Vähemmistöhallitus kelpo valinta porvarihallituksen muodostamiseksi Suomeen?

Profiilikuva
Antti Ronkainen on poliittisen talouden väitöskirjatutkija Helsingin yliopistolla.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Petteri Orpo kokee kokoomuksen kuutisen prosenttiyksikön gallup-johdon sen verran väkeväksi, että hän linjasi tapaninpäivänä kynnyskysymyksiä tuleviin hallitusneuvotteluihin huhtikuun alun eduskuntavaalien jälkeen.

Orpon mukaan Marinin II hallitus ja nykypohjan jatkaminen ei ole mahdollista keskustan kannatusalhon vuoksi, joten kokoomuksen pitäisi olla nykyisillä gallupeilla mukana kaikissa hallitusneuvotteluissa. Orpo kommentoi yhteistyötä SDP:n ja perussuomalaisten kanssa seuraavasti.

Sinipunahallitus on mahdollinen, jos SDP hyväksyy sosiaaliturvan ”työntekoon kannustavan” uudistuksen, tuloverotuksen alennuksen kaikkiin tuloluokkiin sekä julkisen talouden sopeutusohjelman. Marin on puolestaan linjannut, että vaikka jonkinlaisia sopeutustoimia tarvitaan, keskeisin keino julkisen talouden hoitoon on panostukset työllisyyteen ja talouskasvuun.

Toisena mahdollisuutena Orpo mainitsee yhteistyön perussuomalaisten kanssa, jos talouspolitiikan lisäksi puolueilta löytyy yhteinen linja EU-politiikasta ja työperäisestä maahanmuutosta. Orpo nostaa yhtenä mahdollisuutena esiin myös Ruotsin, jossa Ulf Kristersson on muodostanut oikeistolaisen vähemmistöhallituksen, jota ruotsidemokraatit tukevat oppositiosta.

Vähemmistöhallituksen mainitsemisen perusteella Orpo todella haluaa pääministeriksi. Eikä ihme, sillä ilman pääministeriyttä Orpo joutunee luopumaan myös kokoomuksen puheenjohtajuudesta. Jos neuvottelut SDP:n kanssa ”vihan hallituksesta” osoittautuvat mahdottomiksi, porvarihallitus on ainoa Orpon ainoa vaihtoehto. Ongelmaksi muodostuu yhteistyö perussuomalaisten kanssa, jota vieroksuvat paitsi kokoomuksen liberaalisiipi, erityisesti vihreät ja RKP.

Helpompaa voisikin olla muodostaa porvarihallitus ilman perussuomalaisten ministerivastuuta. Diili hallituksen talouspolitiikan tukemisesta voisi tarkoittaa maahanmuuttopolitiikan koventamista, kuten Ruotsissa. Oikeistopuolueet voisivat piilotella konservatiivisempaa politiikkaa PS:n selän takana. Ylipäätään perussuomalaisten pysyminen oppositiossa voisi hillitä oikeiston sisäisiä kulttuurisotia liberaalien kanssa.

Vastaavasti perussuomalaisten ei tarvitsisi kannattaa EU:n uusia kriisi-instrumentteja, joita on todennäköisesti tulossa lisää Ukrainan sodan ja energiakriisin jatkuessa. Elpymisrahasto osoitti jo, että oppositiosta löytyy tarvittaessa vaikka 2/3 tuki ja demarien olisi vähintään yhtä vaikeaa kuin kokoomuksen vastustaa oppositiossakaan EU:n uusia kriisitoimia.

Oikeiston vähemmistöhallituksesta tuskin kaikki voittaisivat, mutta oikeistopuolueiden olisi helpointa myydä se omilleen. Paljon riippuu tietenkin keskustasta, joka haaveilee sinipunasta ja pääsystä oppositioon, mutta politiikassa ei aina voi saada kaikkea.