Vaikka Trump hävisi, Euroopan tulisi varautua trumpismin uuteen tulemiseen

Vaikka Trump itse hävisi, hän johdatti republikaanit vaalivoittoon.

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vaikka Trump itse hävisi, hän johdatti republikaanit vaalivoittoon. Republikaanien kannatus kasvoi osavaltioissa ja edustajainhuoneessa, minkä lisäksi republikaanit pitävät todennäköisesti senaatin enemmistön.

Trumpin itsensä äänisaalis on reilut 71 miljoonaa ääntä, nousua viime vaaleista yli 8 miljoonaa ääntä.  Kannatus kasvoi latinojen, mustien ja arabien keskuudessa. Yhdysvaltain monikulttuurinen työväenluokka on sosiaalisesti konservatiivinen, mikä kertoo paljon progressiivisen politiikan mahdollisuuksista Yhdysvalloissa.

Senaatin republikaanien johtaja Mitch McConnell ei ole ainakaan vielä tunnustanut Bidenin vaalivoittoa. Yleisesti vaikuttaa siltä, että syytökset vaalivilpistä on Trumpin tapa hävitä ja samalla aloittaa uusi kampanja vuoden 2024 vaaleihin.

Trumpismi elää vahvana ja republikaanien on elettävä sen kanssa.

Jos senaatti säilyy Georgian uusintavaaleissa republikaaneilla, tilanne on Bidenille vaikea. Ilman senaattia Bidenin vaihtoehtoina on joko tehdä politiikkaa presidentin asetuksilla (executive order) tai tehdä yhteistyötä republikaanien kanssa.

Ensimmäinen tarkoittaisi Obaman II kauden toisintoa ja poliittisen polarisaation jatkumista, jälkimmäinen Bidenin menemistä Obamasta oikealta ohi. Jälkimmäinen olisi erittäin mielenkiintoinen lopputulos ottaen huomioon, että Bidenin piti mennä Obamasta nimenomaan vasemmalle. Ja tämä olisi vaikea niellä progressiivisille, jotka äänestivät pitkin hampain Bideniä, joka on Euroopan mittapuilla Angela Merkelin aateveli.

”Kolmas” tie voisi olla, että Biden ei lietsoisi kulttuurisotia, eikä tekisi yhteistyötä republikaanien kanssa. Puolueiden kehitykseen vaikuttaakin ennen kaikkea se, missä asennossa ne aikovat mennä välivaaleihin. Vaalitulos onkin siksi niin mielenkiintoinen, että kummallakaan puolueella ei ole helppoa tietä eteenpäin.

Euroopassa Bidenin voitto on otettu huojentuneena vastaan.

Bidenin ensimmäinen teko tulee olemaan paluu Pariisin ilmastosopimukseen. Uhkailu Natosta eroamisella ja saksalaisten autojen raippatulleilla poistuu, kun perinteinen diplomatia palaa.

Mutta kykeneekö Biden asettamaan kunnianhimoisia ilmastotavoitteita tai palauttamaan Iranin ydinsulkusopimuksen? EU:n kauppasopimus ei ole Bidenille prioriteetti ja Euroopan voi olla vaikea hyväksyä Yhdysvaltain maatalouden vaatimuksia, kuten geenimanipuloitua ruokaa. Jos Biden poistaa Trumpin asettamat Irania ja NordStream II -kaasuputkea koskevat sekundaariset sanktiot, voidaan alkaa puhua merkittävästä välien paranemisesta.

Ei olekaan vaikea yhtyä Luuk van Middelaarin näkemykseen, että Bidenin voitto on ennemmin hengähdystauko kuin uusi alku. Ja tänä aikana Euroopan tulisi miettiä omaa suhtautumista Yhdysvaltoihin. Kuten Timo Miettinen totesi jo vaali-iltana, Euroopan turvallisuuden tai ilmastopolitiikan toteutuminen ei pitäisi olla Pennsylvanian vaalituloksesta kiinni.

Biden tulee olemaan retoriikassa ja politiikan teon tavoissa kaukana, kaukana Trumpista. Poliitikan sisältöjen suuremmat muutokset näyttävät kuitenkin epävarmemmilta. Ei ole myöskään mitään takeita siitä, että republikaaninen puolue palaisi maltilliseen konservativismiin Trumpin jälkeen.

Euroopan tulisikin varautua myös siihen, että Trump tai joku muu voittaa trumpismilla seuraavat vaalit.