Valtiovarainministeriön raamista voi poiketa, mutta vain yhteen suuntaan

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) julkaisi helmikuun alussa vaatimuksensa yhteisöveron laskemisesta 15 prosenttiin, perintö- ja lahjaveron poistamisesta, osinkoverouudistuksesta ja ylimpien marginaaliverojen laskemisesta 50 prosenttiin.

Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharjun muistioon vedoten EK oletti esimerkiksi yhteisöveron laskun maksavan itse itsensä takaisin taloudellista toimeliaisuutta edistävinä “dynaamisina vaikutuksina”, vaikka tutkimuskirjallisuuden mukaan yhteisöveron alennus on tehoton kasvutoimi.

VM:n kansliapäällikkö Juha Majanen varoittikin helmikuun lopulla, että EK:n vaatimukset voivat laskea Suomen luottaluokitusta ja viedä Suomen EU:n alijäämämenettelyyn eli ”tarkkailuokalle”. Majasen mukaan hallituksella ei ole varaa tehdä näin suuria veronkevennyksiä, minkä lisäksi hän epäili arvioita dynaamisista vaikutuksista.

Kokoomus toi puoliväliriihtä valmistelleeseen ryhmään elinkeinoelämän tavoitteista yhteisöveron keventämisen, suurituloisten tuloverotuksen huojennuksen ja perintöveron poistamisen, joista se tahtoi saada vähintään kaksi tavoitetta läpi. 

Majasen varoitteluista välittämättä hallitus päätti lopulta keventää verotusta 2,3 miljardilla: rikkaimpien lisätulojen verotus rajattiin 52 prosenttiin, yhteisövero laskettiin 18 prosenttiin sekä peini- ja keskituloisten verotusta kevennettiin 1,1 miljardilla. 

Aiemmista epäilyistään poiketen Majanen sanoi puoliväliriihen aikaan veronalennuksilla olevan merkittävät dynaamiset vaikutukset, joiden suuruudeksi VM arvioi lopulta 1 miljardin.

VM julkaisee julkisen talouden suunnitelman yhteydessä ensi keskiviikkona puoliväliriihen materiaalit, jolloin tiedetään tarkemmin, mihin tutkimuskirjallisuuteen ja minkälaisiin taustaoletuksiin VM:n arviot perustuvat. 

Esimerkiksi viime vuoden kehysriihestä tiedetään, että VM arvioi silloin leikkausten ja yleisen arvonlisäveron korotusten negatiiviset vaikutukset talouskasvulle huomattavasti kansainvälistä ja suomalaista tutkimuskirjallisuutta pienemmäksi. 

Menetettyjen 2,3 miljardin verotulojen paikkaamiseksi hallitus päätti noin miljardin suuruisista uusista veronkiristyksistä ja menoleikkauksista.

Koska VM:n mukaan dynaamiset vaikutukset realisoituvat vasta hallituskauden jälkeen, hallitus joutuu korvaavien toimien lisäksi vippaamaan miljardin Valtion eläkerahastosta.

Eläkerahaston entinen toimitusjohtaja Timo Viherkentän mukaan kokonaisvaikutus on negatiivinen valtiontaloudelle ja ristiriidassa rahaston perustuslaillisen tavoitteen kanssa eläkemenoihin varautumisesta. 

Päätös on entistä erikoisempi kun muistetaan, että VM halusi itse poistaa eläkerahastojen ylijäämät EU:n finanssipoliittisten sääntöjen velkakestävyysanalyyseistä, koska ne antoivat liian ruusuisen kuvan Suomen taloudesta. Tuolloin väitettiin, että eläkerahastojen ylijäämillä ei voida kattaa valtion velkaa, vaikka nyt toimittiin juuri näin VM:n itsensä aloitteesta.

Puoliväliriihi osoittaa, että hallitus voi niin halutessaan poiketa VM:n suosituksista, vaikka rahaministeriö on saanut Suomen poliittisessa kulttuurissa auktoriteetin hallituksen finanssipoliittisen liikkumavaran määrittäjänä. Jos vasemmistohallitus jyräisi VM:n yli Orpon hallituksen tavoin, meteli politiikantoimituksissa olisi oletettavasti paljon suurempi.

Puoliväliriihen kulisseista kertovat jutut ovat keskittyneet enemmän kokoomuksen ja perussuomalaisten kuin hallituksen, elinkeinoelämän ja VM:n välisiin jännitteisiin. Toivottavasti tutkiva journalismi selvittää, miten VM perääntyi miljardiluokan veronkevennysten vastustuksesta sekä paneutuu tarkemmin VM:n rooliin hallituksen talouspolitiikan takuumiehenä.

Puoliväliriihen siirtymä veronkevennyksiin ilmentää hallituksen luokkapolitiikkaa.

Vaikka hallitus ei tule onnistumaan julkisen velan kasvun pysäyttämisessä, reilut 6 miljardin leikkaukset pääasiassa sosiaaliturvaan, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen asemaan jäävät pysyvästi voimaan. 

Puoliväliriihessä palettiin lisättiin vielä 800 miljoonan veroale yrityksille sekä kaikkein rikkaimmille ojennettu noin 300 miljoonan tulonsiirto. Kun vielä huomioidaan ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksujen verovähennysoikeuden poisto, liittoon kuuluvien pienituloisten verotus itse asiassa kiristyy.

Velkalaiva on kaiken aikaa ollut vain sumuverho hallituksen luokkapolitiikalle sosiaalisten turvaverkkojen purkamiseksi, ammattiyhdistysliikkeen heikentämiseksi ja terveydenhuollon kehittämiseksi yksityisten terveyspalveluiden varaan.