen edistää jäädytettyjen varojen käyttöönottoa, EU:n puheenjohtamaa Ruotsi perusti tällä viikolla työryhmän valmistelemaan asiaa.

Työryhmä pohtii taloudellisia, poliittisia ja laillisia mahdollisuuksia käyttää Venäjän varoja. Poliittisesti ja taloudellisesti ajatus on selkeä: on moraalisesti oikein, että Venäjän tulee maksaa aloittamansa sodan seurauksista. Kysymys toimien laillisuudesta on kuitenkin vaikeampi, sillä kuten Ruotsin pääministeri Ulf Kristerssonkin totesi, EU-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden piirissä ei ole tällä hetkellä mekanismia keskuspankin jäädytettyjen varojen käyttöönottamiseksi.

Oikeustieteen professori Paul Stephanin mukaan Venäjän varojen käyttöönotto edellyttäisi uutta lainsäädäntöä Yhdysvalloissa niin kauan kuin Yhdysvallat ja Venäjä eivät ole keskenään sodassa. Menettämysseuraamuksen eli konfiskaation perusteella voidaan ottaa yksityisomaisuutta valtion haltuun rikollisen toiminnan seurauksena ja tällä perusteella esimerkiksi oligarkkien jahteja on takavarikoitu. Venäjän keskuspankin varat ovat kuitenkin suvereenin valtion julkista omaisuutta, eikä keskuspankin harjoittamaa rahapolitiikkaa voida rinnastaa oligarkkien toimintaan.

Stephanin mukaan keskuspankkien kansainväliset reservit nauttivat kansainvälistä oikeudellista koskemattomuutta takavarikointia vastaan. Tämän koskemattomuuden määrä on kuitenkin epäselvä, sillä valtiot eivät ole aseellisten konfliktien ulkopuolella toimineet näin, eikä selkeitä ennakkotapauksia ole. Nicolas Verón ja Joshua Kirschenbaum kirjoittivat, miten Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten pyrkimys puolustaa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä voi alkaa näyttäytyä tekopyhältä ja kaksinaismoralistiselta, jos tämän järjestyksen puolustajat saavat erioikeuksia sen avoimeen rikkomiseen.

Venäjän keskuspankin varojen konfiskointi voi myös laajemmin murentaa luottamusta dollaripohjaiseen rahajärjestelmään. Valtiot sijoittavat reservejään ulkomaille luottaen, että näitä varoja ei pakkolunasteta ilman keskinäisiä sodanjulistuksia. Jo pelkästään Venäjän keskuspankin varojen jäädyttäminen lisäsi epäluottamusta ja siirtymä jäädyttämisestä konfiskointiin laskisi oleellisesti ulkomaisten reservien asemaa riskittöminä arvopapereina. BRICS-maat eli Venäjän lisäksi Kiina, Intia, Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat jättäytyneet Venäjän vastaisten sanktioiden ulkopuolella ja Venäjän varojen konfiskointi todennäköisesti edistäisi näiden maiden siirtymää pois dollarijärjestelmästä. Jo tällä hetkellä Kiina ja Venäjä kehittävät omaa maksujärjestelmää, Venäjä ja Iran vaihtoehtoa Swift-maksujärjestelmälle ja Brasilia ja Argentiina puuhaavat omaa uutta yhteisvaluutta. Oman reservivaluutan luominen tekisi BRICS-maista vähemmän haavoittuvaisia Yhdysvaltain taloudellisia sanktioita vastaan ja heikentäisi Yhdysvaltain valtaa globaalissa rahoitusjärjestelmässä.

Kansainvälisen ja sääntöpohjaisen rahoitusjärjestelmän uskottavuus onkin paljon arvokkaampi kuin Venäjältä jäädytetyt 300 miljardia. Ruotsin asettamalla työryhmällä onkin visainen tehtävä keksiä, miten Venäjän keskuspankin varojen konfiskointi oikeutetaan murentamatta kansainvälisen sääntöpohjaisen oikeuden perusteita. Kuten Wolfgang Münchau tiivisti, länsi on yliarvioinut sanktioiden vaikutuksen Venäjän kykyyn käydä sotaa, mutta aliarvioinut niiden pitempiaikaisen vaikutuksen globalisaatioon. Kysymys Venäjän keskuspankin varojen käytöstä on jälleen erikoinen esimerkki siitä, miten Euroopan unioni on osaltaan päättämässä globalisaation aikaa.